Aihearkisto: Huovutus

Peikot valmistumassa

23.3.2011 leena 8 kommenttia

Muistathan vielä edellisen juttuni peikonpään, nyt se on päässyt kiinni vartaloonsa, joten saanko esitellä:

Peikkolan tytär, ei ole vielä nimeä, mutta kaveri hänellä on.

Se on se kivenkolossa lymyävä maahinen, jota et ole koskaan nähnyt , koska sammaleen väri suojaa niin hyvin.

Sopisivathan nuo oikein hyvin pariksikin, mutta nuori nainen ei halua asumaan maan alle. No nyt ne ovat kääntäneet meille selkänsä.

Jos peikot kiinnostavat enemmän, niin käy lukemassa edellinen artikkeli, sieltä pääset alkulähteille. Vastaan nyt tässä kysymykseen siitä, miten ne on tehty. Niissä on käytetty ainoastaan huovutusneulaa, tosin eri paksuisia, sillä esimerkiksi silmissä on käytetty on ohuen ohutta viimeistelyneulaa, joka ei jätä reikiä. Peikot ovat 100 % villaa. Ensiviikolla ne saavat vaatteet ja ne taas tullaan tekemään märkähuovutuksella.

Kiva että otin niistä nuo kuvat, sillä näin paljastuu heikkoja kohtia niin kuin maahisen jalat takaapäin. Aion tikutella peikkoja tässä viikon ajan sopivissa väleissä, sillä teen niistä niin vahvat, että lapset voivat pukea ja riisua niitä. Eihän nyt peikot saa olla pelkkiä koristeita. Niillä kun on joustavat nivelet, niin vaatteiden vaihtoleikit onnistuvat hyvin.

P.S. 3-vuotis arpajaiset ovat auki huhtikuun 14. päivään.

edit: tässä on virhe, arpajaiset ovat 10.4!

Askartelu, Huovutus, Villa

Peikkoja ja uusi huovutuskirja

16.3.2011 leena 8 kommenttia

Olen käynyt kansalaisopistolla päiväkursseja. Ennen hiihtolomaa oli mosaiikkitöitä ja nyt keväämmällä neulahuovutamme peikkoja. Opettajana molemmilla kursseilla on tekstiilityönopettaja Ritva Tolonen. Teemme peikkoja Birgitte Krag Hansenin kehittämin menetelmin. Syksyllä tulee eläinhahmojen kurssi, sitä odotan kovasti.

Revityt visiittikorttini pääsivät kansalaisopiston vitriiniin, olen ylpeä. Sieltä löytyi myös tämä syksyllä tehty tonttupariskunta meille vasta-alkajille esimerkiksi.

Kun oma peikkoni ensimmäisen kurssikerran ja pienen kotityön jälkeen rotkotti olohuoneemme pöydällä niin mieheni, sekä viikonlopuksi kotiin tullut aikuinen poikani totesivat toisistaan riippumatta, että minä olen siirtynyt rivoihin käsitöihin. Mikähän heitä tuossa vartalossa hämäännytti?

Mutta tässä tuo kotona rivoksi mainittu rouva istuu kansalaisopistolla jatkotyöstämistä varten ja seuranaan on toisen kurssilaisen työstämä ja saunan lauteilta mallinsa saanut pariskunta. Pariskunnalla ei toki ole päät vielä kiinnitetty, vaan tekijä pitää niitä paikoillaan.

Päiden työstäminen alkoi nenän kiinnittämisellä ja seuraavaksi tuli silmät ja niihin iirikset. Huulia, luomia, kulmia, poskia, leukaa, otsaa, oi miten naamassa onkaan lisäkkeitä. Otin kuvia itseäni varten, jotta muistan missä järjestyksessä nuo kasvojen osat kiinnitetään.

Laitan tähän nyt ison yhteiskuvan työstämistämme naamoista. Kotiläksyiksi saimme varpaiden ja sormien tekemisen cocktailtikkujen avulla, mutta niistä lisää myöhemmin.

Opettajan mallipeikon toki pitää päästä mukaan. On tuohon ilmeikkyyteen meillä vielä tikuttamista!

Ihan kuin pisteenä i:n päälle tämän huopakurssin toisen kerran edellä putkahti postista Anna-Karoliina Tetrin upouusi huovutuskirja.

Kirjassa on paljon perustietoa villasta ja myös muista kuiduista, sekä rohkeaa eri materiaalien yhdistämistä.

Minun kansanperinteeseen hurahtanutta mieltäni kovasti lämmittää tämän tytön pukeutuminen, ja opettajani keksi, kun esittelin hänelle kirjaa, että tee rastat peikolle.

Toivottavasti Karo ei nyt suutu, kun kuvasin tähän hänen kirjaansa. Ei varmaan, sillä mainostahan hänelle on se, että ihastuin kirjaan. Palaan siihen varmasti myöhemmin, kun saan alta pois muita käsityöprojekteja.

Kyllä villa on ihanaa, kannattaa siihen olla rakastunut!

Pieni lisäys vielä: Käy panemassa nimesi edellisen artikkelin arvontaan, sillä tokihan haluat taidevillaa.

Huovutus, Kirjonta, Tuunaus

Tuunattu takki

19.12.2010 leena 7 kommenttia

Tuossa itsenäisyyspäivän alla kun minulla oli tavaton kiire ja kaikki työni tuntuivat vain roikkuvan keskeneräisiä, laitoin epätoivoisen artikkelin tilanteesta ja silloin mukana oli takki, jonka nyt olen saanut valmiiksi. Olin virkannut takkia varten valtavan määrän kukkia ja tähtiä, mutta käytin niistä suunnilleen puolet takkiin ja kahdet lapasiin.

Siinä nyt on takkini uudessa uskossaan. Suurenna kuvat , niin näet paremmin mistä on kyse. Oli vaikea kuvata, vaikka kannoin torson kuistille. Kaulukseen ja hihan suihin koukkusin vironvillasta uudet reunukset. Pesin ne 40-asteessa ennen takkiin ompelua.Samoin tein kukkasille, jotka kiinnitin edessä sivulla olevaan saumaamaan sen jälkeen, kun olin poistanut toisen nappirivin. Takana kukkaset taas juoksevat pitkin keskisaumaan ja niiden valumista siivittävät harakanvarpaat. Ne tavallaan sitovat nuo kukat ja tähdet toisiinsa, mutta samalla peittävät takin kuluneisuutta noissa paksuissa saumoissa.

Sekä edessä että takana on alimmaisen kukan keskellä heijastin langasta virkattu pieni keskiö ja alimmaisen harakanvarvaskirjonnassa on villalangan kaverina samaista heijastin lankaa. Päivänvalossa se ei kyllä näytä kauniilta.

Takkihan tarvitsee tietysti parikseen myssyn ja lapaset, ne neuloin tuosta samasta kaksisäikeisestä vironvillasta. Pyöröpuikon paksuus myssyssä oli 4. Myssy huopui yhdellä pesemisellä melkeinpä liikaa, sillä olisin halunnut sen roikkuvan hieman enemmän, mutta hyvä näinkin. Siinä on trikoovuori. Toinen kuva on otettu salamavalolla, jotta hapsuissa oleva ohut heijastinnauha olisi edukseen. Muuten hapsut ovat epätasaisia ketjuvirkkauspätkiä, jotka ovat erikseen huovutettu pesukoneessa. Sekä heijastinlankaa että ohutta -nauhaa on kudontapiirini ostanut Kauhavan kangasaitalta pienissä keloissa.

Lapaset tuli sitten neulottua aika kookkaat. Neuloin ne 3,5 puikoilla ja puikoilla oli 16 silmää. Nyt ei sitten pesut meinanneet onnistua ollenkaan, ensimmäinen 40 astetta vain pehmensi neuleen, toinen 60 astetta jo pikkuisen huovutti, mutta lapaset olivat vielä aivan liian suuret. Kolmas kerta (60) sitten vasta kutistutti ne käyttökelpoisiksi. Vieläkin voisivat olla hieman pienemmät. Ompelin lapasten selkämyksiin ylimääräisiksi jääneet kukkaset ja niissäkin on pieni heijastava keskiö.

Viimeisenä on vielä lapasten ja myssyn yhteiskuva, sekä salavalolla puhki mennyt kuva koko takista. Se on siinä sen takia, että voin sillä näyttää noiden heijastimien tehon. Heijastinlangan mukanaolo kirjonnassa ei näytä kovin kauniilta, mutta tehokkuus on huippua, joten se saa sinne jäädä.

Huovutus, Kierrätys, Kirjonta, Tuunaus

Mumman villatakin uusi elämä

8.11.2010 leena 14 kommenttia

Paloittelimme Ukkolassa lokakuussa oikein joukolla vanhoja villavaatteita. Kun saan muiden valmiit työt kuvattavaksi, niin laitan niitä kudontapiirin blogiin, mutta tässä ensimakua minun töistäni. Minulla on ollut äidiltäni jäänyt vielä hyväkuntoinen villatakki, mutta minulle auttamattoman pieni, karitsanvillaa ja angoraa. Pesin takin koneessa 40 asteessa ja leikkelin aika ronskisti asusteiksi, ja vielä jäi tikkuja johonkin toiseen työhön. Kirjontaan käytin virolaista meleerattua kaksisäikeistä villalankaa. Hieman heikkoa se oli ompeluun, katkeili, mutta noista liukuvaksi kehrätyistä langoista on kiva keriä värit erilleen ja käyttää niitä sitten saman asun koristeluun, näin saa sopivia väriyhdistelmiä. Virkkaukset tein samalla langalla kaksinkertaisena. Tässä kuvat lopputuloksesta

Kuvausta varten laitoin virolaiselta sepältä ostamani rautasoljen kauluriin, nyt kun lähden Martin markkinoille, niin yritän etsiä tuon tilalle taotut hakasoljet, sillä tuon viikinkimallisen soljen käyttö on liian hankalaa. Halusin säilyttää mahdollisimman paljon villatakin rakenteita, siksi myssyssä on tallella nappilista, kylläkin kiinniommeltuna. Villakirjonnassa käytin vain linnunsilmäpistoin tehtyjä kukkasia, pienissä kukkasissa on yksisolmupisto keskellä ja isommissa vähän useampi ja varsipistoin tehty rinkula. Osat on liitetty yhteen tavallisin pykäpistoin ja kaulurin virkkaus lähtee villalangalla tehdyistä yliluontipistoista. Asusteet on pesty uudelleen 40 asteessa, sen jälkeen kun kaikki kiinnitykset ja kirjailut olivat valmiina.

Tämän laukun taas tein tekniikkamalliksi kudontaystävilleni, olinhan käynyt Virossa opissa. Alkukohtana on 60 asteisessa pesussa pesty isäni kulunut villatakki. Ensimmäisessä kuvassa on laukun eli villatakin alkuperäistä taskua koristeltu pellavatilkulla, joka on harsimisen jälkeen kiinnitetty neulahuovutuksella. Myös kaiki ompeleet ovat peitetty huovuttamalla päälle villaa ja sangassa kaksinkertaista karstavillalankaa. Kaikki koristeet on neulahuovutettu, paitsi muutamat linnunsilmäpistoin tehdyt kukkaset. Suuaukkoa on kiristetty virkkaamalla, joka taas lähtee yliluontipistoista. Valmistumisen jälkeen laukku on pesty 40 asteessa, mutta se joutuu vielä uudelleen pesukoneeseen. Sillä katsohan tarkkaan jälkimmäistä kuvaa. Sauma beesin ja vihreä villan välillä on tullut esiin oikeassa laidassa, kun neulavuovutus on pesussa ratkennut. Uutta villaa vain tikuttaen päälle ja uudelleen koneeseen. Tosin laukusta puutuu vielä nappikin, mutta lenksu on.

Tämä on tavattoman hauskaa puuhaa etenkin pienessä ryhmässä tehden. Siinä ideat sinkoilevat ja suunnitelmat pursuavat, ja missään ei tarvitse olla pikkutarkka ja varovainen. Ronskisti vaan kiinni sakseihin, parsinneulaan ja villalankaan sekä huovutusneulaan ja villaan, ja uutta syntyy.

Huovutus

Huovutetut kintaat

12.11.2009 leena 6 kommenttia

Syksyiselle mökkireissulle otin mukaan hahtuvaa, neuloakseni kintaat.

Neulon nykyisin yksinkertaisesta hahtuvasta, jotta asusteista ei tule liian paksuja. Hahtuva ei neuloessa katkea, jos asettaa kiekon jalkojen juureen niin, että se pääsee vapaasti nousemaan neuloessa. Laitoin kuviin virkatun kintaan viereen osoittamaan koko eroa. Puikot olivat 3,5 ja silmiä kintaissa oli harmaassa osuudessa 14 puikolla ja valkeassa 13 puikolla.

Nyt kintaat ovat olleet ensimmäisen kerran pesukoneessa tavallisen pyykin joukossa 40 asteessa. En käytä muovia sisällä, mutta tällä kertaa toinen kintaista oli huopunut sisältä kiinni, mutta sain sen hyvin revittyä auki. Koristelin kintaat neulahuovutuksella. Kahdeksan sakarainen tähti tuli mieleeni tehdä pöydälläni olevasta norjalaislapasen ohjeesta. Kihnun perinteessä kahdeksansakarainen hoitaa sitä aluetta, joka jää sen alle. Onkohan tuo merkitys levinnyt laajemmaltikin, kun monien maiden perinnetöissä tuo kuvio toistuu. Neulahuovutuksen jälkeen laitan tekeleeni yleensä vielä kerran koneeseen, jotta kuviot kiinnittyvät pysyvästi.

Toinen kerta pesukoneessa huovutti vähän liikaa. Lämpöä oli vain 40 astetta, mutta paljon enemmän tilaa pyöriä, sillä mukana oli vain kymmenkunta patalappua. Mutta kun kintaat ovat minulle hieman pienet, niin ne saa hieman pienempi kätinen, sillä hyvät niistä tuli.