Ilmoittauduin kansalaisopiston kursille Mummon mallit talteen – kirjontaa perinteen pohjalta, joten iso urakka on alkamassa. Etsin komeron pohjalta jo vuosia sitten kutomani rekipeitokankaan. Se on kokonaan viimeistelemättä, joten siinäkin jo on alkutyötä kerrakseen.
Kuvassa pohjakangas on levitetty kuistin pöydälle ja alkukesästä värjäämäni villalangat siinä päällä. Minulla on vielä hieman värjäämätöntä lankaa jäljellä ja tarkoitus on saada ainakin kirkasta keltaista samettikukilla, joiden satoa olen kuivannut loppukesästä.
Olen ajatellut kirjoa peiton kansansatujen pohjalle, joissa seikkailee kettu repolainen, sillä tuon veijarin nimi kummittelee taustallani. Perinteiset kuviot pääsevät myös mukaan täydentämään kokonaisuutta. Saa nyt nähdä mitä tästä tulee. Vanhojen kirjontakuvioiden merkitykset mietityttävät. Tietäisikö joku jonkin folkloristisen tutkimuksen tai kirjan, josta niitä löytäisi.
seikkailin taas pitkään ukkolan akkojen sivuilla. Rekipeittoajatus pyörii aina ajoittain minunkin päässäni. pitää kai alkaa ajatella tytöille jätettäviä käsityöperintöjäkin jo, ryijyt tai rekipeitot?
Mukava seurata, miten peittosi edistyy. Jospa se innostaisi itseänikin kirjomaan kasvivärjätyillä langoilla. Itse olen menossa ryijykurssille, jossa yritän saada kasvivärjättyjä lankoja kulumaan.
Minäkin seuraan mielenkiinnolla rekipeitto-projektiasi 🙂
Minulla olisi myös kysymys: voisikohan yksittäisen huovan lähettää karstattavaksi? vai tuleeko siinä paljon kustannuksia? tai voisikohan tuolle huovalleni tehdä itse jotain, kun kissa sitä mielellään möyhentää ja saa langat erilleen, muttei vielä ainakaan ole tehnyt pysyvää tuhoa. Karstaushan saisi huovasta tiiviimmän ja kestävämmän? Haluaisin kuitenkin pitää huovan käytössä, enkä marinoida mihinkään kaappiin.
Jään myös uteliaana odottamaan, mitä ihanaa saat taas aikaan.
Kuinka paksustga villalangasta oletpeittokankaan kutonut?
Minäkin odotan mielenkiinnolla tarinasi jatkumista tässä rekipeittohankkeessasi. 🙂 Ihania värejä siihen ainakin tulee.
Kävin vain Ukkolassa ja sinä aikana oli tullut rekipeitoon näin paljon vastauksia. Ihanaa että olette siitä kiinostuneita, vaikka se tietysti lisää paineita.
Catarina ja Pia: minulla on tällä hetkellä useampi peritty ryijy seinilläni ja se pani valitsemaan rekipeiton vaikka pohjalainen en olekaan. Omia seiniä ei myöskään ole vapaana tälle peitolle, joten en tiedä mistä se sijansa saa valmistuttuaan.
Heli: voit toki lähettää yhden huovan karstattavaksi. Ei se kalliimmaksi tule, joudut vain maksamaan rahtimaksun yksin. Minä ensin pesin ja sitten karstautin uudelleen tyttäreni vuosia sitten koulussa kutoman huovan. Siitä tuli kuin uusi. Ei kissa saa karstattua huopaa tuhotuksi.
Tintti: rekipeiton loimet ovat puuvillaa, sidos ripsiä ja kuteena kaksisäikeinen Pirtin luonnonmusta karstalanka.
Sormia syyhyttää täälläkin, myötäelämisen innosta. Ei kyllä ole tarkoitus ryhtyä itse kirjomaan, voin kuitenkin nautiskella sinun lankaväreistäsi 🙂 Onnea ja työn iloa!
Terveisiä Hyvinkäältä
Voi sentään. MInäkin olen kiinteästi seurannut tätä rekipeittoasiaa, sillä olen kotoisin sieltä rekipeittovyöhykkeeltä ja äitini on niitä kirjonutkin. Omat rekipeittosaavutukseni tähän mennessä rajoittuvat yhteen harjoitustyynyyn, mutta on minullakin kangas odottamassa…
Ihan hyvä peittokirjontakirja on Irma Grönlund ja Marja-Leena Lehto: Perinteinen peittokirjonta, Otava 1985/2003. Sitä saattaa siis vielä saadakin jostain. Kirjassa on malleja, mutta harmillisen vähän kulttuurihistoriallista puolta.