Avainsana-arkisto: Neulonta

Tyydytystä tuottavaa käsityötä

Olen oppimassa kahta uutta asiaa, kuultokudoksen ja pitsineuleen tekemistä. Olen harrastanut jo ainakin 10 vuotta kudontaa, mutta kuultokudosloimea ei näinä vuosina ole ollut kansalaisopistolla eikä Ukkolassa. Mutta nyt on! Eila kutoi siihen jo omansa ja minä olen yrityksen ja erehdyksen kautta päässyt jo aika pitkälle. Piirsin ensin osmankäämejä ja sudenkorennon ja yritin kutoa. Piirros oli aivan vääränlainen. Sitä olisi tietysti voinut kutoessa muokata kuultokudokseen sopivaksi, mutta kun lankavalintani kuvioon oli liian ohutta, niin puolimetriä lointa meni oppirahojen puolelle.

kuulto1.jpg

Nyt olen tehnyt piirtämiäni kukkia samoista varmoista tarpeista, mistä Eila teki joutsenensa. Kuva alkaa olla loppusuoralla ja tekeminen kiinnostaa, joten teen vielä saman kuvan toisinpäin. Minulla on sitten positiivi- ja negatiivikuva noista kukista. En tiedä mihin ne sijoitan. Jos olisi kaksi ikkunainen huone, niin sama kuva eri ikkunoissa vain toisinpäin, voisi vaikuttaa aika hienolta.

Aikaisemmin,70- ja 80-luvuilla, tehtiin paljon kuultokuvia. Mikkelissäkin niitä on runsaasti julkisten rakennusten ikkunoissa ja seinillä, sillä kaupungin kotiteollisuusoppilaitoksen yhteydessä oli ammattikutojia ja kuultokuvia suunnitteleva rehtori. Olen nyt tutkinut noita arvokkaita tekstiilejä ja niissä on kuviolanka palttinassa, tuossa meidän loimessamme se menee ripsissä.

paksulanka.jpg

Tämä pitsineulonnan onnistuminen tuottaa myös tyydytystä. Kun nyt neulon tällaisesta paksusta langasta (tässä Pirtin kolmisäikeinen kampalanka) useamman arkihuivin, niin eiköhän tuon aidon Haapsalun vihkisormuksen läpi menevän huivinkin kutominen vihdoin onnistu. Minä en ole pitsejä paljoa harrastanut, enkä ole varma vielä siitäkään, pidänkö edes niistä. Kaikki johtuu varmaan siitä keskikouluaikaisesta lakanan pitsistä, jonka äiti tytärtään säälien virkkasi loppuun. Yleensähän minä pärjäsin käsitöissä, mutta tuon pitsin virkkaus oli tosi traumaattista.

Sukkalankaa

Tulipas ostettua sukkalankaa! Ei 600 gr niin kovin paljon ole, mutta lanka kun on ohuen ohutta. Laitoimme Ukkolassa Kauhavan Kangasaittaan tilauksen ja intouduimme tilaamaan sukkalankaa. Hypistelemättä kun ostaa, niin näin voi käydä. Tuo Sukkis-lanka on hyvän laatuista, puolet merinovillaa ja toisessa puoliskossa on sitten yhtä paljon banbua ja polyadimia ja se on ihanan pehmyttä.

sukkalankaa.jpg

Kudoin heti kokeillakseni tämän lasten sukan, paria sille en ole vielä aloittanutkaan. Kakkosen puikot piti jostain etsiä ja tuossa resorissa on 1,5 puikko, mutta se oli turhaa. Onneksi on noita tätien peruja, muuten en omistaisi noin ohuita puikkoja. Tuo värin vaihtumisen näkeminen kiinosti kovasti ja siksi aloin neuloa. Kivasti väri vaihtelee. Junamatkoille ja kesäiseen veneilyynhän minä nuo langat ostin. Se on niin kiva katsella Saimaan selkiä ja saaria ja neuloa sukkaa veneen hiljaa puksuttaessa. Sitä on kyllä koko suvulla syksyllä ihanat , pehmeät ja niin ohkaiset villasukat, jos tuon kaiken lankamäärän jaksan kutoa.

Huomaa tuon lasten sukan resori. Tuon helposti puettavan sukansuun ohjeen löysin Ompeluseura Solmun blogista. Taidan tehdä kaikkiin lasten sukkiin tuollaiset sukansuut, ehkä aikuisillekin, ainakin yksiin, kokeillakseni tuon käyttökelpoisuutta.

Tiskirättejä siellä ja tiskirättejä tuolla, miksei sitten myös täällä

Tiskirättejä neulotaan joka puolella. Vähän aikaa olen ihmetellyt asiaa, mutta sitten kun niitä neulottiin myös Kätsylässä, arvostamassani käsityöpaikassa, niin päätin että myös meille tulee tuollainen muodikas tiskirätti. Sillä heti alkujaan en  osannut noita arvostaa ja äitini aikoinaan teki tuollaisia käytöstä poistetuista paksuista pyyheliinan palasista tai muista kangaspalasista reunustaen rätit virkaten tai pykäpistoin.

purkulanka.jpg

Valitsin rättiin tätini  joitakin vuosikymmeniä sitten purkamaa vaalean keltaista  paksuhkoa puuvillalankaa, mitä lie alunperin ollutkaan. Ajattelin langan olevan käytettynä valmiiksi tekeytynyttä, eli imee kosteutta heti alkuunsa. Vaaleus taas oli mielestäni hyväksi, koska rätin voi heittää valkopyykin mukaan. Ensimmäisen tiskirätin koukkusin, koukku vaan tuli puikkolaatikosta ensiksi käsiini. Koukutusta rätistä tuli aika paksu ja vähän liian suurikokoinenkin, joten neuloin toisen, kaksi oikein kaksi nurin ja joka toisen kerroksen jälkeen vaihto.

tiskiratti.jpg

Kuvan otin ennen käyttöä, mutta heti sen jälkeen menin keittiöön kokeilemaan. Neulottu rätti toimi oikein hyvin, imi kosteutta ja karheus tuntui sopivalta,  tiskipöydän sain hyvin puhdistetuksi ja puiset kauhat puhtaiksi. Koukuttu oli vähän raskas, mutta innostuin sillä pesemään keittiön kaappien päälysiä ja liesituuletinta.  Neulotun ripustin pyykkipojalla roikkuman tiskikaapista ja koukuttu saa kuivuttuaan paikkan siivouskomerosta. Pitää tehdä noita neulottuja vielä muutama lisää, jotta silloinkin on rätti kun toiset ovat pyykissä.

Kämmekkäät ja niiden sisällä sormikkaat

Huovutin  pitkästä aikaa osallistuessani Risulinnun antamaan huovushaasteeseen. Sain silloin joululahjaidean, kun muotoon huovutettujen kämmekkäiden (kommenteissa olen lyhyesti kertonut, miten olen tehnyt muotoonhuovuttamisen) tekeminen oli haastavaa ja hauskaa. Toteutin ajatukseni tehdä kämmekkäät ja neuloa kuvioinnin väriset sormikkaat sisälle. Ajelin Pirtin kehräämölle, matkaa 10 km, hakeakseni samaa väriä olevaa kampalankaa ja huovutusvillaa. Se ei onnistunut, koska kampalangoissa ovat eri värit kuin villoissa, mutta aika samanlaista löysin. Halusin nimenomaan kampalankaa sen pehmeyden ja kestävyyden takia.

porolapaset.jpg

Huovutusvilla on luonnonmustaa ja kuviossa on obinugrilainen pikkuporo. Vihreä väri ei kovin hyvin erottunut mustasta, joten reunustin kuvion etupistoin heijastinlangalla. Näin poroon tuli hieman hohdetta, taitaa olla Petterin sukulainen. Etupistot myös kuuluvat urgrilaiseen käsityöperinteeseen.

lintulapaset.jpg

Toisissa kämmekkäissä on myös obinugrilainen kuvio, lintu. Tätä ei tarvinnut reunustaa, lintu näkyy selvästi muutenkin.

Kuviot löytyvät Maija-Leena Seppälän kirjasta Ornamentteja ommellen (Edita 2000). Minä olen aivan sekopäinen obinugrilaisten kuvioiden suhteen, niistä jotkut ovat suorastaan shamanistisia. Olen päättänyt mennä ensi syksynä kansalaisopiston tilkkutyökurssille noiden kuvioiden, mutta myös kuvansiirtojen takia. Olen  vältellyt tilkkutöitä, koska pelkään jääväni niihin koukuun, mutta syksyllä otan riskin.

Harmaat villatossut, osa1.

Nyt otan tietoisen riskin, kun kirjoitan harmaiden tossujen valmistumisesta kolmiosoaisen jutun, sillä tossut saattavat pahasti epäonnistua, sillä riskejä on. No miksei, voihan epäonnistumisestakin kirjoittaa.

Olin tänään päivän matkalla Helsingissä. Jos istuu samanapäivänä kuusi tuntia junassa, niin täytyyhän sitä olla jotain mielekästä tekemistä ja kudinhan on mitä parhain asia. Keskeneräiset sukankutimeni ovat mökillä, kaksi kappaletta, joten en halullnut aloittaa kolmansia sukkia. Etsin kätköistäni harmaan hahtuvakiekon. Se on Pelson vankilan lampaiden villaa. Harmi etten kuvannut kiekkoa kokonaisena aamulla.

hahtuvakiekko.jpg

Nyt kiekosta on vain rippeet jäljellä. Se oli yksinkertaisena keritty ja koska neuloin tossut kaksinkertaisella hahtuvalla, niin toinen lanka tuli ulkoa ja toinen sisältä. Mukaan ottamani pieni pyöröpuikko taitaa olla numeroa 8.  Loin 50 silmää ja jatkoin edestakaista oikeaa 90 kerrosta ja sen jälkeen kavensin joka neljännen silmän, kolme kerrosta välissä, sitten joka kolmas silmä, 2 kerrosta välissä, joka toinen silmä, yksi kerros välissä. Tämän jälkeen neuloin kaksi yhteen kaikki silmät ja vedin ne lopuksi ensimmäisen neulotun silmän sisään ja lopuksi langan pään tuon silmän läpi.

neule.jpg

Juna matkan aikana sain molemmat tossut neulottua, mutta kaikki kanssa matkustajat eivät siitä pitäneet. Kouvolan ja Helsingin välin istui vieressäni tehokkaan tuntuinen nainen, luki ensiksi tärkeän näköisiä papereita ja otti sen jälkeen esille tietokoneen ja joka kerta kun minä löysytin varovasti kiekolta hahtuvaa, hän pyyhki näyttöä. En usko siitä pölyä nousseen, mutta minä varmaan olin liian maalainen neuloessani harmaalla lavikkalangalla ja hän koki sen pölynä. Mutta käteni tykkäsivät tuosta langasta , hahtuvan lanoliini suorastaan helli sienimetsässä kovettuneita käsiäni. Pelson lankahan on kehrätty Pirtillä, mutta Pirtti ei teollisesti pesetä asiakkaitensa omia villoja, vaan ne pestään siellä pienkoneilla ja rasvaa jää moninkerroin enemmän,  kuin niihin villoihin, jotka myydään Pirtin tuotantoon.

Tarkoitukseni oli neuloa 30 % suurempi neulos, kuin mitä valmis tossu on . Kuvassa on mukana 39 numeron lesti, minun jalkojeni kokoa. Tässä vaiheessa olen neuleen kokoon aika tyytyväinen. Tuo lesti on yksi riemukkaimmista löydöistäni, ostin sen jokunen vuosi sitten Hämenlinnan Linnankasarmilta varuskunnan poistettujen tavaroiden myymälästä. Lestiä vielä tarvitaan tässä projektissa, jos kaikki menee hyvin.

ommeltuna.jpg

Nyt on tossut ommeltu, kantapään sauma ja kärjestä noin puoleen väliin. Tein nuo ompeleet silmukointityylin tapaisesti ja hahtuvalla. Se oli kyllä hankalaa. Tarkoitushan on vain saada reunat pysymään yhdessä, jotta ne huopuisivat. Nyt on tossut ensimmäistä kertaa pesukoneessa. Pesukone on täytetty puolilleen ja siellä on ihan tavallisia vaatteita antamassa huovutusvoimaa. Lämpötila on 60 astetta ja linko kovimmillaan.

Pesun jälkeen:

pestyt.jpg

Toinen tossu on myttynä kesukoneenjäljiltä ja toinen jo venytetty lestiin. Aika väljä, mutta se toivottavasti korjaantuu seuraavassa pesussa. Saumat on mennyt hyvin kiinni.Tätä juttua on hyvä huomenna jatkaa!

Nyt laitan tossut kuivumaan.