Ystäväni kävi tyttärensä kanssa värjäämässä mökkimme rannalla lankoja.

Hei Tuula ja Satu, oli tosi kivaa, kiitos kun kävitte!

Ei meillä montaa pataa porissut, ei sitä yhtenä iltapäivänä paljoa ennätäkään, mutta värien kirjo oli riemukas.

Punaiset ja punertavat sävyt ovat saatu aikaan punapuulla ja sen jälkiliemellä, tumma sininen on värjätty pienellä tilkalla tähteeksi jäänyttä sinipuuta, lanka on harmaata. Violetissa taas on valkea lanka ja värinä tuon sinipuun jälkiliemi. Laitimmainen vihertävä vyyhti oli Sadun jo aikaisemmin raparperillä ja lupiinilla värjäämää ja siinä oli hiukkasen kupariterästettä. Toinen vihertävä on kaikkea mitä löytyi. Satu toi mukanaan villiviiniä, mutta kun se antoi aika hailakan värin, niin pataan työnnettiin ainakin pihlajaa, kangasmaitikkaa ja vuohenjuurta. Puretusaineena oli kupari.

Mutta kiinnitähän huomio noihin neljään sinertävien välissä olevaan vyyhtiin. Ne olivat samassa punapuupadassa, puretus laitettiin samanaikaisesti alunalla ja viinikivellä.

Vasemmanpuolisen lanka oli harmaata, se selittää ruskean sävyn, seuraavassa valkeassa langassa on viimevuotinen tinapuretus, sävy ihmeellinen. Oikealta puolelta kaksi vierekkäin on yllätyksellisintä, niistä keskellä oleva on Pirtin valkeaa lankaa ja ihan sinisen vieressä oleva lanka on virolaista torilta ostettua lankaa. Väri ero on selvä, näkyy kuvassakin. Eri villat saavat eri sävyt, ylätti. Tämä väriero säilyi myös jälkivärissä, vasemmanpuolimmaiset langat. Olivatkohan lampaat saaneet erilaista ruokaa?

Vihertävien ja sinisen välissä on sitten kivenjäkälällä/kiventieralla värjätty lanka. Näitä kivenjäkälällä värjättyjä lankoja jäi vielä pataan tuossa vaiheessa ja yksi likosi siellä yli yön. Niissäkin oli eroa Pirtin ja virolaisen langan välillä. Kivenjäkälä on yksi parhaista värien antajista. Värin syvyyttä voi hyvin säädellä padassa pito ajalla ja mitään puretusta ei tarvita, kun jäkälät ovat lankojen kanssa yhtä aikaa padassa.