Minun tarvitsee nyt teknisten asioiden takia päivittää blogini, mutta sanan testi laittaminen tuntuu vähän tyhmältä, niin löysinpä tähän kuvan noin seitsemän vuotta vanhasta karhusta, joka ei vieläkään ole löytänyt sijaansa. Sitä olen joskus Ihan itsessä esitellyt. Yksikseen se yhä vain jossakin komeron ylähyllyllä aikaansa odottelee. Karhu on kudottu Pirtin kehräämön mattolangoista mattoloimeen.
Karhun iän pystyn arvioimaan siitä, että nyt vuodenvaihteessa on kuusi vuotta siitä, kun kansalaisopisto lopetti kudonnan opetuksen Ukkolassa ja me Akat siitä äityneinä perustimme oman kudontapiirimme. Silloin nimittäin menetimme Collingwood laudat, joiden avulla tuo karhu on kudottu. Sidoshan on tavallista kuvikasta , mutta kahden niisivarren loimet eivät ole niisissä, vaan noiden lautojen avulla sidontapistettä voidaan siirrellä vapaasti. Kas täältä lisää tietoa.
Lisäys Pirlen kommentin jälkeen
Peter Collingwoodin kirja Rug weaving teechniques sisältää seikkaperäiset ohjeet tuosta lautatekniikasta. Sen saa kahtena osana näistä linkeistä: osa 1 ja osa 2 (http://www.cs.arizona.edu/patterns/weaving/books/cp_rug2_2.pdf)
Komea karhuhan siinä lampsii! Kumma, ettei ole löytänyt paikkaa noin kaunis työ.
Ja tuossa alempana onkin sinulla upeita koruja! Enpä ole tiennytkään, että metalliinkin voi kuvia siirtää. Oppia ikä kaikki!
Nyt on kivat kerät nimirivillä
Jokin kuvakudostekniikka tuo karhu; en oikein löytänyt linkkisivulta oikeaa tietoa… Arvokas työ varastossasi.
Kiitos jatkolinkistä! Muistuttaa vähän vetonyöri- eli harnesk-puiden systeemiä, jollaisen olen joskus vuosia sitten nähnyt. Lautojen sijasta niissä on nyörit, josta vetämällä saadaan kuviopisteet nousuun, tarvitaan myös irtoniidet ja niihin painot. Sidoksena taitaa kylläkin olla damasti.
Mielenkiintoinen työtapa!