Tilkkumaalausta

Viime viikon tilkkutyötunneilla oli tarkoitus tehdä tilkkumaalausta. Minulla oli mukana iso korillinen kaikenlaista rättiä ja lankaa. Lähtiessäni vielä koppasin mukaani kansion, johon olen tallettanut monisteita ja tekniikkaharjoituksia tuolta kurssilta. Bussissa sitten aloin miettiä mitä tekisin ja päädyin ihan käyttökelpoiseen ajatukseen kansion kansista.

Kansalaisopistolla levitin mustan kankaan silityslaudalle ja siihen päälle silitin kaksipuoleisen liimaharson, jonka päälle aloin silputa pellavapyyhkeiden tutkaimia. Korini pohjalta löytyi reputtamiani kuvansiirtoharjoitelmia. Teen nimittäin usein kaksi kappaletta kuvaa, joista valitsen paremman  siihen mitä  olen tekemässä. Tällaisia näistä on kaksi, kuvat isovanhemmistani ja lapsenlapsistani. Sitten löytyi vielä  nuoruuden kuva isoisästäni, hiuksetkin vielä päässä! Haa tästä saa tarinan ja intoni tehdä tilkkumaalausta nousi toiselle tasolle.

Lankasilppua  tein liian paksusti ja se tahtoi myös jäädä kasoihin. Kuvat kiinnittyivät hyvin, mutta pellava ei oikein tarttunut liimaharsoon, sitä kun oli liikaa ja rauta  ei varmaan ollut sille tarpeeksi kuuma. Kaiken päälle levitin mustan tyllin ja aloin silittämisen jälkeen tikata. Konetikkaus oli hieman hankalaa, mutta sain silpun riittävän hyvin kiinni. Tikkauksia lisäilin kotona vielä runsaasti ja ompelin kannet valmiiksi. Siinä se sitten on! Olen iloinen kansista ja siitä että käyn tilkkukurssia, sillä muuten ei mieleenikään tulisi tehdä tällaisia ihanuuksia.

Työni valmistuttua tarvitsin historian kirjaa ja sukuselvitystä, jotta isoisäni kuvan sisältö aukeasi. Hän oli tullut ylioppilaaksi 1901 ja mennyt heti sen jälkeen vapaaehtoisena Suomen Kaartiin, josta hän neljän kuukauden kuluttua tuli pois, sotamiehenä kai. Uniformussa mentiin komeasti  valokuvaamoon!  Maassa vallitsivat routavuodet eli ensimmäinen sortokausi, Suomen armeijaa  alettiin sulauttaa Venäjän armeijaan, jonka kutsunnat myös alkoivat.  Kutsuntalakot olivat maassamme 1902-1905. Näin isoisäni tietoisella tempauksellaan vältti nuo kutsunnat, mutta myös lakkoon osallistumisen.

Kymmen vuotta ja vähän ylikin meni nuoruuden huumassa. Virkamies ura oli alkanut ja tukkakin lähtenyt, kun hän kohtasi nuorikkonsa ja kihlajaiskuvassa ollaan niin vakavina. Siitä alkoi hyvä elämä, ja minä tässä keskellä voin katsoa menneisyyteen ja tulevaisuuteen. Mutta kansion takakannessa olevat mummon mussut, viidettä sukupolvea, katsovat vain tulevaisuuteen kirkkain katsein ja hymyssä suin. Elämä on edessä!