Anteeksi, olen myöhässä

Olen luvannut päivittää blogiani kerran kuussa, ja nyt on helmikuu jäänyt väliin. Olen pahoillani. Tämä päivittämättömyys ei johdu laiskuudesta käsitöiden suhteen, vaan siitä että on niin iso keskeneräinen projekti menossa, ettei muulle riitä aikaa.

kassi

 

Minulla on jo ainakin kuukauden ollut edellisessä  kirjoitukseni esittämästäni purjeesta tehty villalankakassi valmiina. Se on jopa matkustanut edestakaisin Suomea junassa täynnä lankoja. Nyt lankoja on  kassi puolillaan, siellä on paksut itse värjäämäni langat ja muut on muualla. Hävettää sillä minulla on liikaa lankaa. Varmaan täytyisi tehdä taas sellaista mattoa, mitä tein aika monta vuotta sitten äitini ja tätini lankajäämistä. Siitä muuten olen raportoinut täällä, nettiurani alkutaipaleella. Nuo matot, tein niitä kaksi, ovat osoittautuneet oikein hyväksi käytössä ja niiden kutominen taitaa olla suurin ekologinen jalan jälkeni käsityörintamalla.

tuunattuliivihame

Kansallispukujen tuunaus on sitten puolivälissä. Liivihame on valmis ja olen siitä onnellinen. Istuu hyvin päälläni ja kansalaisopiston opettajan vinkistä laitettu punottu nauha on kuin piste i:n päällä. Kotoa pois muuttaneen aikuisen lapseni kaapista  löytyi oikein lupsakka puuvillagabardiinia oleva  paita, joka sopii kuin nakutettu minulle tuon liivihameen kanssa. Kuva vaan ei ole paras mahdollinen, ulkona on liian kirkasta auringon paisteessa ja sisällä liian sotkuista kuvan taustaa ajatellen.

hameennauha

Nauhakuvasta myös näkyy, miten ihanaa villakangasta sain yllättäen tuohon pukuun, se on käsinkudottua ja pesu koneessa antoi siihen tuon kauniin tekstuurin.  Housut olen jo leikannut, ompeleminen jää varmaan pääsiäisen jälkeen. Niissä on tuota samaa käsinkudottua villaa takana ja  etupuolella epäsymmetrisesti käytettynä  kansallispuvun hametta ja mustaa villaa.  Enpä kerrokaan enempää,  huhtikuulla näette.

 

Tästä tulee hauskaa

Minä käyn aina maanantaisin kansalaisopistolla. Joka toinen maanantai on kurssi nimeltä Vanhasta uutta. Se on tavallaan jatkoa syksyiselle, sille missä taistelin turkiskoneen kanssa. Tarkoituksenani on ollut jatkaa vanhojen kelsiturkkien työstämistä uuteen uskoon, mutta kun miespuolinen kurssitoverini kuuli, että minulla on jemmassa vanhoja purjeita. Hän innostui kovasti, ja miksen minäkin, saanhan näin jemmavarastojani pienennetyksi.

purjepurjeen ikkuna

Nyt on olohuoneemme täynnä purjetta, vaikka on talvi. Yleensä näin on keväisin ja syksyisin. Minä teen itselleni kassin tuosta kurkistusikkunan kohdalta. Toivottavasti tuo tuulensuunnan näyttävät langat kestävät edes jonkin aikaa mukana, kurssikaverini ottakoon kassin tai kahden verran purjetta jostain muualta. Kyllä tuota materiaalia riittää vielä muillekin, minulla on vielä  vielä kaksi purjetta samassa säkissä kuin tuo oli ja taitaisin saada niitä vieläkin enemmän. Tuon purjeen pilkkomiseen menen tänä iltana.

Ensiviikolla on sitten kurssi Kansallispuku kuntoon. Jatkolauseella ”vai haluatko tehdä siitä jotain muuta?” Tietysti haluan. Kyse ei ole omasta kansallispuvusta, kyllähän siinäkin kunnostamista olisi, mutta tuo jatkolause on mielenkiintoisempi. Minä sain syksyllä erään nuorisojärjestön varaston siivoamisen yhteydessä kaksi loppuun kulutettua kansallispuvun hametta.

hameeksihousuiksi

Kyseessä on Kuortaneenpuku. Opettajani sanoo, ettei puku on varsinainen kansallispuku, vaan kansallispuvun tavoin käytetty asu. Jossakin kansanopistossa, ehkä juuri Kuortaneella, on aloitettu kutoa tuota kangasta ja se on levinnyt ja saanut kansallispuvun aseman. Uskon hänen asiantuntemustaan, mutta kyllä me tavalliset tallaajat tuota hametta pidetään kansallispuvun hameena. Tuosta jo puretusta hamekankaasta teen itselleni liivi hameen, sellaisen, joka lähtee tuosta rintojen alta. Saatan jatkaa hametta jollakin toisella kankaalla, mutta nyt kangas menee lempeään pesuun ja sitten prässään sen viikon päästä työstettäväksi. Purkamaton hame on aika kapea. Hankin jotain vahvaa kangasta, ehkä Raijan aitan pehmennettyä pellavaa siihen mukaan ja teen  housut. Ajattelin itse käyttää epäsymmetrisesti ja hulvattomasti tuota kangasta pitkissä housuissa, mutta minulle ehdotettiin myös polven alle ylettyviä sortseja tai housuhametta.  Tätä asiaa täytyy miettiä. Molempien hameiden taskut, eivät näköjään näy kuvissa, tulevat päätymään housuihin.

Minä olen aina saanut mukavasti lukijoita tällaisille pitkäaikaisprojekteille, joten tervetuloa. Tässä talven mittaan raportoin aivan varmasti miten nämä kurssityöni edistyvät.

 

 

 

Härkäviikoille

Tänään on loppiainen. Eilen lähti viimeinen jouluvieraani pitkälle junamatkalleen poikki Suomen. Hyvin on päässyt perille. Neuloin hänelle uuden pipon  ja langan lopuista pienen kaulurin. Valtavasta lankavarastostani ei löytynyt vaihtoväristä lankaa, sellaista poika halusi, joten ruokaostosten lomassa ostin pojan valitsemana kaksi kerää Novitan Puroa. Ensi kertaa sitä neuloin, mielyttävä kokemus.

adaminpipo

Pipon mallin sain, kun minua syksyllä kysyttiin  neulomaan tuolla mallilla sienivärjätystä langasta pipo. Tein sen ja toisenkin omalle pojalleni. Mukava yksinkertainen malli: rullaava alku, jonka jälkeen pitkä resori, sitten sileää ja sädekavennusten jälkeen viimeisillä silmukoilla pikkuruinen antenni. Pipoa voi käyttää noin roikkuvana, kun resori on auki, mutta resorin voi myös kääntää kaksinkertaiseksi, jolloin pipo istuu hyvin asiallisesti pään muotoisena. Harmi etten ottanut toista kuvaa pojan päästä pipon resorin ollessa käännettynä.

Nyt joulutohinoiden mentyä ohi, kävin läpi syötteenlukijani. Voi miten paljon sinne oli kertynyt ystävieni päivityksiä! En jaksanut kommentoida. Anteeksi! Samalla ajattelin, että taidan pyrkiä päivittämään omaa blogiani vain kerran kuukaudessa. Nyt ei rahkeet riitä suurempaan aktiivisuuteen, mikä on syksyn aikana näkynytkin. Mutta blogistanian ystäviäni en tahdo menettää, luen muiden päivitykset, kommentoin silloin kun on jotain todellista sanottavaa ja toivon teidän lukevan harvat päivitykseni.

Joulutervehdys

Artktiset ovat olosuhteet.

image

Korkea Saimaan vesi ja joulukuinen itämyrrsky ovat muovanneet rannan puut ihan uuden näköisiksi. Nyt on järvenpinta jäässä, talviverkkoja suunnittelemme, kunhan pakkanen hieman laskisi. Tänään sitä sitä on -24 astetta.

Täällä sisällä on lämmintä, uunin pinta on todella kuuma, joten minun on hyvä toivottaa teille blogiystäväni

Rauhallista ja Lämmintä Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta

Tavataan tammikuussa uusin käsitöin!

Leena

No voihan kone!

Olen tässä syksyn mittaan käynyt kansalaisopiston ryhmässä, missä työstetään vahoja nahkavaatteita. Siellä pääsin tutustumaan ihan uudenlaiseen koneeseen, turkiskoneeseen, vanhaan ihmeelliseen Singeriin, jossa on vain yksi lanka ja poljin joka aukaisee puristavat osat toisistaan ja niiden väliin työnnetään ommeltava turkis.

Ei siitä aluksi tullut yhtään mitään. Kone hyökkäili ja karvat turotti. Niinpä nuo ensimmäiset rukkaset ompelin ihan omalla rakkaalla koneellani, vain niin että olin vaihtanut siihen nahkaneulan ja liukasteen paininjalan alle. Siinä kävi vaan hiukan nolosti. Miehelleni niitä tarkoitin, sillä hänen vanhasta takistaan ne tein, mutta rukkaset pienenivät niin, että minulla on nyt itselläni uudet rukkaset.

Seuraavaksi tein tossuja. Koneella ompelemisesta ei tullut mitään ja nuo oikeanpuoleiset tein käsin pykäpistoin. Ihan hyvät niistä tuli, mutta tiukan ja pienen  pykäpiston tekeminen nahkaan on toivottaman hidasta, ilta ja yö siinä vierähti ennen kuin tossut olivat valmiit. Vasemman puoleisissa uskaltauduin taas lähestyä konetta. Lanka katkeili ja neulatkin, mutta sisulla tein ne valmiiksi.

Viimeisessä kuvassa onkin sitten jo kolmet lasten rukkaset. Ne on tehty yksien rukkasien peukalon kaarretta lukuun ottamatta koneella. Viimeisellä kerralla tein kahdet lapsen rukkaset ja ne onnistuivat täysin sujuvasti. Ilahduin suuresti ja esitin että tälle koneelle on tehty jotain, mutta opettaja vain ykskantaan totesi, että sinä olet oppinut.

Keväällä jatkan näitä harjoituksia ja menen kurssille nimeltään Vanhasta uutta.

Mistäköhän se johtuu, että kelsiturkit kaapissa kutistuu?