Nyt olen ihan seonnut kirjoneuleen ihanuuteen. Olisi jopa käsityön puolella paljon tärkeämpää tekemistä, mutta minä flow-tilassa neulon kintaita äidiltäni perityn sota-aikana painetun kirjan mukaan.
Kaikkein pahimmastakin löytää hyvää. Ilman niitä naisia, jotka asemasodan aikana kartoittivat itä-karjalaista käsityöperinnettä, olisimme osittain vailla näitä huikeita malleja niin kirjonnassa, kudonnassa kuin neuleissakin. Tuokin kirja on julkaistu 1941 kansallismuseossa järjestetyn Itä-Karjalan koteja ja elämää esittävän näyttelyn innoittamana.
Siitä on jo yli kymmenen vuotta, kun kävin Vienan Karjalassa ja asuin karjalaa taitavissa perheissä. Silloin kyselin, että onko noita käsitöitä vielä olemassa ja tekevätkö he niitä. Minulle vain näytettiin akryylilankoja ja kysyttiin että tätäkö tarkoitat. Yhden pienen etupistokirjonnalla koristellun liinan näin television peitteenä. Silloin en vielä ollut niin hurahtanut ugrilaiseen perinteeseen kuin nyt, mutta silti kiitollisena tajusin, mitkä tiedot ja aarteet on Suomen puolelle talletettu.
Näiden lapasteni malli on otettu talteen Jyvälahdelta. Jätin suun hapsut pois, tuntui ensimmäisissä itä-karjalaisissa kintaissani liian korealta. Samanlaiset ne olisi olleet, kuin noissa kirjan kannen Kiimajärven kintaissa. Lankana on Pirtin kehräämön kampalankaa 110tex x 4 ja punertavan värin olen lankaan saanut veriseitikkien jälkiliemestä. Kolme päivää näitä tein ja kaikki muu unohtui.
Paljon muuten opin tehdessäni. Punertavan kuvion nimi on vastuskirjat. Ensimmäinen musta kuvioraita ja ylimmäinen punertava raita ovat pääskysenkirjat. Haa, joten näihin lapaskuussa esittelemiini vauvan tumppuihin olen neulonut pääskysenkirjat! Kämmenosan pilkkujen tiesin jo aikaisemmin olevan linnunsilmiä.
Eniten iloitsen tästä reunan kierreraidasta. Olen tuota tekniikkaa monesti ihmetellyt kansanomaisissa malleissa, mutta nyt sen hallitsen. Siinä on ensimmäinen kaksi värinen kerros nurjaa ja seuraava piiloon jäänyt kerros valkoisella oikeaa jne. Nurja tehdään niin, että lankoja pidetään työn etupuolella ja neulottava lanka aina nostetaan edellisen toisella värillä neulotun langan yli. Tuo tapa kyllä menettelee, eikä ole kovin hidastakaan, mutta langat kiertyvät ikävällä tavalla toistensa ympäri ja ne pitää selvittää ainakin joka toinen puikko.
Jatkoa seuraa, sillä haluan neuloa vielä kintaat, jossa punainen väri on punaisempaa ja kierreraitojen välissä on reikäraita ja hapsujakin saatan laittaa. Neuloessani kuvittelin, että olen kuin vanhasta suomifilmistä hiihtelemässä valkoisilla hangilla, kintaat hiihtopuseroni hihojen päälle vedettynä. Nuori en kyllä enää ole, mutta nätti, kun on tuollaiset kintaat. Talviaurinko saa Saimaan jäälakeuden ja kintaani loistamaan. Olenkohan nähnyt jossakin vanhassa filmissä tuollaiset kintaat?
HIh, mikäs sen hauskempaa kuin kirjoneuleeseen hurahtaminen :).
Kauniit ovat lapaset!
Itse en aina oikein tohdikaan ryhtyä kirjoneuletta neulomaan, koska tiedän jääväni siihen ”liian” helposti koukkuun. Unohtuu melkein perhe ja kodinhoito joksikin aikaa, kun on vaan pakko saada tehdä se seuraava kuvio ja seuraava ja seuraava….
Kirjoneuleen iloa!
Todella upeat lapaset!
Kirjoneuleisiin voi todellakin hurahtaa, mutta sehän on aivan ihanaa! 😉 Ja aivan sallittua sellaista! Minullahan oli joskus ennen blogiaikaani kirjoneulekausi. On muuten UPEAT nuo lapaset, tai siis kintaat! Minulla taitaa jossakin kirjassa olla myös tuo malli ja usko tai älä, niin sieltä se alkoi kutsua minua. ;D
Kauniit lapaset. Ja mukavaa, kun tuota perinnettä on saatu talteen.
Hienot on kintaat! ja kirja. Minäkin lainasin taas kerran Mary Oljen: Kirjokintaista kauneimmat-kirjan. Se ja toinen saman tyyppinen kirja, kirjoittaja oli Lezner tai jotain sinnepäin, on ollut minulla lainassa useita kertoja, ne mallit kun on niin ihania, en vain oikein tule toimeen ohuiden lankojen kanssa, joten en vielä ole ainuitakaan kintaita kirjoista tehnyt. Nyt on puikoilla kirjoneulelapaset Isoveli-langasta, ja ei se kyllä mielestäni toimi niin paksulla langalla, ei näytä niin kivalta. Niin, ja se piti vielä sanoa, että minä tykästyin hirmuisesti pykäreunaan lapasten suussa, se on jotenkin niin siisti ja sievä 🙂
Sekoamisesi on ihanaa lajia! Flow-kokemuksia kiehtovalla tavalla 🙂
Sama kirja on minullakin, siitä olen opetellut kiilapeukalon, sormikkaat ja sukan neulomisen salat. Nukitetut kintaat ovat olleet toista lapasta vailla jo muutaman vuoden… Kiitos innostamisesta!
Kauniit lapaset!
Tuo reunus pitäisi opetella, se on hieno ja mulla on tuo sama kirja (huutonetistä joskus ostin), en ole sieltä kokeillut vielä muuta kuin nukkalapaset ja lasten lapasista ottanut kuvion yhteen pienen puseroon. Mutta kirjassa on kyllä kaikkea ihanaa..
Mukavaa kun hurahtaa oikein kunnolla kirjoneuleeseen. Minäkin olen nyt tuota kierreraitaa harjoitellut ja käännellyt sitä toiseenkin suuntaan.
Kiitos kommenteista taas 🙂 mukava kun joku jaksaa aina käydä kommentoimassa, vaikken itse aina vastavuoroisesti kommentoikkaan. Kyllä ne kupit ihan sinänsä käyttökelpoisia on, vaikka naisen käteen ainakin liian isoja, vaikka karkkikipoksi sitten. Dreijaamista saisi aika kauan harjoitella, että saisi noin ohuita ja tasaisia kuppeja, muoto kyllä on dreijattu, tai oikeastaan sorvattu, se aihio siis mistä on tehty muotti sitten.
Voi taivas, mä niiiiiin arvostan tätä perinteiden jatkamista. Mulla on ollu teini-iässä Iso-Mamman kutomat kirjolapaset, ja oikein harmittaa että käytin ne niin loppuun että reikiä ei enää pystynyt paikkaamaan. Lapaset tuskin on edes tallessa että niistä mallia sais. Musta ei itsestä tosin ole tälläisten tekijäksi, mutta ehkä äitini. Iso-Mammaa ei enää vuosiin ole ollut ja näin en voi edes häneltä apua pyytää.
Lapaset on niin kauniit, ja suomifilmi ja hiihto meren jäällä, mullekkin tuli mieleen.
Kauniit lapaset ja upean tasaisella käsialalla tehdyt. Kokeilin tehdä tuota kierreraitaa Mary Oljen ohjeen mukaan ja muuten sain sen onnistumaan mutta kerroksen vaihtumiskohdassa tuli vaikeuksia. Siitä en saanut kaunista millään. Pystyisitkö opastamaan hieman? 🙂
Kyllä on kauniit kintaat! Minä en edes raaskisi käyttää. Ja se on upea asia, että vanhaa on saatu tallennettua ja edelleen tehdään malleilla.
Leena, onko tuossa Mary Oljen kirjassa paljon karjalaisia kintaita? Olemme järjestämässä Hiitolan pitäjäseuran neuletilaisuutta, jossa käsittelisimme karjalaisia lapasia. Jos tuossa kirjassa olisi karjalaisia malleja, voisin yrittää hankkia itselleni näköispainoksen, jota myydään yhdessä käsityökirjakerhossa. Kiitos avustasi.
Karjalaisia löytyy paljon, mutta mukaan mahtuu myös hämäläisiä, lappalaisia ja pohjanmaaltakin. Huvikseni selasin kirjan ja Itä-Karjalasta on kintaat Luvajärveltä, Jyvälahdelta, Kiimajärveltä ja Uhtuasta. Luovutetulta alueelta: Seiskari, Tytärsaari, Vuoksenranta, Miehikkälä. Sitten on sormikkaisiin sovellettuna Kannaksen malli, Uhtuan malli ja Luvajärvenmalli, ja vielä löytyy nykyisen Suomen puolelta Virolahden ja Taipalsaaren kintaat. Nuo nopealla selaamisella, mutta voi olla etten kaikkia huomannut.
Hei Pia
Kostamus unohtui
todella kauniit. onkohan metsurin villapaita ohjetta kenelläkään..