Ensimmäisten seitikkien jälkeen kiehuivat matoiset herkkutatit isossa kattilassa. Olin niitä kerännyt sinne usean päivän ajan veteen likoamaan. Kun sitten värjäsin langat, niin valkoisista langoista tuli heleän keltaisia samanaikaisella aluna/viinikivi puretuksella, upea väri ja harmaat langat aavistuksen vihersivät. Poistin valkoisia, mutta jätin osan niistä ja harmaat langat kattilaan ja päätin antaa rautatöräyksen, jotta saisin vihreää väriä. Tulihan sitä vihreää vähän enemmän noihin lankoihin. Mutta sitten töppäsin. Liemen olin siivilöityt, mutta tiedätehän tatin, limainen. Lankojen lima oli iljettävää ja kun järvivesihuuhtelu ei sitä muuttanut, niin laitoin ne pesukoneeseen, joka käyttää tuota porakaivon rautaista vettä. Puhtoisina tulivat koneesta, rauta-annoksen saaneet säilyttivät värinsä, mutta nuo heleän keltaiset langat olivat tulleet samanvärisiksi! Tämä tapahtui ennen veriseitikkiin pantavan langan liotusta kaivovedessä.

Kuvassa vihertävät langat ovat tattien ja porakaivo veden värjäämiä. Voimakkaan keltaiset tienvierustatilla värjättyjä. Luulin  kerääväni äikkätattia, mutta kun maistoin sitä pataan pannessa, niin ei siitä pippurin korviketta pysty tekemään, niin mieto oli maku. Joten aloin nimittää sitä tienvierustatiksi. Tummin lanka takana on harmaavyyhti ja tienvierustatilla värjätty. Tuo kirjava lanka kävi seitikkipadassa, olin niin harmistunut tuon kauniin keltaisen värin häviämiseen.

Lanka on menossa pataan.

ja tässä valmiina. Kun sanotaan että kasvivärjätyt langat sointuvat hyvin yhteen, niin minusta se ei pidä paikkaansa tämän langan suhteen.

Sitten verihelttaseitikkeihin. Niitä aloin löytää puolukkakankaalta, mutta tavattoman paljon niitä kasvaa nuoressä kylvömännikössä. Sinne suuntaan uudelleen heti huomenna.

Olen seurannut sieni Polun värjäyskeskusteluita. Muistin sieltä sen, että heltat ja varret antavat eri värin, joten keitin yhtä aikaa kaksi lientä, helttojen ja varsien liemen.

Laitoin kumpaankin kattilaan kaksi sadan gramman vyyhtiä Pärnun torilta ostamaan lankaa, joista toinen molemmissa kattiloissa oli alunalla esipuretettu (viinikivi oli jo loppunut).

Tässä tulos.  Keskellä olevat langat ovat purettamattomia. Alunalla puretetut langat ottivat kirkkaamman värin. Vaikka oikealla oleva lanka näyttää kuvassa aika tummalta, niin se on selvästi punaisempi, kuin purettamaton lanka. Keltaiset langat käyttäytyivät värjäys padassa kauniisti, mutta nuo punaiset piti ottaa kiireesti pois, sillä liemi oli liian väripitoista.  Saa nähdä, kestääkö niissä väri.

Vielä värjäsin kellanruskeilla seitikeillä, kaneliseitikkejä?  Niitä oli kahta lajia, kuusimetsän paksuhkoa seitikkiä ja mäntymetsässä kasvavaa laihempaa mallia. Niillä tuli kaunis keltainen lanka, jossa oli oranssia vähemmän kuin punahelttaseitikin varsissa, mutta siitä langasta ei nyt näytä olevan omaa kuvaa.

Kun olin oppinut keräämään veriseitikkejä, niin niitähän sitten alkoi löytyä ihan lähimetsistäkin. Taitaa olla oikea seitikkisyksy. Banderinkin vaihdoin ihan seitikkien kunniaksi!

Tältä soppa näyttää.

Tässä ovat ensimmäiset veriseitikeillä värjäämäni langat. Kostutin harmaan ja valkean vyyhdin laiskuuttani sisällä lämpimällä porakaivovedellä ja laitoin ne purettamattomina pataan. Ne alkoivat pian näyttää niin tummilta, että lisäsin kiireesti alunaa ja viinikiveä. Väri kirkastui hetkessä. Samanaikaisesti laitoin uuden  valkean vyyhdin mukaan. Vasemmalta lukien ensimmäisessä on harmaa lanka, seuraava oli padassa alusta asti ja kolmas on lisätty lanka. Väriero on niin selvä näiden kahden alunperin valkean vyyhdin kanssa, että se näkyy kuvassakin. Neljäsvyyhti on jälkivärissä värjätty ja siinä ei ole puretusta. Jälkiväripadassa oli myös Pärnun torilta ostamaani lankaa ja siihen tuli eri sävy. Hyvä että oppi tuli minulle heti alkuun siitä, että värejä verrattaessa tulee käyttää samaa lankaa. Kuvan kaikki langat ovat Pirtinkehräämön lankoja.

Meni paripäivää lastenlasten kanssa ja heidän lähdettyään varsinaiset leikit väreillä alkoivat. Veriseitikkejä löytyi lisää. Luin Sundströmin kirjasta Värjäämme yrteillä, sienillä ja jäkälillä, että rauta tummentaa ja emäksisyys muuttaa väriä.Tuo edellisten lankojen alun tummuus vaivasi mieltä, joten illalla laitoin yhden virolaisenlankavyyhdin ampäriin, jossa oli tuota porakaivomme erittäin rautaista vettä. Aamulla jaoin veriseitikit kahteen kattilaan. Toiseen meni tuo kaivovedessä yönsä viettänyt lanka ja toinen aivan samanlainen purettamaton virolaislanka kasteltuna järvivedellä. Toiseen kattilaan lorautin pikkiriikkisen ammoniakkia, jotta siitä tulee emäksistä ja sinne meni myös virolaislankaa ilman puretusta.

Uskomaton lopputulos! Rautaa yön yli saanut lanka on tumman ruskea, väri ei oikein hyvin näy kuvassa, näyttää liian mustalta. Samassa padassa  muhinut järvivedessä kasteltu lanka on vaalean ruskea ja emäksisessä kattilassa tuli violettiin kääntyvä, anniliinin punainen lanka. Kuvassa mukana oleva helakanpunainen lanka on saanut värinsä neutraalin kattilan jälkivärissä, missä olivat ruskeat langat, mutta nyt käytin alunaa ja viinikiveä samanaikaispuretuksena. Viinikivi happantaa hiukan vettä. Värjäysajan kanssa en ollut kovin tarkka. Ruskeat langat olivat padassa liian pitkään tai lämpö nousi korkealle. Helakan punaisessa lämpö jäi varmaan 70 asteeseen, missä punainen tulee kirkkaimpana esiin. Mene ja tiedä, mystistä puuhaa tämä kumminkin on.

Verihelttaseitikkejä löytyy vielä paljon enemmän kuin veriseitikkejä. Yritän huomenissa kirjoittaa seikkailuistani niiden parissa, sekä tattitöppäilyistäni, ennenkuin lähden uudestaan noihin seitikkimetsiin. Langat loppu, värjäyset pitää lopettaa, mutta kerään sieniä kuivuriin ”pahan päivän” varalle.

Siinä niitä nyt on, veriseitikkejä keittiön pöydällä! Olen värjännyt seitikeillä aiemmin, mutta ne ovat olleet toisten Akkojen keräämiä. Nyt lähdin itse metsään niitä etsimään. Kostea kuusikko, mihin pääsee valoa ja syvä sammalkerros, niin minua opastettiin eilen Marttojen sieninäyttelyssä Kenkäverossa. Sellainen löytyi pienen ajomatkan jälkeen ja siellä ne minua odottivat, nuo metsiemme väriaarteet. Eihän noita vielä paljoa ole, mutta kyllä niistä pienen väriliemen keittää. Silmäni ovat oppineet nuo näkemään ja tiedän minkälaisista metsistä haen, niin löydän toki lisääkin.