Päähineet

Ristiinasta on löytynyt esikuvat kahdelle isokokoiselle tanulle. Kutsun koon takia niitä liinalakeiksi.

Koulukeskuksen vitriinissä on mallinukella  komea liinalakki. Se on pellavaa, lakostettu ja edessä on ohut, kahdella laskoksella somistettu pellakangas ”pitsinä”. Lakin museonumero on KM KE 1403.

Tässä minun tekemäni liinalakit keittiön pöydällä. Taempana on toinen ristiinalainen malli. Se on vähän lyhyempi kuin laskoksilla somistettuja myös laskoksille tärkätty tanu. Pitsiksi siihen on kehoitettu kirjomaan puuvillaharsoa ja tärkkäämään pitsi rypyille.

Minä en onnistunut saamaan sellaista puuvillaharsoa, jossa isojen kukkakuvioiden kirjailu olisi näkynyt kauniisti. Siksi tein pitsin pellavaharsoon. Se taas ei kestänyt ohjeen mukaista rypyttämistä. Tällöin ryppyjen tärkkäämääminen ei myöskään mennyt ihan laskos laskokselta. Tämä liinalakki on käytössä myös naapurissa sijaitsevan Suomenniemen kansallispuvussa. Museonumero on KM KE 1312.

Harsopitsin tärkkirypyille asettelusta nuppineulojen avulla minulla ei ole kuvaa, mutta toisen lakin laskostamisesta on. Puufirman kautta piti käydä, 6mm ja 2,1 mm pyörörimoilla se tuli tehtyä. Aika hyvin onnistui ja seuraavalla kerralla vielä paremmin.

Kolmas vaihtoehto on päähinehattu. Siinä on kovetettu ja mustalla silkillä päälystetty koppa. Hattua kiertää musta silkkinauha, joka on takaa rusetilla ja päät riippuvat selkään. Alle puetaan pikkuinen tanu, jossa on nyplätty pitsi. Samanlainen komeus on myös Lappeen puvussa. Museonumero on KM KE A 5343 Ja esikuva on Taipalsaarelta. Kuva on koulukeskuksen vitriinistä.

Tämän päähineen ohjeet tulivat niin myöhään, etten sitä ehtinyt tehdä. Kopan olen kumminkin jo ostanut sekä kankaat. Toivottavasti syksyllä alkaa kurssi uudelleen, jolloin lähden koppaa päällystämään. Niina haluaa nimenomaan tämän päähineen. Toiset tein siksi, että ensimmäisenä kesänäkin on jotain päähän pantavaa ja kun vielä  niiden esikuvat ovat Ristiinan puolelta.

En yhtään ihmettele, että Niina on valinnut juuri tämän päähineen. Kuvassa ensimmäinen Mikkelissä ommeltu koppa. Tuohon vaan pitsi eteen, niin kylläpä on soma.

 

Hame

Ristiinan pukuun kuuluu tummansininen tai raidallinen hame. Raidallisen liivin kanssa saattaisi yksivärinen hame olla tyylikkäämpi, mutta halusin tehdä raidallisen, koska sen esikuvana on  Ristiinasta talteen otetun taskun kangas. Kaksi erilaista raitakangasta rinnakkain, se vasta on  kansanomaista.

Kudoin hameen itse. Olen kutonut paljon, mattoja villahuomia ja muuta paksumpaa materiaalia. Vaatetuskankaaseen en ole koskaan uskaltautunut ryhtyä. Pienen totuttelun lälkeen lähtihän se menemään. Tosin kankaani vilisee virheitä, mutta pomsi on siitä kiitollinen sidos, että virhe paljastuu vain nurjalta puolelta.

Minulle oli varattuna lointa 2,75 cm. Sen pyrin kutomaan. Kutistumisarviossa sattui vieni vipa, kangas jäi 6 cm liian lyhyeksi. Se ei haittaa mitään. Tummansinisestä ja punaisesta karstavillasta sekä valkeasta rohdinpellavasta tuli rouhea , riittävän leveä hame. En raaski harjata pellavan päistäreitä pois, karisevat ne kumminkin ajan myötä.

Hame on vekitetty ja vyötärönauha on tummaa pellavaa. Halkio  on edessä,  joten sen kautta saa ne suuret setelit alushameen piilotaskuista.  Nappeja laitoin useammalle vyötärön leveydelle jo valmiiksi, sillä onhan se niin, että naisen vartalo tahtoo aina erilaisista syistä muuttua vuosien mittaan.

Röijy

Uusittua Käkisalmen pukua käyttäessäni olen huomannut, että sarkaviitta on ihan mukava olla olemassa, joten ilahduin kun tässä puvussa on röijy. Kankaan sain ystävältäni, joka oli törmännyt ihan tavallisessa kangaskaupassa mustaan verkaan  ja ostanut sitä yli oman tarpeen. Ohuehkon tumman pellavan vuoreksi taas ostin Viipurin ihanasta pellavakaupasta. Sininen puuvilla kantteihin löytyi paikallisesta Eurokankaasta.

Nyt tein vain kaksi sovitusröijyä. Ensiksi piirsin liian pienet kaavat.  Uudet oli helppo piirtää Vuorelman sarjoitetulta kaava-arkilta. Toinen sovitusröijy oli riittävän tilava päällysvaatteeksi. Jo ensimmäistä sovitusröijyä tehdessä huomasin, että piirtämistäni kaavoista puuttuivat hihojen kohdistusmerkinnät. Toisia kaavoja piirtäessäni totesin, ettei ole minun unohtamisesta kyse, vaan sarjoitetusta kaavasta puuttuvat nuo merkinnät.

Vuorelman ohjeet on tehty Sysmän ja Luhangan kansaalspukua varten. Ne ovat hyvät. Körttien teon kun olin oppinut jo liiviä tehdessä, niin röijyn ompeleminen sujui mutkattomasti. Vuorettaminen oli aika jännää, mutta hyvin neuvottuna onnistui. Veran ompelussa oli omat niksinsä, mutta nekin oli neuvottu. Ongelmia tuli vasta hihojen istuttamisessa kaavasta puuttuvien kohdistusmerkintöjen takia.

Ohjeissa kehoitettiin kahdessa kohdin huolehtimaan  kohdistusmerkinnöistä, leikkaamisen yhteydessä ja siinä kun alettiin neuvoa hihojen istuttamista. Hihoja piti myös runsaasti syöttää ja minulta puuttuu vaatturin ammattitaito.

Olin epätoivoinen hihojen huonon istuvuuden kanssa. Facebookin Kansallispuku-Folkdräkt –  ryhmässä olen 6. helmikuuta 2018 valittanut kohdistamismerkintöjen puutetta ja syöttämisen vaikeutta. Soja Murto lähetti ystävällisesti minulle kuvan omasta Sysmän ja Luhangan kansallipukunsa röijystä. Kuvasta päättelin hihan takasauman ja selkäkappaleen sauman olevan lähempänä toisiaan, kuin mitä olin laittanut. Harsin hihat uudelleen samalla pidentäen syöttämiseen laittamaani aluetta.  Sovitimme ja kaikki näytti jo paremmalta, joten yhteistuumin Niinan kanssa päätin lopettaa tuskailun. Ompelin hihat kiinni, vuoritin ja niin röijy saatiin valmiiksi.

Röijyn körtit lähtevät vielä korkeammalta kuin liivin körtit. Kaksien pitkien körttien päällekkäin olo tekee todella perän leviäksi. No, sitähän sillä haetaan.

Liivi

Sitten tuli kutsu liivikankaan kudontaan. Ihanaa!

Mutta toisin kävi. Minä en osannut. Pomsissa on suora poljenta. Pitäisi olla helppoa, mutta kun eri raidoissa on ihan eri määrä lankoja, yhdessä kaksi, toisessä neljä, kolmekin jossain ja sitten niitä missä on 10 ja 24  jne. ( luvut ovat nyt keksimiäni, en muista ja minulla ei ole kudonta ohjetta). Laske siinä sitten eri värien heittoja ja  jalkojen pitäisi elää ihan omaa elämäänsä. Minun aivot ja jalat elävät yhteistä elämää.

Kiitos Aino!

Sinä aikana kun odotin liivikangasta tein koekeiluliivejä. Niitäkin tarvittiin todella monta. Aloitin aivan liian pienellä kaavalla. En antanut periksi, tein kokeiluliivin toisensa jälkeen, kunnes lopulta Niina tuli kansalaisopistolle ja pienin tarkennuksin opettajani hyväksyi koeliivin.

Yhdessä opettajani kanssa leikkasimme liivin. Ohjeissa on myös  hyvä kaavakuva kankaan leikkaamisesta. Tämän jälkeen tuli taas tuska. Olen kauan seurannut kansallispukukeskustelua, ihan sieltä Sojan pitämästä keskustelufoorumista saakka. Tiedän hyvin, että raitojen pitää asettua kohdalleen. Nyt en eivät asettuneet kohdalleen millään, vaikka kaikki oli tehty niin huolellisesti. Lopulta järjestin yhtä aikaa keittiön isolle pöydälle leikkuuohjeen, kaavat ja leikkaamani kappaleet. Tällöin ihan itse pystyin päättelemään, että tässä epäsymmetrisessä liivikankaassa eivät näiden kaavojen avulla leikatuissa kappaleissa raidat millään pysty olemaan kohdakkain. Helpotus oli melkoinen. Olkapäillä minun tekemässäni liivissä raidat kohtaavat.  Salaa hieman venytin, että niin todella tapahtui.  Muualla menkööt raidat miten vain. Minulla muuten on Taipalsaaren liivistä kaunis kortti, josta myös näkee tämän raitojen  omapäisen leikin.

Liivi tuli valmiiksi. Vuorasin sen joskus Raujan Aitalta ihan muuhun käyttöön ostamallani tummalla pellavalla. Olen liiviin todella tyytyväinen. Laitan tähän ihan viimeisessä sovittamisessa otetun kuvan, missä tämän väljän, pitkähelmaisen liivin muoto tulee hyvin esiin ja körttien alalaidasta poikittain asettuva vekkikin näkyy.

Ohjeet  liivin tekoon olivat todella hyvät. Nyt tarkistin: ne ovat tehty Ristiinan kansallispukua varten.  Taipalsaarelta liivin esikuva (museonumero: KM KE A 5064) on otettu talteen. Ristiinan kansallispuku onkin vuoden vanhempi kuin Taipalsaaren kansallispuku.

Alushame ja esiliina

Liivikankaan kutomista odotellessa tekaisin kaapistani löytyvistä Viipurin pellavista alushameen. Pellavaa oli runsaasti, joten perästä tulee leviä, kun tämän pukunsa alle pistää.

Suuret taskut edessä toimivat hyvinä tavaroiden säilytyspaikkoina. Niihinhän pääsee hameen edessä olevan halkion kautta. Ei kukaan mitään huomaa, kun esiliinan suojassa arvotavaroitaan kaivaa.

Esiliina kangas tuli postin tuomana Ruotsista (http://www.durantextiles.com/).  Kuvio on sama, tosin  koko hieman pienemmpi,  kuin koulukeskuksen vitriinin nukella. Tummansininen väri on oikea ja kokonaisuuteen sopiva.  Kuvio on 1700 luvun tukholmalaisesta  painokankaasta ja joka löytyy Nordiska museetin kokoelmista.

Esiliinan mallin esikuva on Heinävedeltä. mutta museonumeroa minulla ei ole. Kaavat on tehty Etelä-Savon kansallispukuun . Samaa mallia on ainakin Kangasniemen ja Mäntyharjun puvuissa. Voi olla, että esiliina valmistui minulta vasta liivin jälkeen, ainakin kuvasta päätellen, en kaikkea niin tarkasti muista. Yllä olevassa kuvassa esiliinan helmaa ei ole vielä päärmätty. Sen tein vasta hameen valmistuttua.