Luonnonvärjäys aina yllättää, rekipeittolangat 2

Kauniita olivat helluntaita edeltävät päivät ja itse helluntai suvea parhaimmillaan.  Yhtä hehkeä oli myös viikkoa aikaisemmin veriseitikkiliemeen kylmävärjäykseen jättämäni langan väri

kylmavarjays.jpg

– uskomattoman raikas oranssinpunainen väri.

Varsinaisen värjäysen aloitin vuohenjuuren lehdillä. Tuon kauhean rikkaruohon hyödyntäminen tuottaa tietynlaista tyydytystä. Vähän petyin, väriä ei vielä paljon irronnut, värjäys taisi olla liian varhaista.  Sitten viime syksyn seitikeihin!

seitikkisoppaa.jpg

Kolmessa padassa sitä tein. Nokisessa teräskattilassa on veriseitikkejä, sinisessä keltaisia ja oransseja seitikkejä ja lepo vuorossa ovat verihelttaseitikkien jalat.

veriseitikkisoppa.jpg

Verihelttaseitikkien värjäyksen tein uudella tavalla. Liemessä on noin 50 grammaa kuivattua sientä 100 grammaa lankaa kohti. Panin sienet ja alunalla ja viinikivellä purettamani langat yhtä aikaa kattilaan. Nostin lämmön 70 asteeseen, jonka jälkeen kattila jäähtymään, muutaman tunnin kuluttua nostin lämmön uudelleen 70 asteeseen ja taas kattila pois veturilta ja nyt langat saivat rauhassa jäähtyä liemessään. Ihanaa punaista väriä. Nyt olen sitten itse kokenut sen, että kun haluaa punaista väriä, niin lämpötilaa ei saa liikaa nostaa, jotta ruskeat sävyt sienestä eivät vielä lähde liemeen. Mukana oli  vaalean ruskea ja valkea lanka, ja niihin tuli kiva pieni vivahde-ero. Väriliemestä sain myös hyvän jälkivärin, siinä muhi huopalankoja.

seitikkilangat.jpg

Tässä ovat ensimmäiset lankani tänä keväänä: oikealla on vuohenjuurilla värjätty lanka, sitten kaksi veriseitikkilankaa, ensimmäinen vaaleanruskeaan ja toinen valkeaan lankaan värjätty. Ihan keskellä on verihelttaseitikkien jaloilla  ja keltaisissa seitikeissä värjättyt langat. En pysty sanomaan kumpi on kumpi.  Sitten on samoissa liemissä värjättyjä ohuita lankoja, jotka värjäsin setupitsin virkkaukseen ja viimeisenä kylmävärjäyslanka. Aurinko häiritsee ja saa langat liian punaisiksi ja värierot häviävät.

Helluntaina värjäsin sitten pakastetuilla männyn suomuorakkailla ja samettijalloilla. Unohdin kotoa ottaa mukaani Leenan, Hattiksen ja Pian vastaavien sienien kokemukset, joten olin vain Sunströmin kirjan  ”Värjäämme yrteillä, sienillä ja jäkälillä” varassa. Männyn suomuorakkaalla halusin sinertävää lankaa.

mannynsuomuorakaslanka.jpg

Mutta sain aikaseksi harmaata lankaa, se oli vain hetken väripadassa ja ruskeaa lankaa, joka taas oli normaalin tunnin . Langoissa oli aluna ja viinikivi puretus. Kuvassa olevat langat ovat yksisäikeistä virolaista villaa. Ei sinisestä tietoakaan, joten menin lukemaan Sunströmin kirjaa. No niin, ammoniakki oli unohtunut, orakkailla tulee sinistä väriä emäksisessä liemessä. Yritin sitä jälkivärillä, mutta se ei enää antanut mitään väriä.

Yllätys piilikin samettijaloissa.

samettijalka.jpg

Pilkkoessani sieniä huomasin niiden värin violettiin taipuvaksi.  Värjäysliemikin oli sinertävää. Sunström kirjassaan sanoo, että jos käytät sadevettä, niin saatat lyhyellä värjäysajalla saada violetin sävyistä lankaa. Sitähän sieltä tuli järvivedellä. Pitemmänkin aikaan värjäytymässä olleet langat pysyivät violetinsinisinä. Minunhan oli tarkoitus saada oliivin vihreää. Siitä Suntsröm sanoo, että jos vedessä on hiukankin rautaa, niin siitä tulee oliivin vihreää lankaa. Lorautin tosi rautaista porakaivomme vettä kattilaan, sinertävä väri säilyi, muuttui vain tummemmaksi. Lopulta laitoin rautavihtrillipuretuksen ja nyt sainkin oikeastaan mustaa lankaa, joka tarkasti katsoen taittuu oliivinvihreään, ei siniseen.

pakastesienilla.jpg

Tässä nuo helluntailankani. Oikealla vähän aikaa padassa ollut violettilanka ja sen ohut kaveri, sitten rautatöräyksen saanut melkein musta lanka ja sen pieni kaverivyyhti on kampalankaa ja siitä paremmin näkee tuon oliivinvihreään kääntymisen, sitten on eri kauan samettijalkaliemessä olleita lankoja ja niillehän olin lisännyt rautaista vettä. Ruskeat langat ovat sitten suomuorakkaasta värinsä saaneet ja viimeisenä tuo jo kuvassa ollut harmaa koelanka. Merkillistä, sinistä kun yrittää, niin ei saa millään, mutta sitten sitä tulee vahingossa. Nuo langat muistuttavat kovasti sinipuulla värjäämiäni lankoja. Mikähan niiden värin kestävyys on?

ekalangat.jpg

Nyt esittäytyy ensimmäinen eräni rekipeittolankoja. Oikealta: veriseitikkikylmävärjäyslanka, vuohenjuurilanka, veriseitikkilanka valkeaan pohjaan ja vaalean ruskeaan pohjaan, verihelttaseitikkien jaloilla värjätty, männyn suomuorakaalla värjäytty, vähän aikaa samettijalloissa värjäytynyt violetti lanka, tunnin samettijaloissa värjäytynyt rautaista vettä saanut lanka ja viimeisenä rautavihtrillipuretuksen saanut samettijalalla värjätty lanka. Viimeistä tuskin pystyy mustassa rekipeitossa käyttämään, mutta mielenkiintoinen se on ja siksi se on mukana kuvassa.

15-7-2010 Kommentointi mahdollisuus suljettu roskapostien johdosta. Jos haluat keskustella tämän artikkelin pohjalta, niin laita asiasi päällimmäiseen artikkeliin.

16 thoughts on “Luonnonvärjäys aina yllättää, rekipeittolangat 2”

  1. Ihania värejä! Ajatten kavereiden kanssa laittaa juhannuksen jälkeen padat porisemaan meidän saunarannassa. Sitä silmälläpitäen kyselin ihanitsessa vähän juttuja, mutta kaikki taitaa olla niin kesäkiireissään, ettei vastauksia ole tullut. Joudatko/haluatko sinä kommetoida seuraavia juttuja:
    1. Pesetkö langat ennen värjäystä aina ja millä aineella?
    2. Jätätkö langat väripataan jäähtymään ja peset vasta esim. seuraavana päivänä (ei tietenkään jos on käytetty rautavihtrilliä, vaan tarkoitan muussa tapauksessa)?
    3. Miten/millä peset langat värjäyksen jälkeen? Riittääkö kunnon huljutus järvessä?
    Kun lukee alan kirjoja, ne kaikki kertovat kaikki asiat pikkuisen eri tavalla, mm. puretteiden määristä! Kiehtovaa!

  2. Ilollahan minä näihin vastaan.
    1. En pese, mutta jos haisee koneöljylle tai on niin lanoliininen, että tuntuu käsissä, niin silloin pesen. Virosta ostetut ja maalaistalojen langat ovat usein tuollaisia. Neutraali (ph 7 ) pesuaine.
    2. Nykyisin jätän langat värjäyspataan jäähtymään. Mutta jos ovat tulleet liian väripitoisiksi, niin nostan pois.
    3. Ensimmäisessä huuhtelussa on aina etikkaa. Sen jälkeen huljuttelen langat vain järvessä ja nostan kuivumaan.
    4. Kuivat langat ovat syytä pestä neutraalilla pesuaineella. Sen voi tehdä vasta sitten kun alkaa niitä käyttää. Minulla on ikäviä kokemuksia liian aikaisesta pesusta, panin tateilla värjätyt langat heti pesukoneeseen ja vetemme on rautapitoista. ne jälkipurettuivat ja saivat harmaamman sävyn. Seitikkilangat taas muuttivat värisävyä vasta talvella pestyinä ja pihlajalla värjätystä neuleesta tuli pesun jälkeen kirkkaampi ja pehmeämpi. Joten langan pesu on paikallaan, mutta vasta kunnolla kuivettua ja mielellään joitakin päiviä värjäyksen jälkeen.

  3. Kyllä on ihania värejä tullut! 🙂 Passaa niillä talvella rekipeittoa tehdä! Mukava oli lueskella kertomustasi värjäämisestä, kun olen tässä ihan viime päivinä lukenut paria värjäyskirjaa. Minulla kun on valkoinen kirpparilta ostettu villapusero huovutettuna ja haluaisin sen värjätä ja sitten tehdä laukun. Vaikuttaa vain tämä luonnonväreillä värjääminen niin isolta työltä, että en taida yhden puseron takia moiseen alkaa. Pitääpä miettiä asiaa edelleenkin! ;D

  4. Ihana värikirjo lankoja. Itse olen tänä vuonna ollut saamaton tuon värjäämisen suhteen. Paljon olisi värjättävää lankaa ja värjäysmateriaalia, mutta jostain syystä aika ja into eivät ole vielä kohdanneet. Lupiineja odotan innolla, niillä voisi aloittaa ja sitten siirtyä värjäyspuuhiin muidenkin aineiden kanssa.

    Noista langoista jo tulee monta mukavaa väriä rekipeittoon.

  5. ihanan värisiä lankoja! Katsotaan pääsenkö myöhemmin kesällä kasvivärjäyskurssille vaiko en. Viime syksynä sienivärjätyistä langoista en ole vielä mitään raaskinut tehdä 😉

  6. Niin kauniita lankoja, ettei uskoisi luonnosta saavankaan. Minulla olisi äitini peruja jotain värjäysjauheita. Täytyisi perehtyä asiaan. Olin niin harvoin näkemässä kun äitini värjäsi villalankoja, ettei ole oikein muistikuvaa siitä.

  7. Lankani ovat saaneet teiltä kehuja. Kiitos paljon. Ensiviikolla uskaltaudumme kudontapiirissäni kokeilemaan indigoa. Ihan jännittää. Käykää silloin lukemassa miten meille kävi.

  8. Upeita, upeita lankoja! Se indigon kanssa käytettävä aine on natriumditioniitti.

  9. Innostavaa väriseikkailua sinulla! Yllätyksellisiä lopputuloksia – harvoin se kai harmittaa, vaikkei toivottua sävyä ihan saakaan. Upea rekipeitto tulossa 🙂

  10. Olet saanut aivan ihania lankoja värjäyksistäsi!

    Pellavaverho on tehty siskon parvekkeen ovi-ikkunaan.

  11. Kivoja muistoja pulpahtelee mieleeni värjäämisestä. Hauska seurata sinun värjäyksiäsi, josta ihailen eniten tuota kirkkaan punaista ja indigon sinistä. Jossakin jemmassa on omat lankani. Vieläkään en ole keksinyt, mitä niiden kanssa teen.

Kommentointi on suljettu.