Avainsana-arkisto: Kansanperinne

Kirjaston varastosta

Kävin eilen kirjastossa käsityöhyllyllä ja mieleeni tuli etsiä kinnasneulonnasta jotain. Kun mitään en löytänyt, niin kysyin neuvonnasta ja minulle haettiin kaksi kirjaa varastosta.

vanhatkirjat.jpg

Toinen on Aho, Hellevuo, Niemi, Lankatöitä omin käsin, WSOY 1979 ja toinen työväen sivistysliiton kurssiopas: Solvala, Kansanomaisia käsityötapoja 1980. Kinnasneulatekniikka niissä oli esitetty samalla tavalla kuin  Internetixissä . Tuollaisten ohjeiden mukaanhan en aikoinani tekniikkaa oppinut. Mutta kirjoissa olikin muuta mukavaa.

sukanrakenne.jpg

Solvalan kurssioppaassa oli kaavakuva kinnasneulalla tehtävästä sukasta. Todellinen löytö! Tuota pitää kokeilla.

Ihmettelin miksi Lankatöitä omin käsin oli viety varastoon. Kirja on ihan hyvä kuntoinen ja siitä löytyi vaikka mitä. Skannerini päätti olla toimimatta, joten kuvat kirjoista ovat valokuvia, olen pahoillani.

koukkuaminen.jpg

Suurimman riemun koin, kun löysin kirjasta seitsemän erilaista koukkuamispintaa, riippuen aina siitä mistä kohdasta edelliseltä kerroksella silmät poimitaan. Nykyisin tuunataan vaatteita, siihen löytyi riemastuttavia ohjeita, samoin kuin villapaidan paloitteluun. Moni asia mitä tänäpäivänä harrastetaan ja mitä pidetään uutena  juttuna, näyttää  vain löytyvän vanhoista kirjoista.

vauvantumput.jpg

Myös tämä vauvan kintaisiin laittamani ketjusilmukoin tehty reunavirkkaus löytyi kirjasta Lankatöitä omin käsin. Tumma väri on vihreää, värit taas heittävät kuvassa.

Haluan tuon kirjan itselleni, joten on paras lähteä antikvariaatteija kiertämään, joskus saattaa tärpätä.

Yhä vielä kinnasneulan pauloissa

… mutta niinhän se pikkulapsikin toistaa ja toistaa oppimaansa, kunnes varmasti osaa, vaikka sulkee ja aukaisee ovea. Vanhemmat  saattavat häiriintyä ja siirtää lapsen  kehittävämmän harrastuksen pariin, eivätkä ymmärrä, että lapsi tietää itse mikä hänelle on parasta. Minä olen nyt pyörittänyt kinnasneulaa kolmisen viikkoa ja loppua ei vielä näy,  mutta teen niin kauan kuin teetätyttää ja taito on selkärangassa. Eilen aloin tehdä vauvan lapasia ja miehen myssy on suunnitteilla.

neulakintaat4.jpg

Tässä ovat ensimmäiset ylhäältä aloittamani lapaset. Tehty lahjaksi henkilölle, joka osaa arvostaa tekniikan ikää. Selviä vaikutteita Euran emännän lapasista (ks. Vajannon gradu). Lanka on Pirtin kehräämön kolmisäikeistä karstaa ja värit ovat tulleet syksyisistä seitikkipadoistani. Monta alkua piti tehdä, että sain riittävän väljän kärjen. Hyvä, että olin ensimmäiset kintaani tehnyt alhaalta ylöspäin, sillä muuten koko homma olisi jäänyt alun vaikeuksiin. Kun tiesi miten silmukka muodostetaan ja teki oikein, vaikka neulos näytti kaaokselta, niin siitä se vähitellen asettui kauniiksi kärjeksi.

Nuo yllä olevat kintaat ovat neulottu suomeksi. Tuo neulos viruu. Ensimmäiset kintaani olivat jo uutuuttaan pitkät ja kapeat, joten tuo viruminen  pituussuuntaan on tehnyt niistä vähän hankalat, mutta silti ne ovat käytössä. Tämä pani opettelemaan muita tekniikoita, jotka oli helppo omaksua Krista Vajannon videoiden pohjalta.

neulakintaat3.jpg

Nämä toiset kintaat olen sitten tehnyt tekniikkaharjoitteluna. Kärki on neulottu pyöräyttäen ja peukalon alapuolinen osa venäjäksi,  paitsi neljä alimmaista kerrosta on taas pyöräyttäen tehtyä, samoin kuin peukalo. Nuo neljä alimmaista kerrosta ja peukalo johtuvat siitä, että halusin nähdä, onko pehmeämmällä langalla pyöräyttäen tehty neulos samannäköistä kuin kovemmalla langalla tehty. Sillä metsämaitikalla värjatty lanka oli selvästi pehmeämpää kuin pihlajalla värjätty keltainen lanka. Lanka on samaa Pirtin karstaa, liekkö puretus vai pihlaja syynä kovuuteen. Ulkonäkö on langan kovuudesta riippumaton. Koristekuvio on tuettuja aitapistoja.

kaksisidosta1.jpg

Kun neulotaan pyöräyttäen, niin takasilmä eli edellisellä kerralla peukalolta poistettu silmä neulotaan etukautta kääntäen. Silmä jää silloin neuloksen sisään ja punkerolta näyttäminen johtuu siitä. Venäjäksi neulottaessa tuo takasilmä käännetään takakautta ja se asettuu kerroksen ylälaitaan ja neuleesta tulee tasaisempaa. Kumpikaan neule ei viru enempää leveys kuin pituus suuntaan, joten ne käyvät paremmin kintaan neulontaan kuin suomeksi tehty neulos, jossa takasilmä on nostettu suoraan. Suomeksi neulottaessa minusta kumminkin on kaunein pinta ja se on selvästi nopeampaa kuin nuo muut tekniikat. Sekä pyöräyttäen että venäjäksi neulottaessa minun aika monesti piti oikaista takasilmää, jotta sain sen käännettyä ja tähänhän meni aikaa.

Tulevat vauvan kintaat neulon suomeksi, sillä ne saavat virua kyynärpäihin saakka, pysäkseen hyvin käsissä makuupusin sisällä. Tein nimittäin jo tälläiset kun Ukkolasta kävimme rotinoilla ja hyvin istuivat pikkuisiin kätösiin. Miehen pipon olen ajatellut neuloa venäjäksi ettei viru. Lahjan saajalle on tosin  paras olla sanomatta sitä, ettei synny poliittista keskustelua.

Peukalossa sen salaisuus

Kun Suuressa Käsityölehdessä julkaistiin joskus vuosikymmenen alussa neulakintaiden ohje, niin äiti antoi minulle sisarensa jäämistöstä löytyneen kinnasneulan ja yritin kovasti tehdä vauvalle kintaita, semmoiset helpot, joissa ei edes ole peukaloa. Ei siitä mitään tullut. Pujottelin lankoja pääsin kääntymäänkin kämmenpuolelle, mutta jälki oli ihan kamalaa, veti kasaan ja koko homma jäi mahdottomana. Eihän tyttärenikään ollut oppinut tuota tekniikkaa opiskeluidensa yhteydessä olleella erityistekniikoiden kurssilla, niin miten sitten minä. Mutta ei tuossa ohjeessa puhuttu mitään että lanka kieputetaan peukalon ympärille tai sitten en ollut noista ohjeista sitä ymmärtänt. Peukalo on se mikä takaa tasaisen tuloksen.

Kun Ihanan Virityksen Liisa oli saanut kintaansa valmiiksi ja kun flunssa pakotti minut pysymään alallaan, niin päätin ottaa härkää sarvista kiinni. Avasin Krista Vajannon videot: peukalo! Video pyöri ja pyöri ja Krista siinä rauhallisesti kertoi, miten alku tehdään ja onnistuihan se lopulta. Siinä vaiheessa kun piti aloittaa toinen kerros, tuli uskon puute, kiitos Liisalla myötäelämisestä. Illalla oli Ukkolan kuukausikokous. Helinä oli pari vuotta sitten opettanut Akoille kinnasneuleen tekoa, en itse voinut silloin olla mukana, mutta Eila teki silloin oppimansa pohjalta kintaat. Nyt Helinä antoi pari vinkkiä, joista tärkein oli että letitä langat yhteen. Usko palasi siihen, että kyllä tästä jotain tulee, ja toinen kerroskin alkoi onnistua ja nyt ovat kintaat valmiit!!!

kintaat1.jpg

Vähän ovat eri kokoa, virheitä näkyy olevan, mutta ne ovat kintaat, niin pehmeät ja paksut, eikä mitään kuroutumia. Ensimmäisen peukalon olen neulonut nurin päin, tuommoinen pikku juttu ei haittaa mitään. Olen tehnyt kintaat alhaalta päin Liisan tapaan, mutta onnistuminen antaa uskoa ja yritän myös ylhäältä päin alkavia. Hattis on kirjoittanut siitä miten pääsee toiselle kerrokselle, kun lähtee ylhäältä, ja Helinä sanoi, että tee kääntyessäsi lisäksiä, niin kyllä se siitä lähtee. Krista Varjannon gradusta luin, että kumpaakin etenemistapaa on käytetty.

sidos.jpg


Kyllä tuo neulos on kaunista, langat menevät toistensa lomaan  niin ihanan järjestelmällisesti. Olen neulonut suomeksi. Mutta kunhan tässä taidot karttuvat niin videoiden avulla opettelen vielä tekemään tuota kudelmaa venäjäksi ja pyöräyttäen.

Vajannon koko gradun lukeminen kannatti, sieltä sai kintaiden lisäksi paljon tietoa muinaisesta vaatetuksesta, mutta myös villalangan kehräyksen suunnista ja kasvivärjäytsestä.

asusetti.jpg

Kun sitten tulen sinua talvipäivänä kadulla vastaan setupitsillä koristetussa pipossani, kangaspuilla kudotussa huivissani ja meneisyydestä peräisin olevissa kintaissani, niin muista pysäyttää, olemmehan vanhat tutut.

Huivin olen kutonut Ukkolassa kansalaisopiston aikaan. Se vain on odottanut kaapissa aikaansa. En muista, mutta huivia tutkimalla olen sitä mieltä, että kuteena ja loimena on kaksisäikeitä luonnon valkeaa karstalankaa, kudottu 40 pirrassa, niin että loimessa on kahdeksan langan jälkeen yhtä pitkä  2 cm väli tyhjää.  Kude on palttinaa ja aina kahdeksan kudetta ja 2 cm kutomatta. Olen värjännyt tuon huivin valmiina krapilla ja pessyt siihen kevyen huovutuksen pesukoneella.

Kämmekkäät ja niiden sisällä sormikkaat

Huovutin  pitkästä aikaa osallistuessani Risulinnun antamaan huovushaasteeseen. Sain silloin joululahjaidean, kun muotoon huovutettujen kämmekkäiden (kommenteissa olen lyhyesti kertonut, miten olen tehnyt muotoonhuovuttamisen) tekeminen oli haastavaa ja hauskaa. Toteutin ajatukseni tehdä kämmekkäät ja neuloa kuvioinnin väriset sormikkaat sisälle. Ajelin Pirtin kehräämölle, matkaa 10 km, hakeakseni samaa väriä olevaa kampalankaa ja huovutusvillaa. Se ei onnistunut, koska kampalangoissa ovat eri värit kuin villoissa, mutta aika samanlaista löysin. Halusin nimenomaan kampalankaa sen pehmeyden ja kestävyyden takia.

porolapaset.jpg

Huovutusvilla on luonnonmustaa ja kuviossa on obinugrilainen pikkuporo. Vihreä väri ei kovin hyvin erottunut mustasta, joten reunustin kuvion etupistoin heijastinlangalla. Näin poroon tuli hieman hohdetta, taitaa olla Petterin sukulainen. Etupistot myös kuuluvat urgrilaiseen käsityöperinteeseen.

lintulapaset.jpg

Toisissa kämmekkäissä on myös obinugrilainen kuvio, lintu. Tätä ei tarvinnut reunustaa, lintu näkyy selvästi muutenkin.

Kuviot löytyvät Maija-Leena Seppälän kirjasta Ornamentteja ommellen (Edita 2000). Minä olen aivan sekopäinen obinugrilaisten kuvioiden suhteen, niistä jotkut ovat suorastaan shamanistisia. Olen päättänyt mennä ensi syksynä kansalaisopiston tilkkutyökurssille noiden kuvioiden, mutta myös kuvansiirtojen takia. Olen  vältellyt tilkkutöitä, koska pelkään jääväni niihin koukuun, mutta syksyllä otan riskin.

Myyjäisiin pitsipantoja

Nyt tuntuu siltä, että toistan itseäni, mutta teen sen kumminkin, koska en ole aikoihin käynyt näitä sivujani päivittämässä ja kävijöitä näyttää olevan. Olen tässä syksyn mittaan virkannut suurimman osan Ulve Kangron kirjan Värviline setu pits malleista ja nyt päätin viedä nuo pääpannaksi tekemäni virkkaukset kudontapiirini myyjäisiin Ukkolaan. Myyjäisethän ovat itsenäisyyspäivänä ja sen molemmin puolin Suonsaarella Mikkelissä. Katsotaan nyt, mitä niistä sanotaan ja menevätkö kaupaksi. Harmi kun en itse voi olla paikalla, sillä menen laittamaan kynttilöitä Sortavalan seudulla oleville suomalaisille hautausmaille, mutta kyllä akat kertovat jäljestäpäin. Tein pannan ostajalle monisteen, missä Viron kartalta näkyy Setumaa ja muutamin sanoin ja kuvin selvitin pitsin taustaa ja nykykäyttöä, sillä tuntematonhan tuo kansanomainen virkkaustapa on.

myyntiin.jpg