Talven tuiverrusta

Härkäviikot ovat menossa. Tulin vasta maanantaina joulunvietosta ja nyt on sitten arki edessä. Eihän sitä voinut aikaisemmin tulla, kun oli niin ihmeelliset ilmat. Kauan olen elänyt, mutta tuollaista en ole kokenut kuin lapsena, mitä otsikkokuvassa näet.

Ihan ensimmäisenä tänä vuonna esittelen täällä Kaija Karoliinan. Nukke on ollut mukana joulutervehdyksissäni ja esiintynyt kahdessa fb-ryhmässä, mutta kun on kyse Käkisalmen kansallispuvusta, niin ehdottomasti myös tänne.

Nukkehan oli jo keväällä alushameisillaan täällä blogissa. Tuolloin lupasin lapsenlapselleni tehdä nukelle samanlaisen kansallispuvun kuin hänellä itsellään on. Lapset kasvavat nopeasti ja pian ei nukkeleikit nyt 8-vuotiasta enää kiinnosta, joten päätin koota itseni ja laitoin nuken vaatteet ensisijalle jouluvalmisteluissani.

Toista viikkoa siinä meni, kun huomioin vetopoimutuksen kuivumisajan mukaan. Täyspäiväisesti näpräsin saumoja, kirjontoja, pirtanauhoja, sukkia …  Hauskaahan se oli, ihan mukavaa päästä itsekkin näin leikkimään nukella. Lopputulokseen olen aika tyytyväinen.

istuuNyt on niin, että nuken vaatteet ovat enemmän esikuviensa mukaisia, kuin lapsenlapseni 70-luvun lopulla tehty puku. Itse kun noita kuvia katselen, niin silmiini kumminkin aina käy essun poikittaisnyytininkien valkoiset langat häiritsevinä. Ne kuuluvat vain reunanyytinkeihin, mutta kun olin opetellut papelointia juuri tuolla kapealla nyytingillä, niin sitä oli ja kötsikässä seisoi hieman leveämpi nyytinki, joten en päässyt nukelle tekemään koko tummia poikkikittaispitsejä.

seisooSiinäpä nyt Kaija Karoliina seisoo täysin tietoisena, että edustaa viidettä sukupolvea Käkisalmen kansallispuvun käyttäjänä (nukkeäiti on neljättä sukupolvea). Hän on kirkon alla, jonka rakennuttamisessa hänen esi-isänsä kuuden sukupolven takaa oli merkittävässä asemassa.

pyllistääTämä pyllistyskuva on otettu pirtanauhojen takia. Nauha on Theodor Schvindtin Nauhakoristeiden malli 73,  sääriside, joka on  otettu talteen Käkisalmesta. Tämä kapea malli sopii paremmin nukelle, kuin se mitä käytämme nykyisten pukujemme kanssa ja on linkin kuvassa alimpana oleva pellavapohjainen punavihreä nauha.

Huomenna on sitten kevätlukukauden ensimmäiset kansallispukukurssin tunnit. Paita tulee olemaan minulla ensimmäisenä työn alla. Olen valmistautunut tunneille harjoittelemalla olkapään reikäommelta ja lukenut eri lähteistä paidan ja sammalla esiliinan värejä ja kirjontjen malleja. Tavattomasti harmittaa, että eri lähteet antavat ristiriitaisia tietoja ja en pääse Kansallismuseon varastolle katsomaan itse, miten asia todellisuudessa on. Kysyin nimittäin sinne pääsyä ja tälläisen vastauksen sain.

Hartuushame

Nyt se on valmis, uusi kansallispuvun hameeni. Konstikasta oli tehdä, siinä oli oikeasti vaikeita paikkoja, mutta sitten ihan typerää tarkaamattomuuttani, joka pisti moneen kertaan purkamaan. Nyt laitan ihan ensimmäiseksi otsakekuvaksi uuden hameeni takakolmion. Saman kohdan, mikä oli äitini hameen hartuuksista edellisessä kirjoituksessani.

Käkisalmen maalaiskunnan Norsjoen kylästä on saatu talteen se hartuushame, joka esiintyy monessa jukaisussa tuon hametyypin edustajana. Nyt hame on vielä  Kansallismuseon perusnäyttelyssä olevan nuken päällä. Perusnäyttelyä uusitaan, että jos haluat Norsjoen emännän hameineen nähdä, niin käy pian katsomassa.

korttihameedestähametakaaTässä kuvia hameen museokorteista: ensimmäinen kirjoitetusta kortista, toinen hameesta edestä ja kolmas takaa. Kaikki kolme kuvaa ovat minun ottamia kansallismuseon kortistolla ihan luvan kanssa.

Toini Inkeri Kaukonen kirjassaan Suomalaiset kansanpuvut ja kansallispuvut sanoo tästä hameesta: ”Täysvillainen vetopoimutuksella laskotettu musta sarafaanityyppinen hartiushame Käkisalmen maalaiskunnasta. Helmus ja kainaloihin ulottuva   puna-valkoisella kankalla reunustettu liiviosa ovat punaista verkaa.” ( En minä noita kantteja nyt ihan punavalkoiseksi sanoisi. Tulin lisäämään tämän sulkulausukkeen, kun hoksasin sanan punavalkoinen ja olin jo kanttini laittanut enemmänkin äitini hartuuksien kantivärien pohjalta.)

Erittäin hankala vaihe oli löytää oikeann tyyppistä nauhaa hartuusosan reunoihin, no kangaskin olis kelvannut, kun noita Toini Inkerin sanoja katsoo.  Kun nauhan laittaa niin sen pitää olla läpiommeltua, eikä liian koreeta. Olen varmaan vuoden etsinyt sopivia nauhoja, niitä on tullut ostettuakin aika monenlaisia. Eniten nauhoja olen nähnyt Karnaluksissa, ne ovat siellä tavattoman koreita. Nyt Martin markkinoiden aikaan myymälän perähuoneesta löysin vaatimattomamman näköisiä, se on tuo lähempänä kasvoja oleva nauha. Tosin se oli hankalaa ommella, koska käänsin edestä keltaisen reunan pois. Sinivalkean nauhan löysin viime kesänä karjalaiselta torilta Hyvinkäällä, myyjä oli sen Vuorelman jälkeenjääneistä tavaroista löytänyt.

nauhojaTässä ovat viimemetreille päässeet nauhani Tuo sinipunakeltainen oli minusta liian tummaa, muuten tosi hyvää ja helposti ommeltavaa. Nauha on aikaisempi karnaluksostos. Punavalkovihreä ripsityyppinen oli vähän paksuhkoa, kyllä se kahtena pätkänä olisi riittänyt, mutta sitä käyteään jossain kansallipuvussa, oiskohan Rautu-Sakkola, joten jätin laittamatta. Nauha on Vuorelman jälkeenjättämiä. Laittamani keltainen nauha oli samantyyppistä, mutta ohuempaa.

hameTässä sitten tuo koko hameeni. Vetopoimutetun hameosan sain valmiina. Puvun teko oli joltain jäänyt kesken ja se tuotiin Mikkelin tuuletukseen myyntiin. Minulla oli kerrankin tuuria.

Veropimutetun hameen ompeleminen liiviosaan oli tosi hankalaa, kaksi päivää siinä meni eestaas harsiessa, prässätessä ja muutenkin tunaroidessa. Vekit ovat tiukat, onneksi tuli kesällä tehtyä kaksi runsasta alushametta, joten saan perän tuolla hameella  leviäksi kun laitan ne molemmat päällekkäin.

Toini Inkeri kirjassaan kertoo miten nuo vetopoimutuslaskokset ennen tehtiin, kannattaa lukea kirjan sivulta 182. Laskokset tulivat niin tiukoiksi, että hameen kantaja joutui aluksi sipsutelemaan pienin askelin – ei siis ihme että minä tarvitsen kaksi alushametta päällekkäin.

Käkisalmen kansallispuku, alkua tulevalle

Mikkelin kansalaisopiston kansallispukukurssi on alkanut ja minä en ole vielä siitä  kirjoittamista aloittanut, vaikka edellisessä jutussa niin lupailin.  Minun on tarkoitus talven mittaan uudistaa  ja kansanomaistaa 36 vuotta vanhaa Käkisalmen kansallispukuani ja dokumentoida tuo tekeminen. Tästä asiasta olen keskustellut  kansalaisopiston opettajan ja Taito  Itä- Suomen työntekijöiden kanssa. Kummallakaan taholta ei ole mitään julkista kirjoittamista vastaan. Käkisalmen puvun kaavat ymt oikeudet kuuluvat Taito Itä-Suomelle. Monet kansallipukuystäväni tekevät uusia pukuja eri paikkakunnilta, mutta minä pitäydyn tässä yhdessä. Käkisalmi oli äitini kotipaikkakunta ja hänellä oli myös sama puku..

Äitilleni hankittiin kansallipuku joskus 1930-luvulla, kun hän lähti Tallinnaan nuorisotapahtumaan.

Kaksi kansallispukuista tätiä.Hän on kuvassa vasemmalla,  serkku oikealla. Minulla on vielä tuon puvun rippeitä jäljellä ja villahame on todella käyttökelpoinen, mutta lyhyt  Se oli minun hameenani silloin 36 vuotta sitten, muoti suosi lyhyttä hametta, nyt en sitä enää voisi käyttää, mutta keskenkasvuiselle siitä saisi hyvän hameen. Otsikkokuvanakin on äitini puvun hartuukset takaa kuvattuna.

olavi voutilaisen kuvaTässä kuvassa on Käkisalmen kirkkokuoro tauolla. Pukua valmistettiin Käkisalmen rouvasväen yhdistyksen kutomakoulussa. Koulu siirtyi sodan jälkeen Mikkeliin ja sitä kautta puvun oikeudet ovat nyt Taito-Itä-Suomella.

Minä olen käynyt viime aikoina usein tervehtimässä tätä arvokasta rouvaa Kansallismuseon vitriinissä.

nukkeRouva on puettu Käkisalmen maalaiskunnasta peräisin oleviin tamineisiin. Tarkkanäköinen huomaa, että essumalli on otettu Kaukolan tarkistettuun pukuun.  Hyvin monet asut ovat merkitty sekä Käkisalmeen että Kaukolaan museon kortistossa.

Olen yritänyt kuvata rouvaa joka puolelta, mutta se ei oikein onnistu. Olen pyytänyt myös, että vitriini avattaisiin kuviani varten, mutta siihen ei suostuttu. Nauhat, tupsut ja hunnun taittelu ovat sen takia huonoina kuvina, niin kuin alla oleva olkapääkin.

olkapääOlkapään kuvaaminen on vaikeaa, kun vitriinin seinä on tiellä. Viimeksi käydessäni onnistuin saamaan olkapäältä tälläisen kuvan,   Äitini puvussa oli vasemmalla olkapäällä aina pesuihin irrotetava musta pitsi, minun 70-luvun puvuissa tummalla pellavalla ommeltu reikäommel, mutta tällä rouvalla taitaa olkapäällä ollakin nyytinki. Mitä mieltä sinä olet?

Loppuun kuva itsestäni ja lapsenlapsestani 1979- valmistuneissa puvuissa. Ne tein Mikkelin kotiteollisuusyhdistyksessä eli nykyisessä Taito Itä-Suomessa Airi Ruhasen ohjauksessa.

pyöimässäVauhti on meillä Aidan kanssa maaliskuusa 2015 niin luja, ettei kamera pysynyt mukana. Näitä pukuja tein kaikkiaan kolme, tyttärelleni, tädilleni ja itselleni. Tätini  kuoleman jälkeen hänen pukunsa sai aikuisen mittoihin kasvanut tyttäreni, Aidan äiti. Hameita puvuissa on vaihdettu ja uusittu ja tehty semmoisia levennyskorjauksia, mutta kaikki ne ovat yhä käytössä, mutta silti tekee mieli uudistaa.

 

 

 

Uusia suunnitelmia, ketjuvirkkausta ja ihanaa palautetta

Laiskanlaisesti tämä blogini päivittyy. Nettiä käyttävät  käsityönharrastajat taitavat nykyään norkoilla facebookissa (kuten nimäkin), eikä niinkään päivitellä omia blogejaan.

Olen aikeissa uusia Käkisalmen kansallispukuani. Ilmoittauduin kansalisopistoon ja tunnit alkavat lokakuulla. Olen sopinut kansalaisopiston opettajani kanssa, että saan dokumentoida blogissani työn edistymistä. Myöskään Taito Itä-Suomella ei ole mitään sitä vastaan. Kyseisen puvun oikeudethan kuuluvat sinne ja siellä minä olen vuosia sitten tehnyt kolme pukua, joiden ohjeet ovat halussani.

aidamummoetupihaSiinä minä olen tämän vuoden maaliskuulla lapsenlapseni kanssa. Puvuilla on ikää 34 vuotta. Kuinkahan kauan menee aikaa, ennenkuin julkaisen lopettajaiskuvan uudesta pukuversiostani?

Elokuulla kävin omatoimimatkalla Vienassa.

uhtuanmummo

Tässä teille tuliainen Uhtualta. Kuvassa on käsityötalolla valmistettuja nukkeja, joiden tekijä me tavattiin. Ämmi siinä on vunnukkansa kanssa, jolla vielä näyttää olevan nukkeja sylissään.

Olen oppinut, että Venäjälle mennessä tulleissa odottamisen sietää hyvin, kun on käsityö mukana. Aloitin jo kotona valmikksi tulleja varten virkata uusia syksysormikkaita, mutta Vartiuksen tulleissa ei ollut laikaan jonoja.  Sormikkat valmistuivat sitten syyskuun alun veneretkellä.

tullisormikkaatetuperin_pieni tullisormikkaattakaperin_pieniMiten nopeaa tuo sormikkaiden virkkaaminen ketjusilmukoin onkaan! Sormien välitkin tulevat ihan itsestään kiinteiksi, kun pintarakenne on niin napakkaa. Yhä vaan ihmettelen, miksi tuo tapa virkata on niin unholaan jäänyt. Esim. neulotut sormikaat ovat paljon hankalammat tehdä, eivätkä ne niin kivasti jousta käsissä.

Otin tuon venereissun alkaessa vastaan haasteen Kansallipuku fb-ryhmässä tehdä säkylälaiset sormikkaat vuodelta 1876. Niissä on intarsiavirkkausta. En ole koskaan edes neulonut intarsiaa suljettuun neuleeseen, joten moisen asian suhteen olin hieman huolestunut. Harjoittelin intarsiaa noissa sormien kolmioissa ja se sujuikin hyvin, joten heti  kun pääsin veneestä lankalaatikkoni luo niin kiinni tuohon hasteeseen

sakylalaiset_reuna_avattuna_pieniselkäpuoli_pieniTässä ovat virkkaamani säkyläläiset. Niitä koskeva keskustelu löytyy täältä, samoin herra ja frouvva säkyläläisen kuva ja museokuva esikuvasormikkaista.

Pieniä epätarkkuuksiahan tekemissäni sormikkaissa on. Tein ensin ranteen kolmiväriset kolmiot yhdellä valkealla reunasilmukalla, mutta valmista sormikasta ja museokuvaa myöhemmin verratessani totesin, että noita kolmioita reunustavia valkeita silmukoita pitääkin olla kaksi (vasemmanpuolinen)

Ranteen takareunakerroksien pähkäily oli hauskinta. Ennen aloittamista kovasti mietin, miten tuo värejä lievästi sotkeva alku oikein tehdään. Aloitin  kumminkin virkkata tavallista takareunaa, jotta alku ei rullaisi. Siellähän se värien sekoittuminen oli nurjalla puolella. Sitten alkoi askarruttaa se, että miksiköhän ranteet ovat näin pitkät. Vasta ensimmäisen sormikkaan ollessa valmis, hoksasin että käännereunahan siinä on. Sellainen kuin esim Sortavalan tytön kintaissa. Takareunavirkkaukseen ei ole tässä tehty kuviota, vaan vain raitoja ja museokuvassa sormikkaat on vedetty suoraksi. Toiseen sormikkaaseen tuli nyt sitten kerros enämmän reunusta, kun tein takareunat ja sen jälkeen vielä käännevaran.

Harvoin tulee enää palautetta blogistani, mutta kesällä tupsahti huovutettuhin tossuohjeisiini kiitosviesti ja lupaus laittaa kuvatkin äidille lahjaksi tehdyistä tossuista.

20150510_140919 20150510_14090520150510_140931Kaisan tekemät tossut ovat tässä. Hienosti toteutettu ihan omanlaisekseen. Tuosta jarrukuvioista pidän erityisen paljon. Vein kuvat mukana karjalaiseen perinnekäsityökerhooni, missä aloitamme hahtuvalankatossujen tekoa. Tossuja siellä todella ihasteltiin ja ymmärrettiin hyvin, ettei äiti raaski niitä käyttää.

Kiitos Kaisa pautteesta, kuvista ja luvasta julkaista kuvat täällä.

Kaikenlaista puuhailua

Yhtä sun toista, etupäässä pienimuotoista, olen tehnyt, mutta tänne blogiin niistä on jäänyt kirjoittamatta. Kyllähän se selvästi oireilee siitä, että tämä blogileikki taitaa kohta olla kohdaltani ohi.  Nyt kumminkin esittelen sitä mitä löysin kotoa kuvattavaksi.

Perinnekäsityökerhossani aloimme talvella opetella nauhojen valmistusta. Loimettomista aloitimme, tosin vain muutama kerholainen innostui niistä.

loimettomatKuvassa minun nauhani, palmikoitua ja ristikkonauhaa.  Peukalointi, eikös ole ihana käsite tuolle ristikkonauhalle. Ylimmäisenä olevaa moppilangasta peukaloitua nauhaa  olen käyttänyt vyönäni pirtanauhojen valmistuksessa.

virkatut lapasetPirtanauhoistani ensimmäinen oli tämä ripsinauha, jonka ompelin somistamaan kiinteillä ketjusilmukoilla samasta langasta virkattuja lapasia.

pirtanauhojaKohdallani nauhojen teminen repesi, kun kävin Helsingissa Mari Soljan kurssilla ja opin tekemään poimittua nauhaa, vironvyötä. Yksi ripsinauhakin näyttää pääseen kuvaan, mutta huomioi tuo alimmaisena oleva Käkisalmen kansallispuvun nauha, Sen kesken jäänyt loimi on odottanut kätköissäni 37 vuotta valmistumistaan.

tuolipäällinen ja nukkeUkkolassa on tullut kudottua vanhoista T-paidoista penkinpäällisiä. Niistä yksi on vielä täällä kotona, muut vein jo mökille. Pääsiäisliinojakin tein kaikille lapsilleni itse leikkaamaamistani kuteista. Ihan ensimmäisiä asioita mitä opin pyöriessäni netin käsityöpalstoilla oli poppanakuteen leikkaaminen lieröksi ommellusta lakanasta. Pääsiäispoppanoihin pääset tästä.

Tuolilla istuu kirpputorilta ostamani nukke. Olen lapsenlapselleni luvannut ommella sille Käkisalmen kansallispuvun. Alushame on jo valmiina, se on tehty tätini pitsilakanasta. Huomaa käsin nyplätty pitsi ja nimikirjaimet! (Nimikirjaimet eivät taida näkyä.)

sukatMies sai lahjaksi sukat ja sormikkaat, piponkin, mutta se on nyt paikkassa hukka. Kaikissa on ohuen ohuesta sukkalangasta tehtyä rokokasneuletta.

tossutNäissä 43 numeroisissa neulakinnastossuissa oli aika iso työ. Malli on sama kuin yläpalkin ohjeessa. Koon mittasin lestistä, mutta kyllä kengatkin siihen tarkoitukseen käy. Piipan sukan pohjassa täytyy todella ulottua kantapäähän, mielellään vähän ylikin. Pohjiin ompelin vanhaa nahkatakkia, että kestäisivät.  Pirtin kainuunharmas lanka on kovin pehmyttä, vaikka onkin Z-kierteistä.

 

Get Adobe Flash player