Rihmainen väli

Olen iloinen siitä, että kansalaisopiston kurssitoverit ja opettajamme siesivät eilen minua niin hyvin. Kiitos teille.

Olin tilanteessa, että minun piti leikata paita. Jotta pääsisin sitä ompelemaan, niin ensimmäiseksi pitää ommella reikäommel oikealle olkapäälle. Reikäompeleesta en keväällä löytänyt museokorttia, mutta kuva siitä on Toini Inkeri Kaukosen kirjassa Suomalaiset kansanpuvut ja kansallispuvut, sivu 188. Kuvasta näkyy, että pitsi on yhdistettävää reikäommelta. Ohje löytyy Taito Itä-Suomen 1990 ohjeistuksesta, tosin siellä neuvotaan tekemään nyhdännäistä.  Nämä asiat olivat ihan selvät, mutta minkä värisellä langalla tuo rihmainen väli pitää ommella? Olin koko alkuviikon tätä asiaa pohtinut, se näkyy myös purkauksestani edellisen kirjoitukseni lopussa. Nyt kun ratkaisu piti tehdä, menin ihan sekaisin.

Toini Inkeri Kaukosen ensimmäiset tutkimukset Käkisalmen puvusta ovat vuodelta 1971.  Asiakkaana on silloin ollut Käkisalmen  Rouvasväen Yhdistys, jolle alkuperäinen kappale on mennyt, mutta siitä löytyy kopio Museoviraston käsikirjoitusarkistosta. Tuossa tutkimuksessa Toini Inkeri sanoo reikäompeleen langan olevan pellavanharmaata eli tummaksi jätettyä maalikoista pellavaa, samoin kirjonnat. 19 vuotta myöhemmin samainen tutkija sanoo edellä mainitussa kirjassaan paidan kirjontojen olevan haalistunutta mustaa pellavalankaa. Taito Itä-Suomi ohjeistaa niin reikäompeleessa kuin kirjonnassa käyttämään tummanruskeaa nyytinkilankaa. Tätä soppaa hämmentää vielä se, että 1971 Toini Inkeri esittää esiliinan kirjontojen olevan sinisiä. Tuossa kirjassa hän ei puhu mitään esiliinasta, mutta vuotta myöhemmin ilmestyneessä Leena Hokkasen kirjassa Karjalaisten kansallisukujen nyplätyt pitsit – ohjeita nyytinkien nyplääjille esitellään esiliina 1:1 koossa ja niin pitseissä kuin kirjonnoissa käytetään samaa lankaa 54/3 ja väri 754. Leenalta on varmaanTaito Itä-Suomi saanut neuvoja.

Neljä opetustuntia eilinen kurssi kesti ja kaiken aikaa puhuin tästä. Opettaja sanoi, että sinun pitää itse päättää. Tietysti hän sanoi niin, olisin itse hänen asemassaan tehnyt samoin. Jos langan värin oletetaan olevan haalistunutta harmaata, niin pitääkö silloin tälläinen mahdollisimman tarkkaan jäljennetty vaate tehdä uudenveroisella mustanruskealla värillä vai esikuvissa tällä hetkellä olevilla haalistuneilla väreillä?

Ratkaisuani tulivat auttamaan museokortit. Olin niiden ohjeistamana jo kesällä ostanut samaa paksuutta olevaa väriä 755, jota käytetään Räisälän puvun nyytingeissä. Puhuin tästä ja opettaja kysyi: ”Mitä sinä luulet sen värin olevan? Vastasin: ”Haalistunutta mustaa.” Ongelmani oli ratkaistu. Puhuminen ja kuulluksi tuleminen auttaa aina, on sitten kyse jostakin suuremmasta ongelmasta elämässään tai langan väristä. Yhdessä tämän jälkeen luimme kortit:

paidan teksti

esiliinan tekstikorttiTämä asia ei varmaan olisi ottanut näin koville, jos minulla ei olisi ollut 38 vuoden takaista kokemusta asiasta.  Silloinhan tein ensimmäisenä vuonna äitini vanhaan hameeseen itselleni hartuuksia, paitaa ja esiliinaa. Kerroin äitini 30-luvun esiliinassa olleen tummat värjätyt pitsit.  Taito Itä-Suomen = Mikkelin läänin kotiteollisuusyhdistys Piikkopuodin ohjaaja sanoi minulle, että uusi tutkimus on selvittänyt, että pitsit ovat luonnonväristä pellavaa, niin reikäompeleessa kuin esiliinassakin. TosinToini Inkeri oli  jo 1971 sanonut, että esiliinan pitsien olevan tumman ruskeaa pellavaa. Silti hän oli tyytyväinen edellä mainitun kirjan kuvaan, sivu 179. Mitäs minä tuohon, tyydyin asiaan ja nyt sama juttu tuli uudelleen vastaan vielä sekaisempana. Äitini puvussa muuten ei ollut reikäommelta olkapäällä, vaan sinne ommeltiin pala esiliinan pitsiä, joka aina pesussa piti ratkoa pois, koska laski väriä.

sallan essuKuvan pitsit ovat tädilleni vuotta myöhemmin ompelemastani puvusta. Silloin 1979 ei tiedetty nyytingeistä vielä mitään. Kaunista! Tulevan esiliinani tummanruskeat nyytingit näyttävät saman väristä hametta vasten vain mustilta raidoilta. Aina ei voi voittaa.

kötsikkäLaitan kuvan kötsikästäni. Papelointi on nyt seisonut joulukuun alusta saakka, mutta kyllä se siitä vähitellen etenee. Hankalaa se kyllä on, onneksi tyttäreni papeloi jo yhden poikittaisnyytingin, sen hankalimman, ja hän on luvannut tehdä myös alalaidan nyytingin.

reunanyytinkiTässä kuvassa on esiliinan laitojen kapeaa nyytinkiä, missä kulkee kaksi valkoista lankaa. Harmaan tein saatuani uutta lankaa ja toisen tummanruskeista laitoin nuken esiliinaan. Vielä ennen joulua en ollut seonnut värin kanssa, vaan yhä pidin museokortteja oikeina tiedonlähteinäni. Oikealla oleva tumman ruskea, näyttää mustalta, on pesty.

Otsikkokuvassa on sitten tänään valmistunut rihmainen väli harmaalla. Tästä jatkan yhtä jaksoisella katesaumalla etupuolelta taakse, jonka jälkeen leikkaan pääaukon ja sepaluksen. Kirjon ne ja sitten hihoihin. Nyt olen taas intoa täynnä.

7 vastausta artikkeliin ”Rihmainen väli”

  1. Voin oikein kuvitella, miten olet pähkinyt värejä. Minulla on Pyhäjärvessäni tummansininen hame ja essussa myös tummanruskeat nyytingit. Älä huoli, kyllä ne sieltä näkyvät, euvät mene haaskuun.

  2. Hih 😀 Tervetuloa joukkoon! Tämmöstähän tää. Ja lopulta se on ihan sama, millä noista mainitsemistasi väreistä teet sen yhdistävän reikäompeleen (ommellun pitsin, sanois Inga), jokaista niistä on hyvin todennäköisesti käytetty Käkisalmessa esikuvien aikaan.

  3. Tottakai sen haluaa tehdä viimeisen päälle kunnolliseksi. Kun tuommoiseen ryhtyy, sitä ei ehkä tehdä heti uusiksi. Tuo Sojan viimeinen, järkeenkäypä toteama esikuvista kyllä mukavasti rentouttaa, eikö?

  4. Tulee mieleeni samankaltainen pohdinta, johon törmäsin lopputyötä tehdessäni. Tein lopputyökseni kopsun Tuulenviemää leffasta sen verhopuvun ja koska vihreää, lyhytnukkaista puuvillasametti EiVaanSaanut mistään, niin tilasin valkoista ja värjäsin sen. 80-luvulla pyörineessä Tuulenviemää versiossa on leffa väritetty uudelleen ja esim. ko. puku on väritetty sellaiseksi kuin se uudelleenvärittämisen aikaan oli. http://www.hrc.utexas.edu/contribute/endowments/opportunities/costumes/images/curtain_large.jpg

    Nykyisin pyörivässä, myöhemmin uudelleen väritetyssä versiossa on ilmeisesti mukana ollut tyyppi, joka on osannut pohtia, että mitä väreille on tapahtunut ajan kuluessa ja se on päätetty värittää sen väriseksi kun on ollut joskus.
    http://prettycleverfilms.com/files/2013/09/GWTW7.jpg

    Tämä näin vaan ieleen tulleena asiana liittymättä kansallspukuihin mitenkään.

  5. Tervehdys pitkästä aikaa! Etsiskelin viime viikolla kuvia vanhoista huovutustöistäni vanhoista blogeistani ja jo silloin mietin mahdatko vielä pitää blogia, mutten sitten tullut tarkistaneeksi. Nyt etsin tietoa reaktiiviväreillä värjäämisestä ja päädyin blogiisi 🙂 Täytyy tutustua tarkemmin mitä olet puuhannut nämä vuodet ja laittaa blogisi takaisin seurantaan! Omat blogihommani ovat jääneet, vaikka ei sitä tiedä jos vielä innostun! Vanha vanha blogini oli nimeltään ”Teen, suunnittelen ja unelmoin” ja uudempi ”Haaraisella tiellä” jos vielä muistat 🙂

    1. Heli hei!
      Anteeksi etten ole vastannut tähän kommentiisi. Muistan sinut oikein hyvin. Seurasin blogejasi, kommentoimme ahkerasti ja kerran tapasimme Hämeenlinnan keskiaikamartkkinoilla. Täytyykin katsoa löytyykö tuo Haaraisella tiellä vielä jostain. minusta blogilla on todella hyvä nimi ja sopi sinun sen hetkiseen elämäntilanteeseen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *