Paljoa minua ei tarvitse sohaista, kun tartun puikkoihin. Heidi pyysi minua opastamaan kierreraidan langanvaihtumiskohdassa. Enhän minä muistanut miten sen olin tehnyt, joten heti vaan uudet lapaset alulle.
Tuo kierreraita löytyy edellisestä postauksestani. Se tehdään nurjalla kerroksella, jossa joka toinen silmä neulotaan värilangalla ja joka toinen silmä pohjavärillä. Toinen kerros taas pohjavärillä kokonaan oikeaa ja sitten taas kierrekerros kahdella värillä ja nurjaa. Aamupäivällä paistoi aurinko suoraan kuvauspaikkaan, joten valotuksiin tuli vähän omituisuuksia. Käsittelin kuvia täysin ammattitaidottomana mielestäni sellaisiksi, että asia mitä haluan kuvalla esittää selviäisi parhaiten. Kierreraidan olen oppinut Mary Oljen kirjasta, josta kuvan myös löydät edellisestä postauksesta.
Nykyisin luon silmät neulomalla, mutta tein nyt niin kuin kansakoulun opettajani aikoinaan opetti. Olin jo edellisten lapasten kierreraitaa tehdessä ajatellut, että tapa on tässä tapauksessa ehkä parempi tukevuuden takia.
Kun lähdin ensimmäistä kerrosta neulomaan nurjalla, niin aloitin värillisellä langalla. Musta pohjavärilanka roikkui vapaana työn edessä. Neulottuani ensimmäisen silmän siirsin ensiksi värillisen langan työn eteen ja sitten mustan langan puikkojen välistä taakse neulomista varten. Sitten taas musta eteen ja värillinen taakse neulottavaksi jne. Tuossa alkaa jo kolmas puikko.
Kun luodaan tuolla kansakoulun opettajani tavalla, niin ensimmäiseksihän tulee aina kaksinkertainen silmä. Mary opetti kirjassaan, että toinenosa tuosta kaksinkertaisesta ja työn ensimmäinen silmä neulotaan yhteen. Kas kummaa, miten napakkaa heti alkuunsa!
Toinen kerros on sitten oikeaa pohjavärillä. Nuo oikeat kerrokset jäävät kokonaan piiloon.
Siirryttäessä kolmannelle kerrokselle niin musta lanka tuodaan eteen ja vasta sen jälkeen värillinen lanka viedään neulottavaksi ja nurjaa. Mary opettaa, että edessä roikkuva ja neulottavaksi siirrettävä lanka siirretään taakse oikealla kädellä , mutta minä siirrän kummatkin langat vasemmalla kädellä, eli ensin kudottu eteen ja sitten neulottava taakse.
Tässä kuvassa olen jo aloittamassa viimeistä kierrereunan kerrosta eli pohjavärillä oikeaa. Kierrelangan olen jo pannut poikki. Tuon kerroksen vaihtumiskohdan viimeinen silaushan on sitten tuon värillisen langan päättelyn kireydessä.
Nyt olen siirtynyt neulomaan jo resoria. Kyllähän tuo kerroksen vaihtumiskohta näkyy, ja tuo värillisen langan kierre on hieman löysempää kuin muut kierteet, mutta ei nyt liian tarkka pidä olla. Raidoitetussa pyöröneuleessa minusta tuo kohta näykyy pahemmin.
Kierreraitojen hankalin asia on langan kiertyminen toistensa ympäri. Tällä kertaa aina joka puikon jälkeen sormella siirsin kierteitä kohti keriä, niin pääsin neulomaan koko kerroksen katkaisematta työtäni kierteisyyden purkamiseen. Olisipa minulla täällä pieni lapsenlapsi kylässä, joka purkaisi kierrettä minun neuloessani. Miestä en viitsinyt moiseen asiaan pyytää ja eihän kolme kerrosta ole paljoa.
Tässä vaiheessa aamupäivää jouduin pakottamaan itseni pihatöihin, sillä kirjoneuleen seireenin kutsu oli valtava. Olin pihalla niin ahkera, että nyt annoin itselleni luvan tehdä tämän jutun ja sitten jatkaa, ah, tuota kirjolapastani.
Tällainen siitä pitäisi tulla. Haastetta on, sillä peukalokiilan kohdalla pitää kuljettaa kolmatta lankaa, sitä en ole koskaan aikaisemmin tehnyt.
Lapasissani on 56 silmää eli 14 silmää puikolle. Lanka on Pirtin kampalankaa 110tex x 4, suunnilleen Nallen paksuista. Saattaa olla että lapaskuun tavoitteeni vielä ylittyvät roimasti.
Muuten, kaiken aikaa olen esitellyt noissa kuvissani kakoslaatuista huopaani, jonka kutomista olen vetkutellut pitkin syksyä, kun siihen tuli liian pitkiä langanjuoksuja. Nyt se on viimeistelyvaiheessa, eikä näytäkkään niin huonolta kuin luulin. Taidan antaa sen lahjaksi nuorelle naiselle, joka on juuri muuttanut omaan kotiin. Siellä ei kukaan rääkää huopaa niin, että se heti tulisi täyteen lenkkejä.
Kiitos kierreraidan selostuksista!
Katselinkin tuota muhevaa peitettä – arvelin, että varmaan itse kudottu. Sopii hyvin antaa rauhaliseen paikkaan; ei ainakaan kai kissakotiin…
Kiitos selostuksesta. Täytyy joskus puikkojen kera yrittää ohjeittesi mukaan tehdä tuota kierreraitaa.
Kiitos! Täytyy kokeilla uudestaan kierreraidan tekoa, kumma jos ei sinun selkeällä ohjeellasi ja Mary Oljen kirjam opastuksella onnistu 🙂 .
Äitini teki noita Karjala-kintaita useammatkin noin 10-vuotta takaperin. Hänkään ei osannut ensimmäisiin tehdä kierreraitaa oikein, mutta onnistuihan se lopulta. Minä olen nyt näihin Kainuun kukkalapasiin tehnyt, ei se siinä vaihtumiskohdassa vissiin ihan oikein ole mennyt, mutta kukas sitä katsoo niin tarkkaan.
Mites sen nyt kertoisin. Kun jompaankumpaan suuntaan teet niitä langankiertoja, niin käännäppä menemään toiseen suuntaan. Jos kierrät vaikka myötäpäivään, niin vastapäivään tulee toisennäköistä. Vaikea selittää, mutta koita, niin huomaat eron.
Huh sentään tuota sinun vauhtiasi. Kierreraita on ollut minunkin opettelulistallani jo kohta vuoden päivät ja taitaa vielä hetken siellä pysyäkin. Mutta arvaapa mitä, Viritys oli peruskorjauksessa ja palasi nyt uudistuneena takaisin. Vanha osoite toimii taas. Moneen kertaan olen tässä muistellut, mitä sanoit, että kyllä harrastuksilla pitää olla yleisö… ;-)))
Jännä tekniikka, en olekaan ennen törmännyt tuohon. 🙂 Kiitos ohjeesta! Voisin kokeilla joskus!
Kiitos ohjeesta , kokeilin ja onnistui!
Sain Mary Oljen neuleopaskirjan vuosimallia 1944 ja siitä olen joitain malleja ottanut lapasiin. Yleensä keksin kuviot itse. Nyt vaan olisi hinku päästä tekemään lapin lapasia.
Sain äskettäin tietää, että minulla on oikeus käyttää lapin pukua niin miksen sitten neuloisi lapin lapasiakin. Olen lappalainen 4. suoraan alenevassa polvessa.
Kotiäitinä ollessani ompelin paljon, mutta nyt työelämä vei niin paljon aikaa harrastuksilta,että neulominen on osoittautunut mitä parhaimmaksi rentoutumiskeinoksi.
Kierreraita ei niin vain syntynytkään Maryn kirjoittamilla ohjeilla, mutta onneksi löytyi apu netistä.