Näin juuri Matleenan blogissa ihanan villakirjonnalla koristellun pannumyssyn, niin innostuin tähän kirjoittamiseen. Rakastan prosessien kuvaamista, joten nyt saatte sitten seurata tämän jutun ykkösvaihetta koko kesän ja talven sitten kakkosvaihetta. Toivottavasti ette kokonaan kyllästy.
Haapsalun käsityömatkalla jaoin yhteisen huoneen länsisuomalaisen rouvan kanssa. Kun siinä oli harrastuksistamme juteltu, niin hän kysyi, että tietäisinkö mistä saisi ostaa luonnonväreillä värjättyjä lankoja, kun hän kirjailisi rekipeiton.Tiesinhän minä, mutta sanoin ettei sinun ostaa tarvitse, vaan saat minulta, liioista kun on hyvä antaa, jos niiden kaikkien ei tarvitse olla samaa lankaa. Mikkelin kansalaisopistolla oli sitten kevätnäyttelyssä rekipeittoja, todella upeita. Niitä katsellessa aloin myös itse himoita tuon peiton tekemistä, sillä minullahan myös odottaa kaapissa valmis luonnonmusta pohja, jonka kudoin silloin kun kudontapiirini oli vielä kansalaisopiston hallinnassa.
Rekipeittoja katsellessani tulin siihen päätökseen, että paras lanka on kaksisäikeinen karstavilla. Keskustelin asiasta myös opettajan kanssa ja hän vahvisti näkemykseni, että kolmisäikeinen villa on kirjontaan liian paksua. Nyt otin yhteyttä Länsi-Suomeen, sain asialle hyväksynnän, ja kävin Pirtiltä yhteisostoksenamme hakemassa kaksi kiloa kaksisäikeistä karstalankaa ja sen värjäykseen valmistelun aloitin niinä mökkipäivinäni, jolloin myös opettelin kehräämään. Yksin saa paljon aikaseksi.
Tässä kuvassa langat odottavat kostutusvettä. Langat ovat luonnonvalkeaa, harmaata ja vaalean ruskeaa ja taitaa meleerattukin vyyhti olla mukana. Kun laitan samaan väriliemeen valkean ja harmaan, niin saan ihanasti yhteen sopivia värisävyjä.
Tässä taas on annos lankoja aluna- ja viinikivipuretuksessa. Puretan langat kolmessa erässä, joista yksi on vielä purettamatta.
Varsinaista värjäystä en vielä ole aloittanut, tosin 100 gr lankaa jätin kokeilevaan veriseitikki kylmävärjäykseen kuistille ja laitoin haavankeltajäkälät käymään ammoniakkiliemeen. Kolmen kuukauden kuukauden kuluttua voit tulla tänne katsomaan sainko tuon liemen avulla ihmeen aikaseksi.
Hankin viime syksynä Tetrin uuden kirjan ja sieltä löytyy resepti tuolle haavankeltajäkälälle. Siellä on myös ohjeet indigo värjäykselle, jota en ole ennen tehnyt, mutta kesällä teen. Täytyyhän meidän rekipeittoihimme saada sinistä väriä.
On ihanaa päästää värjäämään, kun on todellinen syy saada järjestelmällisesti aikaseksi koko kesän kaikki mahdolliset värisävyt. Kyllä sitä tapaa mukavia ihmisiä, jotka tarvitsevat oikeita asioita, kun matkustaa. Pelkästään itselle värjääminen ei varmaan saisi minuna niin huolelliseksi asiassa.
Tämä tarina jatkuu ehkä viikon tai kahden päästä!
Hei, kivaa! Tuota en olekaan aikoihin harrastanut; kerro mikä ero on aluna- ja viinikivipuretuksessa? Olen luullut, että pelkkä aluna riittää. Ammoniakkikin on ennen kokeilematon juttu. Itse olen liotellut aikoinaan vain vedessä. Värjäyskirjasikin taitaa olla uutta tuotantoa, pitänee käydä kirjastossa.
Ensinnäkin kiitokset pannumyssykehuista! Ja kiva, että se innostaa sinua rekipeiton teossa. Jospa saisin minäkin intoa lisää, sillä minulla on jemmassa rekipeittotarpeetkin. Vähäistä intoani vähentää sekin, ettei peiton värit enää käy tässä nykyisessä talossamme mihinkään eikä sille oikeastaan ole paikkaakaan, mihin sen ripustaisi. Olenkin kai pikkuhiljaa päätymässä tarvikkeiden myymiseen.
Oletpa kirjoittanut kivan jutun lankojen värjäämisestä! Ja mikä parasta, jatkoakin seuraa! 🙂 Vaikka en itse ole värjännyt koskaan luonnonvärein, niin se ajatuksen tasolla kiehtoo kovastikin. Ensimmäinen kokeilu on kyllä minullakin tekeillä: kirpparilta ostettu valkoinen villapusero, jonka huovutin. Seuraavaksi yritän värjätä sen sipulinkuorilla ja sitten siitä tulee kenties laukku. Oletko sinä värjännyt sipulinkuorilla? Kirjastosta on pari kirjaa lainassa, mutta en ole vielä niitä lukenut.
Mielenkiinnolla jään seuraamaan projektisi vaiheita. Itse olen joiltain messuilta ostanut villakirjontakirjan tai oliko se rekipeittokirjontakirjan, kun itsekin olen ajatellut, että kasvivärjättyjä lankoja voisi käyttää kirjontaan. Toistaiseksi on tämäkin jäänyt haaveiden asteelle, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Joskus jotkut asiat etenevät nopeasti, kuten sinun kehruuopettelusi.
Olin viime kesänä värjärikillan järjestemällä jäkälävärjäyskurssilla ja muistaakseni haavankeltajäkälästä ammoniakkiliemessä tuli punertavaa, mutta auringon valossa siihen syntyi harmahtavan sinertäviä osia. Minullakin on tuo Tetrin kirja, joten täytyisipä katsoa, että mitä siinä tuosta jäkälästä sanotaan.
Unohdin edellisessä postauksessa kysyä, että kuinka iso värjäyskattila sinulla on? Itselläni on vain kolme 10l kattilaa, ja haaveilen isosta 20l kattilasta, mutta en ole vielä löytänyt riittävän edullista.
Onpa hauska lukea tuosta kasvivärjäyksestä ja rekipeitoista.
Kokoan nyt vastaukset tähän pötköön.
Pirle
Aluna riittää ihan hyvin yksikseen. Viinikivi kirkastaa punaisia ja keltaisia värejä, muutenkin se vähän pehmentää ja alunan määrää voi vähentää. Aine on täysin myrkytöntä, mutta valitettavasti aika kallista. Ammoniakki muuttaa veden emäksiseksi, viime vuonna leikin noilla veden ph-arvoilla. Tuli aika yllätyksellisiä sävyjä. Tuo haavankeltajäkälä liemi on sitten eri juttu, sitä muhitan kuukausia ja pitäisi tulla jotain tuollaista mistä Pia kirjoitti tuossa yllä.
Matleena
Sipulin kuorista tulee hyvä väri, mutta minusta se tarvitsee alunaa.Pia saattaisi tietää, tuleeko sipulinkuorilla väriä ilman puretusta. Tiukkaan huopunut materiaali saattaa olla mutkikkaampi värjätä kuin väljä neulos tai langat värin imeytymisen takia, mutta kyllä se onnistuu ja veden voi huoletta nostaa kiehumaan.
Pia
Tuo kattila kuvassa on varmaan 50 litraa. Löysin sen yllätyksekseni Hong Kongista, eikä maksanut paljon. Se on muutaman vuoden ikäinen, mutta seuraavanakin vuonna tuossa halpakaupassa oli noita Mikkelissä myynnissä. Kattila on emalia, menee kaasulla hyvin, mutta levyllä vaikeampi kun pohjassa on uurteita ja se on ohut. Sitten minulla on hyvälaatuinen 10 litran teräskattila, jos värjään sisällä niin käytän sitä. Erinäinen määrä vanhoja hylättyjä emalikattiloita 3-8 litraan. ja vanha saunapatakin, josta emali on lohkeillut ja rauta pääsee keitokseen. Keittopaikkani pursuaa kattiloita. Nyt kun kaasulla puretin, niin tein kaiken kuistilla, muuten avotaivaan alla ja tuli yleensä palaa veturissa, missä on päällä vanha hellanlevy.
Minäkin odotan jo kovasti kouluvuoden loppua, jotta on aikaa värjäillä. Indigoa tilasin jo viime kesänä Tetriltä, ja sitä pitäisi kokeilla nyt. Saniaisilla ainakin pitäisi taas värjätä, ja horsmalla ja ja ja… Tuo kirjakin minulla on. Blogisi on todella mielenkiintoinen, kehräykset ja muut.
Kiitos Esikko!