Sain jokunen aika sitten tyttäreltäni viimeisen essun pitsin. Tuo olisi tainut mennä yli minun papelointitaitojen. Tyttäreni nypläsi sen tyynyllä (eihän tätä nyytinki-poliisi näe). Kiitos Salla!
Siinä se roikkuu kasteltuna omenapuun oksalla. Kunhan on kuiva, teen essuni loppuun. Kun vielä tärkkään, vekitän ja sidon huntuni, on kaikki valmista kesän suureen juhlaan. Saattaa tietenkin olla, että jo ennen sitä tuuletan pukuani, jos löydän kivan yhteistilaisuuden tai sitten vaan muuten menen kävelemään Mikkelin torille.
En malta olla laittamatta tähän lasten lasteni kostoja. Ne saivat Karjalan Liiton Naistoimikunnan kansanpuku kilpailussa ensimmäisen sijan asujen sarjassa Seinäjoella kesäkuussa.
Noille puvuille on esikuvana Inhan valokuva Okku-tytöstä. Kun pienempi tytöistä on morsiustyttönä setänsä häissä, niin morsiuspojalle piti myös saada tyyliin sopiva vaate. paita on ihan oma sommitelmani, mutta
liivin tein kansallispukuopettajani neuvojen ja
Uhtualta kuvaamani pojan liivin mukaisesti.
Nyt sitten jännittää, kestääkö seitsemän vuotiaan identiteetti kirjailua paitaa ja pientä norjalaispaidan solkea. Maailmassa pitää olla jännitystä.
Kyllä on korea tuo pitsisi. Odotan oikein, kun sinusta tulee kuva uudistetussa puvussasi:). Minulla on myös uusi nyytinki tuossa pöydällä, olen sitä silitellyt ja kerännyt rohkeutta kutistaa se.
Onneksi löytyi taitaja, joka teki tuon pitsin. Taitaisi olla aika jonkun taitavan ottaa haltuun tuo karjalaisten nyytinkien valmistus. Tekijöistä tuntuu olevan puutetta tai voihan olla, etteivät vaan osaa ilmoitella itsestään.
Toivottavasti tuo poika on rohkea ja pukee liivin ja paidan päälleen, ei arvaakaan, miten paljon ihailua saa osakseen:)
Upeaa! Miekin odotan kuvia valmiista kokonaisuudesta.
Hieno! Ja taitavasti tehty!
Kuinka paljon pitsi kutistuu ja näyttääkö se sen jälkeen hyvin tiukatulta? Toisin sanoen, tehdessä ei tarvitse huolehtia niin kamalasti tiukkauksesta? Onneksi se on tyynyllä tehty. Ajattelin valmistaa Jääsken esiliinan nyytingit myös tyynyllä, koska mitenkään en opi selvittelemään papelokasaa ja sitäpaitsi värilliset villalangat hiutuvat helposti siinä rytäkässä. Nyytinki-poliisista nyt viis!
Heippa Helena
Olen nähnyt puhelimesta kommenttisi jo joku viikko sitten, mutta nyt oli vasta mahdollisuus vastata siihen täältä blogini sisästä.
Pitsit kutistuivat kastelussa aika vähän. Laskin lavuaariin kuumaa vettä ja siinä pitsi sai virua jonkin aikaa. Märkänä sitten venyttelin ja ravistelin sitä aikalailla ja yhden pitsin reijissä jpa pyörittelin puikkoa, jotta reiät tavallaan avautuisivat. Nämä venyttelyt itseasiassa paransivat pitsien ulkonäköä, niistä tuli tasaisempia.
Kun vertasin kötsikkääni sinun kötsikkään, niin minun on lyhyempi ja siksi tavallaan pyöreämpi. Olen myös tehnyt sen huopuneesta villakankaasta, joten papelot pysyvät aika hyvin paikoillaan kötsikän ympärillä ja niin opin niitä hallitsemaan. Olen ostanut nypläystyynyt työpaikkani kirpputorilta ja se on sellaista tasaista mallia, eli pyörä tasalla tyynyn kanssa. Sallalla on kaksi nypläystyynyä ja siinä se pyörivä osa nousaee korkeammalle, joten nypylöihin tulee pientä laskua. Tasaisellani en todellakaan saanut solmuja oikean näköisiksi, vaan pitsistä tuli pökkyräistä.
Tuo villalanka joulossa on varmasti haastavaa, juuri nöyhtäytymisen takia.
Pukuni on nyt valmis ja se oli eilen päälläni nuorimman lapsemme häissä. Minusta ei ole yhtään selalista kuvaa, missä olisin yksin, joten en pysty laittamaan kuvaa tänne , enkä kansallispuku fb-ryhmään. Enköhän pian toivu juhlista ja jaksa pukea sitä päälleni kuvia varten.