Olen tässä kevään aikana raportoinut Käsityökeskuksessa käymästäni kurssista, sen viimeisenä osiona on risukurssi ja opettajana Tarja Heikkilä. Risuosuus jatkuu vielä ensiviikolla, mutta en pääse mukaan, joten laitan tuotosteni kuvat nyt tänne. Olen aikaisemminkin tehnyt koivun risuista kukkakoppia ihan omin päin, mutta nyt oli kiva oppia tekniikan pienet niksit, jotta punominen sujuu paremmin.
Ensimmäisenä työnä teimme sydämen, jolloin aloitus ja päättely tuli opittua.
Toinen olikin sitten harjateräksen ympärille kyhätty hökötys, graafinen pihankoristus. Olipa vaikea kuvata. Taidan laittaa krassin tueksi nyt kesäksi, jääkööt talvella sitten kukkapenkkiin talventöröttäjäksi.
Tänään teimme linnun. Valitsin itselleni tämän vatimaisen linnun sijoitettavaksi mökin ulkona olevalle luonnonkivipöydälle.
Ennätin vielä aloittaa vatia, jonka sitten sain valmiiksi kotona. Tämän tapaisia olen tehnyt aikaisemminkin, mutta oli siinäkin pieniä jippoja aloituksessa ja päättelyssä, ja tein sen ilman rautalankojen kiertämistä, jotta sain vadin tiiviiksi.
Mukaan lähti vielä opettajamme Tarja Heikkilän uuden uutukainen kirja. Kirja on ideoita ja luovuutta pullollaan ja runsaasti kuvitettu. Päälimmäisenä sieltä lukemmistani asioista on pihakoivun peijaiset. Kun rakas vanha puu täytyy kaataa, niin ystävät ja tuttavat kasaan ja järjestetään suuret koivunrisun punontajuhlat. Minulla kun on tällainen tilanne edessä. Jos tuo koivuvanhus kaadettaisiin kevät hangelle ja ilmojen lämmittyä pidettäisiin nuo peijaiset, niin se varmasti helpottaa sitä tuskaa minkä koivun kaataminen tulee aiheuttamaan.
Kaikki neljä osiota, mitkä olen kurssia käynyt ovat olleet omalla tavalla ihan mukavia. Minähän menin kurssille hopeasaven takia, mutta kaikki oli otettava yhdessä paketissa. Hopeasavea odotin todella paljon, mutta taisin kumminkin enemmän saada irti muista osioista.
Hauskoja töitä, varsinkin tuo ”hökötys” 🙂 Taas yksi tekniikka jota haluaisin kokeilla, nyt kun olen nähnyt useampian töitä, vaikka aiemmin en ollut risuista juurikaan innostunut.
Kyllä minulla on sitä ainetta, mitä tarvitaan indigon kanssa. En vain muista sen nimeä, Tetriltä tilasin. Tarkistan asian, kun löydän värjäysaineeni mökiltä.
Heli hei
Koivun risun työstäminen on helppoa ja siitä saa muotoiltua vaikka mitä. Tuon muotoiluherkkyyden takia saa mielikuvituksellisempia hökötyksiä kuin pajulla. Rautaa tarvitaan kyllä aikalailla, sitähän pajutöissä ei käytetä (jos joskus pikkuisen salaa kumminkin).
Kauniita risutöitä oletkin tehnyt! Tuosta linnusta tykkään eniten!
Voi miten hienoja töitä oletkin tehnyt. Tuo risu ja paju hommelit eivät oikein minulle luonnistu, ottavat vissiin sormiini sen verran ja kun en rautalangastakaan niin välitä. Tuo lankavärjäys kyllä kiinnostaa, hienoa sinulta taas tulossa:)
Karhean tyylikästä!
Luonnonmateriaalityöt ovat todella kauniita. Sinun työsi ovat todella taidokkaita. Jännityksellä odotan lankavärjäyksesi tuloksia, vaikka tuskin itse moiseen pystyn, vaikka toivoisinkin.
hienoja risutöitä olet tehnyt! täytynee hommata itselleenkin tuollainen kirja, olisi ihanaa tehdä myös tuon tyyppisiä käsitöitä, raaka-aineita kun löytyy ihan vierestä =)
WAU! Hienoja, mahtaisko mun hermot riittää….
Koska nuo pikkuliinat kaikki meni lahjaksi niin ihan heti en saa kuvaa niistä pöydällä. Mutta oma pitkä liinani on kuvattu pöydällä, ei suinkaan kovin kauniisti, mutta kuitenkin niin tässä linkki siihen: http://miisamia.vuodatus.net/blog/1769652
Siskon liina oli (siis se pitkä valko-kelta-vihreä) juhlakattauksessa kivasti pellavaliinan päällä. Oiskohan mulla kuvia siitä… Pitääpä vielä tsekata.
Upeita risutöitä. Maailmassa sitten on kaikkia kivoja tekniikoita..
Tavattoman hienoja ja kauniita punonta töitä! Ja nuo värjäykset tuossa alempana ovat innostavan näköisiä, pitäisi itsekkin tässä keritä värjäilemään…