Helmeilyä sadepäivinä

Viime viikolla satoi ja satoi. Kun marjametsään ei päässyt, niin opettelin sateen ropistessa helmeilyn perustekniikoita.

avaimenpera.jpg

Peyote-putki onnistuu jo alusta alkaen kuvion mukaisesti. Siitä on tuo avaimenperä osoituksena. Aikaisemmin aloitin yksivärisellä ja otin eri väriset helmet mukaan vasta parin kierroksen jälkeen. Yksiväriset kierrokset purin sitten lopuksi pois.

Mutta helmivirkkaus, oikean puolinen tekeleen alku, on vaikeaa. Lankaan pujotetut helmet eivät jouhevasti tule mukaan virkkaukseen ja silmukoiden määrä putkessa muuttuu kaiken aikaan. Kun harjoittelin, niin otin tuon ruskean helmen mukaan auttamaan samassa silmukkamäärässä pysymistä. Yllä olevan kuvan töissä on käytetty tsekkiläisiä siemenhelmiä.

rannerenkaat.jpg

Harjoittelin myös taso-peyoten. Nuo putket tein aluksi tasona ja yhdistin lopuksi. Mielenkiintoista ja mukavaa, kun sen oppi. Voin jo alkaa suunnitella kookkaampia ja kuvioltaan vaihtelevampia malleja. Rannerenkaat tein samalla tavalla. Kun molemmat päät ovat kuvion suhteen oikeat, niin yhdistäminen on helppoa. Peyote-sidos antaa sen verran periksi, että rannerenkaat eivät tarvitse lukkoa. Putket ovat tarkoitukseni laittaa vaijerikorujen ”helmiksi”. Näissä töissä olen käyttänyt japanilaisia delica-helmiä, joista tulee tasainen pinta.

kudottu.jpg

Helmikudonnan olin opetellut jo aikaisemmin kesällä. Tässä minulle vielä käsiin jäänyt lapsen rannerengas. Intiaanien tekniikassa erittäin hyviksi kuvioiksi ovat osoittautuneet perinteiset suomalaiset ristipistomallit. Helminä olen käyttänyt läpinäkymättömiä ja mattapintaisia tsekkiläisiä siemenhelmiä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *