Lauantaina oli Ukkolassa kehruukurssi. Raijan Aitan Raijahan meitä opetti, siitä enemmän Ukkolan blogissa. Kehruukuume on selvästi nousussa, saa nähdä miten Akoille käy. Viime keväänä kudoin Raijan kehräämästä langasta huivin ja siitä lähtien on ollut halu oppia tekemään vastaavaa lankaa, ja nyt langan kehittäjä itse oli meitä opettamassa.

Ukkolassa en vielä päässyt harjoittelemaan, vaan annoin  ensikertalaisten kokeilla rukkillani, mutta heti kotona aloin työstää lankaa valkeanharmaasta villalevystä, mitä minulle oli jäänyt märkänä erään partiotaitokilpailun tähteistä. Kaksi vyyhtiä lankaa syntyi nopeasti, joten koeneuloskin on alullaan. Tulos ei ole ihan samaa kuin Raijan langasta, Raijan langassa on enemmän muhkuroita, mutta kyllä tämä tästä.

Tänään sitten ajelin kudontatoverini kanssa Pirtin Kehräämölle Hiirolaan ja sieltä ostin kaksi säkillistä villanöyhtää, sellaista tähettä, mitä syntyy kun lankaa kehrätään ja josta Pirtillä tehdään sitten kakkoslaatua ja värikarttojen ulkopuolisia lankoja. Villa tuossa muodossa on pehmyttä ja ilmavaa ja sitä on helppo kehrätä. Koetilkkua en ole  tehnyt, lanka on vielä kosteaakin ja vyyhditän sen kohta kuivumaan. Tuleekohan nyt pehmeämpää, kierrettä on ainakin vähemmän. Kyllä meillä mikkeliläisillä käsityönharrastajilla on aarreaitta tuossa Pirtissä.

Mitäs Pia minulle kirjoittikaan edellisen kirjoitukseni kommentteihin:  ” Ja tasaista lankaa saa kaupasta, muhkulangat maksavat kaupassa maltaita. ” No nyt ovat muhkut ihan tahallaan tehtyjä. Sitä viimekertaistakin lankaa, mihin muhkut tulivat tahattomasti, on myös tulossa lisää pojan lapasiin. Nyt kehrääminen taitaa saada minusta yliotteen. Raijan pellavan kehruuta pidin kovasti silmällä, ja mietin omaa kehräämistäni, saatta olla että osaan näkemäni ottaa huomioon, joten perästä kuuluu siitäkin.