Muistathan vielä edellisen juttuni peikonpään, nyt se on päässyt kiinni vartaloonsa, joten saanko esitellä:

Peikkolan tytär, ei ole vielä nimeä, mutta kaveri hänellä on.

Se on se kivenkolossa lymyävä maahinen, jota et ole koskaan nähnyt , koska sammaleen väri suojaa niin hyvin.

Sopisivathan nuo oikein hyvin pariksikin, mutta nuori nainen ei halua asumaan maan alle. No nyt ne ovat kääntäneet meille selkänsä.

Jos peikot kiinnostavat enemmän, niin käy lukemassa edellinen artikkeli, sieltä pääset alkulähteille. Vastaan nyt tässä kysymykseen siitä, miten ne on tehty. Niissä on käytetty ainoastaan huovutusneulaa, tosin eri paksuisia, sillä esimerkiksi silmissä on käytetty on ohuen ohutta viimeistelyneulaa, joka ei jätä reikiä. Peikot ovat 100 % villaa. Ensiviikolla ne saavat vaatteet ja ne taas tullaan tekemään märkähuovutuksella.

Kiva että otin niistä nuo kuvat, sillä näin paljastuu heikkoja kohtia niin kuin maahisen jalat takaapäin. Aion tikutella peikkoja tässä viikon ajan  sopivissa väleissä, sillä teen niistä niin vahvat, että lapset voivat pukea ja riisua niitä. Eihän nyt peikot saa olla pelkkiä koristeita. Niillä kun on joustavat nivelet, niin vaatteiden vaihtoleikit onnistuvat hyvin.

P.S.  3-vuotis arpajaiset ovat auki huhtikuun 14. päivään.

edit: tässä on virhe, arpajaiset ovat 10.4!

Olen käynyt kansalaisopistolla päiväkursseja. Ennen hiihtolomaa oli mosaiikkitöitä ja nyt keväämmällä neulahuovutamme peikkoja. Opettajana molemmilla kursseilla on tekstiilityönopettaja  Ritva Tolonen. Teemme peikkoja Birgitte Krag Hansenin kehittämin menetelmin. Syksyllä tulee eläinhahmojen kurssi, sitä odotan kovasti.

Revityt visiittikorttini pääsivät kansalaisopiston vitriiniin, olen ylpeä. Sieltä löytyi myös tämä syksyllä tehty tonttupariskunta meille vasta-alkajille esimerkiksi.

Kun oma peikkoni ensimmäisen kurssikerran ja pienen kotityön jälkeen rotkotti olohuoneemme pöydällä niin mieheni, sekä viikonlopuksi kotiin tullut aikuinen poikani totesivat toisistaan riippumatta, että minä olen siirtynyt rivoihin käsitöihin. Mikähän heitä tuossa vartalossa hämäännytti?

Mutta tässä tuo kotona rivoksi mainittu rouva istuu kansalaisopistolla jatkotyöstämistä varten ja seuranaan on toisen kurssilaisen työstämä ja saunan lauteilta mallinsa saanut pariskunta. Pariskunnalla ei toki ole päät vielä kiinnitetty, vaan tekijä pitää niitä paikoillaan.

Päiden työstäminen alkoi nenän kiinnittämisellä ja seuraavaksi tuli silmät ja niihin iirikset. Huulia, luomia, kulmia, poskia, leukaa, otsaa, oi miten naamassa onkaan lisäkkeitä. Otin kuvia itseäni varten, jotta muistan missä järjestyksessä nuo kasvojen osat kiinnitetään.

Laitan tähän nyt ison  yhteiskuvan työstämistämme naamoista. Kotiläksyiksi saimme varpaiden ja sormien tekemisen  cocktailtikkujen avulla, mutta niistä lisää myöhemmin.

Opettajan mallipeikon toki pitää päästä  mukaan. On tuohon ilmeikkyyteen meillä vielä tikuttamista!

Ihan kuin pisteenä i:n päälle tämän huopakurssin toisen kerran edellä putkahti postista Anna-Karoliina Tetrin upouusi huovutuskirja.

Kirjassa on paljon perustietoa villasta ja myös muista kuiduista, sekä rohkeaa eri materiaalien yhdistämistä.

Minun kansanperinteeseen hurahtanutta mieltäni kovasti lämmittää tämän tytön pukeutuminen, ja opettajani keksi, kun esittelin hänelle kirjaa, että tee rastat peikolle.

Toivottavasti Karo ei nyt suutu, kun kuvasin tähän hänen kirjaansa. Ei varmaan, sillä mainostahan hänelle on se, että ihastuin kirjaan. Palaan siihen varmasti myöhemmin, kun saan  alta pois muita käsityöprojekteja.

Kyllä villa on ihanaa, kannattaa siihen olla rakastunut!

Pieni lisäys vielä:  Käy panemassa nimesi edellisen artikkelin arvontaan, sillä tokihan haluat taidevillaa.