Runsas vuosi on vierähtänyt kun viimeksi päivitin tätä blogiani. Silloinhan päätin, että tämä leikki saa nyt loppua. Mutta nyt on tullut tehtyä uusi kansallispuku, joten pitäähän  siitäkin kirjoittaa.

Aloin tehdä Ristiinan kansallispukua, kun kuulin, ettei sitä kukaan ole tehnyt ja kun minulla on ristiinalainen miniä, jolla ei ole kansallispukua. Halusin selvitää, että mikä on vikana tässä 1999 julkistetussa kansallispuvussa, kun sitä ei ole tehty. Puvun kokoamisen  maksoi Ristiinan kunta ja sitä oli tarkoitus tehdä Ristiinan kansalaisopistossa. Tämän jälkeen on tapahtunut kuntaliitos Mikkelin kanssa. Puvun tekminen mahdollistui minulle nyt Mikkelin kansalaisopistossa.  Puku on valmis ja voin todeta, ettei siinä minusta mitään vikaa ole. Se on ihan samankaltainen kuin muutkin etelä-savolaiset puvut ja samankaltaisia on myös Etelä-Karjalan puolella. Tuolta puvulta vaan puuttuu oma koti, joka sitä esittelisi ja huolehtisi ja vähän mainostaisikin.

Vaikka puku on yksinkertaisempi, kuin Käkisalmen pukuni, niin on tämänkin puvun tekemisessä ollut vaikeuksia ja onnistumisia, joten niistä aioin kirjoittaa tässä kevään mittaan. Toivottavasti saan kaiken valmiiksi ennen Mikkelin kansalaisopiston kevätnäyttelyä huhtikuun loppupuolella. sinne puku pääsee näytille ja kuva siitä näyttelyssä on tälle kirjoittamiselle hyvä lopetus.

Huomenna kirjoitan paidasta. Pesin sen juuri ja silittämisen jälkeen kuvaan.  Tuosta vaatimattomasta vaatekappaleesta kun en ole ottanut yhtään kuvaa tekovaiheessa.

Nyt kumminkin tänään ottamani kuva koko komeudesta. Onhan se hienoa aloittaa esittelemällä valmista vaatetta. Torsolla ei ole päätä, joten päähine puuttuu. Röijyäkään en tähän nyt laita, kun se kätkee alleen niin paljon.

Artikkelikuvaksi laitoin tekemäni ristiinalaisen taskun. Tuon taskun esikuva löytyy kansallismuseosta ja se on tärkeä, sillä sen sidoksesta on puvun raidallinen hame.