Väliaikatietoja rekipeittoprojektista (6) ja muistolyhtyjä

Rekipeittoni on pääsyt siihen vaiheeseen, että pinta on jaettu vinoneliöalueisiin ja rajaviivat kirjottu.

reunukset valmiina

Tarkoituksenani on kirjoa vuodenajat mukaan, niin että ylhäällä on talvi ja alhaalla syksy. Vuosi kiertää peitossani myötäpäivään. Siksi olen reunoihin ja vinoneliöiden rajaamiseen käyttänyt niitä värejä, mitkä minusta parhaiten kuvaavat kyseessä olevan vuoden ajan värejä.

kettupaperilla

Kansansadut olen valinnut ja kettu on pääosassa, siksi se tulee ihan keskelle peittoa. Aloin siirtää piirtämääni kettua paperin avulla, niin että merkinnän jälkeen repisin paperin pois. Minulla ei ollut silkkipaperia, joten käytin monistuspaperia. Hankalaa. Kyllähän sen merkitsi, mutta kun käytin pehmeää lankaa, niin paperin poistaminen repi merkintäjälkeäni pahasti. Tällöin älysin, että mitä minä paperia käytän, jos kerran olen piirtänyt kuvat itse lyijykynällä paperille, niin kai minä ne osaan liidulla piirtää suoraan peittoonkin, ja sen piirroksen sitten merkitsen pysyvämmin valkealla langalla.

piirretty korppi

Korppi pääsikin ensimmäisenä piirretyksi suoraan peittoon.

piirrettujanis

Jäniskin oli helppo siirtää. Ja niin tulevat olemaan myös kissa, ja kalat, mihin myöskään ei ole mitään malleja villakirjontakirjoissa.

Eläinten piirtäminen on ollut mielenkiintoista luovaa puuhastelua. Rekipeitoissahan käytetään peruskuvioita, ympyröitä,  kolmioita ja neliöitä. Haluan säilyttää perinteisen rekipeiton luonteen ja siksi noiden eläintenkin pitäisi muodostua noista peruskuvioista. Haasteellista.

Kansalaisopiston Mummon mallit talteen kurssia, mistä haen ohjausta, on enää yhden kerran helmikuussa. Siihen mennessä minun on päästävä kuvioiden kirjontaan, jotta saan ohjausta ongelmapaikkoihini. Ei peitto ole varmaan keväälläkään valmis, mutta suurin tuska on takanapäin, sillä miellän jo mitä kuvia vinoneliöihin tulee. Viittä kansansatua pystyn kertomaan lapsen lapsilleni peiton lopulta roikkuessa mökkimme seinällä.

muistolyhty

Ensimmäisen kuvan taustalla on kynttilälyhtyjä. Kävin ottamassa niistä vielä erikseen kuvan lähempää. Olen siirtänyt Art medium-liiman avulla monistamiani valokuvia purkkeihin, menetelmä on sama, mitä olen kuvannut kuvien siirrosta kankaalle.  Tein näitä muistolyhtyjä  Posliinikukan innoittamana.  Keskellä on ensimmäinen kuvan siirtoni lasille, tavallinen purkki ja sisällä palaa pieni tuikku ja purkin ympärillä on kauniit vanhat kuvat ajalta jolloin tätini ja enoni olivat nuoria aikuisia ja mummo on siinä lastensa keskellä onnellisena. Nuo kuvat meinaan siirtää vielä neliskulmaiseen hautakynttilään, joita mieheni löysi täkäläisestä city-marketista.  Yhdessä hautakynttilässä ovat jo vanhan miehen ja totisen naisen kuvat, se pääsee itsenäisyyspäivänä rajan taakse mieheni sukuhaudalle, joka on yhä olemassa.  Olen ajatellut viedä noita kynttilöitä jouluna hautausmaille. Eihän luterilaiseen perinteeseen kuulu viedä kuvia haudalle, mutta olen nyt ajatellut tehdä niin. Mitä mieltä sinä olet asiasta?

9 thoughts on “Väliaikatietoja rekipeittoprojektista (6) ja muistolyhtyjä”

  1. Tätä on odotettu! Olen jo moneen kertaan miettinyt miltä peittosi tulee näyttämään. Tästä tulee kyllä hieno. Siinä sen näkee että aina joskus kannattaa satsata johonkin isompaankin hankkeeseen. Nyt alan odottaa ja jännittää millaisia värejä peittoon ilmestyy.

  2. Niin, innoissani ohitin postauksen loppupuolen kokonaan. Kaunista minun mielestäni. On arvokasta nähdä vaivaa muistamisen eteen.

  3. Tuosta tulee kyllä hieno.Meilläkin kansalaisopiston kirjontaryhmässä 2 naista tekee rekipeittokirjontaa.
    Niistä pesukakkaroista senverran, se nimi tuli mieleeni lapsuudesta. Mummolassa leivontapäivänä aina ennen varsinaisten vehnästen paistamista tehtiin lapsille pienet kakkarat, jotka paistettiin siinä uuninluukun lähellä, ennen hiilien poisottamista. Niin hyvää se kakkara oli voilla voideltuna kylmän maidon kanssa, että jos ei vanhana muuta muista, niin sen herkkutuokion ainakin. Se siitä kakkaran nimestä.

  4. minä oon veljen haudalle vienyt kynttilän jossa on kavoväreillä tehty sydän. Mun mielestä siinä ei oo mitään pahaa, ja se on mulle tärkeää, sillä sitä kautta sain hieman purettua omaa ikäävääni.

    Rekipeitosta tulee kyllä upea, innolla odotan lopputuloksen näkemistä!

  5. Hieno projekti sinulla meneillään. Suunnitelmasi vaikuttaa tosi mainiolta. Peittosi tulee olemaan kaunis. 🙂 Tuntuu, etten malta odottaa, sen valmistumista. ;D

  6. Tuommoinen pitkän ajan käsityö on todellinen arvotekstiili – suunnitelma, värjäykset, tarinat ja toteutus itsessään puhuttelevat. Ei ihme, että rakkaudella tehty rekipeittosi tulee varmasti olemaan perheen ja suvun perintökalleus.

    Kuvakynttilä tuntuu erikoiselta, mutta lämpimältä ajatukselta.

  7. Kyllä tuossa rekipeitossa on hommaa, mutta siitä tulee varmasti aivan ihana. Ja muist laittaa johonkin peiton taakse tiedot tekijästä ja nämä kansansadut, joihin peiton kuviointi perustuu. Näin tieto siirtyy sukupolvelta toiselle.

  8. Kirjonta on niin upeeta. Kiva katsella näitä sinun hienoja käsitöitä. Pari vuotta sitten itsekin kokeilin kirjontaa.

Vastaa käyttäjälle Liisa Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *