Luin ihka ensimmäiseksi Sienipolun värjäyskeskusteluista ja sen jälkeen Riihivillan blogista, että Ruotsissa on ilmestynyt uusi sienivärjäyskirja. Kaiman arvio kirjasta sai minut oitis tilaamaan
tämän Hjördis Lundmarkin ja Hans Marklundin kirjan Färgsvampar & svampfärgning. Otin kuvan kirjasta runsas viikko sitten värjäämilläni Nalle-langoilla raidoitettujen sukkien ja jo kuivuneen vaahteraruusukimpun kera, jotta huomaisitte että olen tehnyt pikkuisen muutakin, kuin lukenut tuota kirjaa ja juossut pitkin metsiä sienien perässä.
Kirja on hyvä ja selkeä, vaikka kieli tuottaa hieman vaikeuksia. Jokaisen värinäytekuvan päälle on symbolien avulla merkitty puretus , ph ja värinkestävyys. Värisienet ovat myös luokiteltu symboleilla hyviin, keskinkertaisiin ja heikohkoihin.
Seitikithän ne ovat lempisieniäni, niitä kirjassa esitellään 20 kappaletta! Joitakin vuosia sitten ilmestynyt Suomen sieniopas esittelee noista vain kymmenen. Muuten tuo Sieniopas on ollut minulle hyväksi avuksi, kun siinä on yhtä aikaa joka sienen kohdalla nimi suomeksi ja ruotsiksi sekä tieteellinen nimi. Uuden kirjan avulla sienien tunnistamista helpottaa myös se, että jo useita vuosia ole tunnistanut ruokasieniä alunperin ruotsalaisen sienioppaan pohjalta, jota Hans Marklund on ollut kirjoittamassa ja ennen kaikkea kuvaamassa. Ja muutenkin, kyllä se kouluruotsi jostain löytyy, kun luettava teksti on noin mielenkiintoista.
Kaikkein paras juttu tulee nyt ja on varmasti totta, vaikka minulla ei ole esittää valokuvaa, kamera kun oli kotona ja minä mökillä. Olen vuosia etsinyt okrakääpää, katsellut vanhoja pihlajia ja koivujakin sillä silmällä. Tuo kääpähän on kuuluisa siitä, että sitä on vaikea huomata ja olenkin ajatellut etten tule sitä löytämään. Etsin kumminkin, sillä jostain olen lukenut, että sitä kannattaa etsiä vaikkei löytäisikään, sillä sen väripitoisuus on valtava ja värinkesto täydellinen. Tuossa kirjassa kerrottiin, että sen löytää kuolleista pihlajista tai koivuista, pystyssä tai maassa olevista, ja se saattaa olla hirvien kaluamissa pihlajissa aika yleinenkin. Missään muualla ei ole sanottu, että pihlajan tulee olla kuollut. Niinpä sitten kiersin eilen pellonreunojen kiviraunioita, joilla kasvaa ikivanhoja valtavia pihlajia. Okrakääpä löytyi eka etsinnällä täysin laholta, mutta vielä pystyssä olevalta pihlajan rungon oksalta! Kokeilin ammoniakilla , että varmasti olen oikeassa, vaikka kyllä jo kädessä näin, että nyt se löytyi. Pilkoin, kuivasin ja pistin kahden pienen käävän murut kirjekuoreen, odottamaan uusien aarteiden löytymistä.
Olettekos muuten tienneet, että tuo entinen herkku, mustarousku, on keskinkertainen värjäyssieni. Olisin heti kokeillut, mutta aluna oli loppu.
Kirjaa saa Hjördis Lundmarkilta ja tilasin sen sähköpostilla. Tuli muuten kolmessa päivässä suoraan postilaatikkoon. Sain kirjan viime viikon torstaina ja kun nyt ole saapunut netin ääreen ja saan tämän postauksen lähtemään, alan kirjoittaa kiitos kirjettä Hjördikselle samalla maksaen kirjan. Siihen menee vähän enemmän aikaa ja mistähän löytäisin sanakirjan.
Tuo on varmasti upea kirja. Kunpa joskus sitä pääsisi katselemaan. Minäkin värjäsin tänä syksynä ensimmäisen kerran veriseitikillä. Tuli kauniita sävyjä. Itse värjäsin Maija-sekoitelankaa ja ystäväni värjäsi pässinpökkimää. Minun langoissani värit olivat paljon syvemmät ja kirkkaammat. Olen myös kerännyt vähän ja saanut ystävältänikin veriseitikkiä ensi kesän keitoksia varten. Ystäväni mies oli löytänyt myös okrakäpää. Jospa vielä tänä syksynä ehtisi sitäkin kokeilla. Kauniit sukatkin kuvassa, muuten!
Mielenkiintoisen tuntuinen kirja.
Minäkin olen aina luullut, että okrakääpä löytyy elävistä puista. Nyt täytyy uudella innolla tutkia kuolleita pihlajia.
Kauniit sukat, jotenkin niin syksyyn sopivat.
Sinulle kertyy arvokasta värjäystietoa ja -taitoa; kaunista silmäniloa tuossa kuvassa 🙂
Vastaan kysymykseesi ketjukertauksesta eli Navajo-plying -tekniikasta. Kun haluat villalangastasi kolminkertaista, voit tehdä sen suoraan yhdeltä rullalta toiselle. Siinä ”virkataan” ketjusilmukoita sormin; katsele muutama video You Tubessa, kirjoita hakuun Sarah Anderson – Navajo Plying (selkeä video!) tai pelkkä Navajo Plying niin saat useita eri videoita. En kopioinut tähän osoitteita – olivat tosi pitkiä ja monimutkaisia.
Muuten, en saanut blogiasi liitetyksi seurattavien listaani; tulee vaan joku virheilmoitus…
Hieno väriskaala on kirjan kannessa, tuntuu houkuttelevalta.
Vai löysit sinä okrakääpää, onnea! Varmaan jännää nyt sillä värjättäkin, kun ei oikein tiedä mitä tulee, uusia kun on asia.
mäkin huomasin riihivillan blogissa tuon kirjan, mutta en vielä raaskinut ostaa. Kiitos samettijalka tiedoista. Mullakin taitaa olla jossakin ne viime syksyiset muistiinpanot. Aika vihreä siitä samettijalkavärjätystä langasta tuli.
Hei, onnistui blogisi liittäminen seurattavien listaan! Tosi hyvä juttu, koska niin usein tutkin tekemisiäsi 🙂
Oma kirjoitteluni on nykyisin hidasta – on niin paljon muita juttuja, jotka vievät aikaa… kehruu, neulominen, kurssit, kotihommat, ystävät.
Mukavaa syksyä!
Voi mahtava noita värejä! Luen blogiasi suu auki: täh? Samettiruusu? Seitikki, joo, mutta että…
Joskus toivoisin voivani perehtyä vähän tarkemmin värjäykseen.
HEI!
Huovutin sen kukan niin että kastelin sen ensin kaavan päälle, sitten kerroksittain huopalevyt kiinni, ja sitten vaan normaalihuovutus. Kun kasteli kunnolla ja aloitti huovutuksen keskeltä, etenkin kukan kohtaa niin se huopui näppärästi samalla kun koko pannu myssy. Vähän jännitti että saanko kukan pysymään paikoillaan, mutta kun kasteli kunnolla tunsi kukan ja oli helppo huovuttaa sitä niin että pysyy paikallaan.
Mukavaa kun poikkesit. Olisi ehkä ollut järkevää selostaa jo blogiini kunnolla tuon kukan huovutus. Harmitti kun en huomannut ottaa kameraa mukaan, olisi saanut vaihekuvia.
Minäkin päätin tilata samaisen kirjan, ja sainkin sen tänään. Eli tosi nopeasti kirja tuli.
Ensi vaikutelma oli tosi positiivinen, kun kirjaa selailin. Erityisen kiinnostavilta tuntuivat ph ja valonkestoon liityvät asiat, joita ei muissa kirjoissa ole käsiteltykään.
Minäkin olen nyt muutamaan kertaan törmännyt tämän kirjan mainintoihin ja miettinyt mistä kyse! Kiitos tiedosta! Taidampa pistää kirjan harkintaan, vai odottaisinko ensi syksyyn jos vaikka joku kääntäisi suomeksi =)