Aihearkisto: Luonnonmateriaalit

Pajua ja kaislaa taalainsidoksessa

6.4.2010 leena 5 kommenttia

Runsas kuukausi sitten kerroin yllätyksestä, minkä viime syksyinen kudontapiirini joululiinaloimi aiheutti, kun aloin laittaa siihen pajua. Otin ennen pääsiäistä nuo kudonnaiseni pois tukilta ja tänään viimeistelin ne.

Aloitin kutomisen koripajulla, kaksi vierekkäin olevaa liinaa. Nämä ovat mielestäni kauneimmat nyt valmistuneista, eivätkä vaikuta joululiinoilta. Olen vuosia sitten kutonut tavattomasti pajuliinoja, joten minulla on niitä riittävästi, mutta toivottavasti nämäkin jostain sijansa saavat.

Seuraavaksi vaihdoin villipajuun ja samalla kudelanka vaihtui loimen punaiseen kalalankaan. Taidanpa laittaa kerälle odottamaan joulua.

Sama kohtalo on tällä kaislasta kudotulla liinalla. Kyseessä on jo useamman vuoden nipulla ollutta kaislaa, jota ystäväni kanssa keräsin mutalammelta. Se on tavattoman pitkää ja tasapaksuna kasvavaa. mutta hiukan kovempaa, kuin mökkijärveni kaisla, ja siksi ei ole reunoista oikein kääntynyt kunnolla. Keräänkin juhannuksen jälkeisellä viikolla tuota mökkijärven lyhyempää, tyvestä aika paksua kaislaa, mutta herkemmin kääntyvää ja kudon noita lisää vaikka myyjäisiin. Sillä todennäköisesti tuo huonon onnen joululiinaloimi roikkuu Ukkolassa vielä syksyllä vapaasti kudottavana. Kaislassa on jännä juttu, se saa oljen kiillon, kun se laitetaan ahtaalle loimien väliin. Kiiltoa nimittäin ei nipussa olevasta kaislasta löydy.

Kierrätys, Luonnonmateriaalit

Yllätys kudontatuvalla

19.2.2010 leena 6 kommenttia

Sain eilen kudontatuvalla valmiiksi pätkäni videonauhaloimesta. Kudoin lointa aluksi videonauhalla ja moppilangalla, mutta viimeisen pätkän samalla puuvillalangalla kuin mitä loimikin on ja vaikeammalla kuviolla.

Kun suurennat jälkimmäisen kuvan, niin näet mitä lanka on. Tosin kameran tarkennukset ovat olleet missä sattuu. Tuosta meinaan ommella kesäksi olkalaukun. Tulee hieno! Kudonnaisen ohjehan on Kauhavalta.

Yllätys odotti sitten joululiinaloimella, sillä mihin runsas viikko sitten kyselin ideoita kuteeksi. Aloin kutoa tuota syrjittyä lointa ihan ohjeen mukaan (Mallikerta 2003/3), loimilankaa palttinaan (poppanan paksuinen kalalanka) mutta kuvioon ohutta pajua.

Häkeltyneenä katsoin kudonnaistani. Mitä ihanaa menneen ajan tunnelmaa se huokuikaan. Kun sitten luin tekstinkin ohjepaperista, niin selvisihän syy. Olin kutomassa taalainsidosta. Moppilanka oli ollut selvästi ihan väärä valinta tuohon loimeen ja kuvio vaati myös välipalttinat. Tänään jo kuulin, että muutkin kudontatuvalla alkavat kiinnostua uudestaan tuosta loimesta.

Olen kutonut paljon pajutekstiilejä. Tasaista tulee, kun vuorottelee tyvi- ja latvapuolen suuntaa kutoessa. Liinan reunat tulen jälkikäteen siistimään. Tuo paju on kasvatettua koripajua, sen tunnistaa väristä. Taidanpa lähteä hakemaan ojan penkalta lisää pajua. Sen tosin pitää sidottuna kuivahtaa ennen kutomista. Tummempaan villipajuun vaihdan kudelangan punaiseksi.

Käsityökurssi 2009, Luonnonmateriaalit

Risukurssi käsityökeskuksessa

16.5.2009 leena 11 kommenttia

Olen tässä kevään aikana raportoinut Käsityökeskuksessa käymästäni kurssista, sen viimeisenä osiona on risukurssi ja opettajana Tarja Heikkilä. Risuosuus jatkuu vielä ensiviikolla, mutta en pääse mukaan, joten laitan tuotosteni kuvat nyt tänne. Olen aikaisemminkin tehnyt koivun risuista kukkakoppia ihan omin päin, mutta nyt oli kiva oppia tekniikan pienet niksit, jotta punominen sujuu paremmin.

Ensimmäisenä työnä teimme sydämen, jolloin aloitus ja päättely tuli opittua.

Toinen olikin sitten harjateräksen ympärille kyhätty hökötys, graafinen pihankoristus. Olipa vaikea kuvata. Taidan laittaa krassin tueksi nyt kesäksi, jääkööt talvella sitten kukkapenkkiin talventöröttäjäksi.

Tänään teimme linnun. Valitsin itselleni tämän vatimaisen linnun sijoitettavaksi mökin ulkona olevalle luonnonkivipöydälle.

Ennätin vielä aloittaa vatia, jonka sitten sain valmiiksi kotona. Tämän tapaisia olen tehnyt aikaisemminkin, mutta oli siinäkin pieniä jippoja aloituksessa ja päättelyssä, ja tein sen ilman rautalankojen kiertämistä, jotta sain vadin tiiviiksi.

Mukaan lähti vielä opettajamme Tarja Heikkilän uuden uutukainen kirja. Kirja on ideoita ja luovuutta pullollaan ja runsaasti kuvitettu. Päälimmäisenä sieltä lukemmistani asioista on pihakoivun peijaiset. Kun rakas vanha puu täytyy kaataa, niin ystävät ja tuttavat kasaan ja järjestetään suuret koivunrisun punontajuhlat. Minulla kun on tällainen tilanne edessä. Jos tuo koivuvanhus kaadettaisiin kevät hangelle ja ilmojen lämmittyä pidettäisiin nuo peijaiset, niin se varmasti helpottaa sitä tuskaa minkä koivun kaataminen tulee aiheuttamaan.

Kaikki neljä osiota, mitkä olen kurssia käynyt ovat olleet omalla tavalla ihan mukavia. Minähän menin kurssille hopeasaven takia, mutta kaikki oli otettava yhdessä paketissa. Hopeasavea odotin todella paljon, mutta taisin kumminkin enemmän saada irti muista osioista.

Luonnonmateriaalit, Rupattelu

Vappua ja viime kesän kaislaa

4.5.2008 leena 2 kommenttia

Vappu oli ihmeellinen. Kuikka tervehti mökille tullessamme, telkät taistelivat pesäpöntöstä lahdella, hauki odotti katiskassa: jäät olivat lähteneet vapunaatton aamuna!

Autotallista löytyi viime juhannuksena kerätty kaislanippu. En tiennyt sellaista olevankaan. Olin talvella kutonut elokuussa niitämiäni kaisloja, mutta nuo juhannuksena kukkivana nyhtämäni kaislat olivat unohduksissa. Villakudeloimi vielä roikkui puissa, hävettää, se on ollut siinä toista vuotta, mutta nyt sitä ei enää ole. Kavensin vähän leveyttä ja kudoin noista kaisloista pienen kaitaliinan, ja kun kostutettuja kaisloja vielä jäi, niin tein niistä purkkikukkamaljakolle suojuksen kesäkukkia varten rautalankatekniikalla. Akkojen vanhojen sivujen ohjeista löytyvät juttut sekä loimesta (jämälangasta villamatoksi) että luonnonmateriaalikopista.

Kukinta-aikana ylösvedetyn kaislan kudontaominaisuudet ovat todella hyvät verrattuna kaislaan, joka on jouduttu loppukesän puolella niittämään vedestä. Se kostui sopivaksi vain suihkuttamalla ja olemalla puolisen tuntia märän pyyhkeen alla, kääntyi herkästi, ei katkeillut ja väri oli heleä.

Tulevana kesänä tulee olla kaislan suhteen varovainen, kevät on nytkin aikaisessa. Kaislan kukinta-aika on lyhyt, ja vain silloin kaisla nousee vedestä hiljaa vetämällä. Kukinta taitaa taas sattua juhannukseksi.

Tuo kuvassa päälimmäisenä oleva kapea liina on juhannuskaisloista ja alla oleva elokuun kaisloista. Kuva ei näytä värieroa, harmi, mukana oli vain kännykkäkamera.