Nyt on sitten kevään käsityömatka Viroon takanapäin ja minä elän yhä vielä sen jälkitunnelmissa. Jaaniojan Jaanika mamsel opetti meitä soome prouia villapaitojen kierrätyksessä. Jaanika valmistaa itse takkeja. Hän opetti meille tekniikoitaan niin, että valmistimme laukut.  Kuvat ovat minun ottamia ja ne eivät ole kovin laadukkaita, koska tilaa niiden ottamiseen oli vähän ja monesti  oli kiire, tilanteet vaihtuivat niin nopeasti. Ne ovat myös irrallisena blogissa ja jotkut näytöt saattavat heittää siksi niitä mielivaltaisesti.  Anna palautetta. jos niitä tämän takia pitää muuttaa. Jaanika on antanut luvan  takeista otettujen kuvien  julkaisemiseen blogissani.  Hän ja matkanjärjestäjämme Airi vilahtavat siellä täällä kuvissa.

Jaanikan takkikokoelma on komea. Ensimmäisenä on muutama vuosi sitten ensimmäisen palkinnon takkikilpailussa voittanut takki. Kahden takin kuvassa vasemmanpuoleinen taisi matkustaa Suomeen. Alla olevassa kuvassa Jaanika esittelee kesätakkiaan ja nuket seinillä olivat todella hyvin valmistettuja ja niillä kaikilla on napa.

Nyt sitten laukun tekoon. Ensiksi muutama kuva työn aloittamisesta, sitten ryhmäni laukut yhteiskuvassa ja jokunen erikseenkin ennen ensimmäistä pesukoneeseen laittoa. Kun laukut tulivat koneesta, Jaanika antoi niistä kaikista palautetta. Toisena päivänä sitten korjasimme pesussa vaurioituneet kohdat ja jatkoimme laukkujemme valmistamista. Ne pääsivät taas  koneeseen ja lähtöaamuna Jaanika antoi niistä vielä kiittävää  ja rakentavaa palautetta sekä joitakin korjaus vinkkejä. Hän oli muuten yksi parhaimmista ohjaajista mitä olen tavannut ja tilanteiden hallinta oli hänellä hallussa.

Nämä laukut ovat odottamassa ensimmäistä pesuaan.

Nyt on jo käyty kaksi kertaa koneessa ja Jaanika antaa laukuista palautetta.

Omien laukkujeni tarina tulee nyt viimeisenä. Minulla oli Jaanikan mielestä vähän liian hyvät materiaalit. En tiedä täysin mitä hän tarkoitti, mutta olin jo kotona valmiiksi pessyt poikani vanhan ja  aikaisemmin pesussa vahingossa kutistuneen puseron. Sen lisäksi käytin laukkuihini epäonnistunutta hahtuvalaukkuani ja yhtä puolalaista liiviä, jota en ollut koskaan käyttänyt sen karheuden takia. Merimieskassi pääsi Virossa kaksi kertaa pesukoneeseen, olkalaukku on tavallaan ylimääräinen ja sen olen pessyt vasta Suomessa, koska kirjonnat vielä puuttuivat. Siitä otin kuvat vasta tänään.

Merimiessäkistä on ensimmäinen kuva on otettu ennen pesuja Jaaniojalla ja toinen ennen viimeistä pesua kotona. Tein kotona vähän reunahuovutusten tarkistelua ja virkkasin hihnan reunan erittäin huopuvalla harmaalla langalla ettei liekottaisi. Pienempi laukku on tavallaan ylimääräinen työ. En ennättänyt kirjailla sitä Virossa, joten se pääsi  pesuun vasta kotona .

Nämä viimeiset kuvat ovat tämän aamuisen pesun jälkeen otettuja. Laukut ovat nyt valmiit. Hieman veriseitikkilangalla tehdyt virkkaukset muuttivat väriä koneessa, mutta se oli odotettavissa. Pienempi laukku tarvitsee vielä vuoren, joten ei se nyt ihan valmis ole. Olen laukkuihin ylen tyytyväinen niin kuin matkaani kokonaisuudessaan. Otin kuvat tietoisesti pihallani ensimmäisten sinivuokkojen kera, jota pääsisin eroon tuosta matkasta ja ryhdistäytyisin pihatöihin. Mutta varoituksen annan vielä teille hyvät ystäväni. Noita Viron käsityömatkoja pitää varoa, sillä niihin jää koukkuun. Näitä koukussa olijoita oli muitakin kuin minä Jaaniojalla. Nyt kovasti mietin, että lähtisinkö jo kesäkuussa tälle uudelle matkalle (linkissä alempana oleva Olustveren matka) tekemään tilkkutöitä. Saa nähdä miten mummon käy.