Aihearkisto: Rupattelu

Baltian matkan tuomiset

Kiersin mieheni kanssa Baltian. Ensimmäiset ostokset tehtiin Vorun kaupungissa Vestran pellavatehtaalla. Kerrankin käsityökaupoissa kiertely oli mieheni mieleen, sillä veneemme sai uudet luonnonmateriaali köydet.

nuora.jpg

Vestran tehtaanmyymälä oli minulle jo ennestään tuttu, sillä ostin sieltä muutama vuosi sitten koko akka porukallemme takustnööriä eli pellavanarua mattojen kudontaan. Nyt ostin itselleni pari kiloa kaksinkertaista pellavalankaa. Harmittaa kun en ostanut myös kertaamatonta, se kestäisi loimena. Tein nääs lujuuskokeen täällä kotona. Milloinkahan tulisi taas lähdettyä Voruun.

nuora2.jpg

Liettualaiselta torilta lähti mukaan halpoja meripihkahelmiä uudelleen käyttöä varten.

Saviruukkua en todella aio uudelleen käyttää, vaan varjelen kuin aarretta. Nyt siinä on kotiniityn kukkia, mutta kyllä sen uuniinkin voi pistää. Ruukun ostin suoraan mestarilta Via Baltican varrelta Latviasta.

Pärnun torilta on sitten puolitoista kiloa valkeaa villaan. Jos se oli puolet halvempaa kuin täkäläiseltä kehräämöltä ostettu kakkoslaatuinen villa ja tuoksu suoraan lampaasta, niin ei sitä voinut sinne jättää, vaikka minulla on villaa yllin kyllin. Näyttää tulevan hyvä sieni syksy, joten lisä villa ei ole pahitteeksi.

Hulluus palaa

Sataa… ja on kylmä, herneet kylvin sittenkin liian aikaisin. En ole malttanut pysyä helmistä erossa, vaikka pyhästi olin päättänyt olla niihin koskematta. Tilasin tällä kertaa Helmiqsta kudontakehyksen ja siemenhelmiä ja pihtejä. Odotin niitä jo tänään, mutta saattavat tulla pakettina, ja sehän viipyy hieman kauemmin. Sateen ropistessa opettelin peyote-tekniikan. Vaikeata oli. Putki ei lähtenyt millään onnistumaan, mutta kun olin keksinyt miten tasossa olevaa tehdään parillisella lukumäärällä helmiä, niin siitä sitten yhtäkkiä aloin tehdä putkea lisäämällä yhden helmen. Nyt ymmärsin miten peyoten tekniikan ja putkella aloittaminenkin onnistui. Olen ylpeä itsestäni. Nyt lähden Ukkolaan, Eeva pyysi käymään, hänellä on jotain ongelmia helmien päättelyssä. Toivottavasti saan siellä jotain kuvattavaa, jotta voisin päivittää akkojen sivut. Kamerani laturi on löytynyt suuren vaatekasan alta!

peyope.jpgl

Lupaava alku

Paluu arkeen

Helmet olivat flow-kokemus ja nyt on palattava arkeen. Mutta helmeilyä tulen varmasti vielä jatkamaan haastavampiin malleihin ja helmikudontaan, mutta sen aika ei ole nyt.

letti.jpg

Mahtava letti! Loin Ukkolassa Kauhavan Kangasaitan perlon langasta leveän mattoloimen ja tulen kutomaan siihen parin vuoden takaisia rakennusjätemuoveja ja lenkitettyjä sukkahousuja kuistin ja eteisen matoiksi. Joten paluu arkeen on aika raadollinen.

Vappua ja viime kesän kaislaa

Vappu oli ihmeellinen. Kuikka tervehti mökille tullessamme, telkät taistelivat pesäpöntöstä lahdella, hauki odotti katiskassa: jäät olivat lähteneet vapunaatton aamuna!

vappuna 2008

Autotallista löytyi viime juhannuksena kerätty kaislanippu. En tiennyt sellaista olevankaan. Olin talvella kutonut elokuussa niitämiäni kaisloja, mutta nuo juhannuksena kukkivana nyhtämäni kaislat olivat unohduksissa. Villakudeloimi vielä roikkui puissa, hävettää, se on ollut siinä toista vuotta, mutta nyt sitä ei enää ole. Kavensin vähän leveyttä ja kudoin noista kaisloista pienen kaitaliinan, ja kun kostutettuja kaisloja vielä jäi, niin tein niistä purkkikukkamaljakolle suojuksen kesäkukkia varten rautalankatekniikalla. Akkojen vanhojen sivujen ohjeista löytyvät juttut sekä loimesta (jämälangasta villamatoksi) että luonnonmateriaalikopista.

Kukinta-aikana ylösvedetyn kaislan kudontaominaisuudet ovat todella hyvät verrattuna kaislaan, joka on jouduttu loppukesän puolella niittämään vedestä. Se kostui sopivaksi vain suihkuttamalla ja olemalla puolisen tuntia märän pyyhkeen alla, kääntyi herkästi, ei katkeillut ja väri oli heleä.

kaisla1.jpg

Tulevana kesänä tulee olla kaislan suhteen varovainen, kevät on nytkin aikaisessa. Kaislan kukinta-aika on lyhyt, ja vain silloin kaisla nousee vedestä hiljaa vetämällä. Kukinta taitaa taas sattua juhannukseksi.

Tuo kuvassa päälimmäisenä oleva kapea liina on juhannuskaisloista ja alla oleva elokuun kaisloista. Kuva ei näytä värieroa, harmi, mukana oli vain kännykkäkamera.

Moikka maailma!

Kukahan tämän lennokkaan otsikon on kirjoittanut? Nyt en tiedä onko se tullut automaattisesti, vai poikani aivoituksista. Mutta moikka vaan!

Kiitos pojalleni tämän blogin aukaisusta. On se niin hyvä kun on itseään taitavampia lapsia.

Blogini kuuluu Ukkolan akkojen uusittuihin nettisivuihin, joten se tulee käsittelemään kudontaa, sitä minun tekemääni ja muitakin käsieni tuotteita. Katsotaan pääseekö uusin aluevaltauksenikin mukaan, sillä olen juuri menossa kansalaisopiston ensitöintikurssille liimaamaan hiomaani vanhaa tuolia. Mutta siitä olen ylpeä, että sain ihan vain pikkuisen neuvottuna laitettua omat kuvat tähän blogiini.