Avainsana-arkisto: Kansanperinne

Uusia suunnitelmia, ketjuvirkkausta ja ihanaa palautetta

Laiskanlaisesti tämä blogini päivittyy. Nettiä käyttävät  käsityönharrastajat taitavat nykyään norkoilla facebookissa (kuten nimäkin), eikä niinkään päivitellä omia blogejaan.

Olen aikeissa uusia Käkisalmen kansallispukuani. Ilmoittauduin kansalisopistoon ja tunnit alkavat lokakuulla. Olen sopinut kansalaisopiston opettajani kanssa, että saan dokumentoida blogissani työn edistymistä. Myöskään Taito Itä-Suomella ei ole mitään sitä vastaan. Kyseisen puvun oikeudethan kuuluvat sinne ja siellä minä olen vuosia sitten tehnyt kolme pukua, joiden ohjeet ovat halussani.

aidamummoetupihaSiinä minä olen tämän vuoden maaliskuulla lapsenlapseni kanssa. Puvuilla on ikää 34 vuotta. Kuinkahan kauan menee aikaa, ennenkuin julkaisen lopettajaiskuvan uudesta pukuversiostani?

Elokuulla kävin omatoimimatkalla Vienassa.

uhtuanmummo

Tässä teille tuliainen Uhtualta. Kuvassa on käsityötalolla valmistettuja nukkeja, joiden tekijä me tavattiin. Ämmi siinä on vunnukkansa kanssa, jolla vielä näyttää olevan nukkeja sylissään.

Olen oppinut, että Venäjälle mennessä tulleissa odottamisen sietää hyvin, kun on käsityö mukana. Aloitin jo kotona valmikksi tulleja varten virkata uusia syksysormikkaita, mutta Vartiuksen tulleissa ei ollut laikaan jonoja.  Sormikkat valmistuivat sitten syyskuun alun veneretkellä.

tullisormikkaatetuperin_pieni tullisormikkaattakaperin_pieniMiten nopeaa tuo sormikkaiden virkkaaminen ketjusilmukoin onkaan! Sormien välitkin tulevat ihan itsestään kiinteiksi, kun pintarakenne on niin napakkaa. Yhä vaan ihmettelen, miksi tuo tapa virkata on niin unholaan jäänyt. Esim. neulotut sormikaat ovat paljon hankalammat tehdä, eivätkä ne niin kivasti jousta käsissä.

Otin tuon venereissun alkaessa vastaan haasteen Kansallipuku fb-ryhmässä tehdä säkylälaiset sormikkaat vuodelta 1876. Niissä on intarsiavirkkausta. En ole koskaan edes neulonut intarsiaa suljettuun neuleeseen, joten moisen asian suhteen olin hieman huolestunut. Harjoittelin intarsiaa noissa sormien kolmioissa ja se sujuikin hyvin, joten heti  kun pääsin veneestä lankalaatikkoni luo niin kiinni tuohon hasteeseen

sakylalaiset_reuna_avattuna_pieniselkäpuoli_pieniTässä ovat virkkaamani säkyläläiset. Niitä koskeva keskustelu löytyy täältä, samoin herra ja frouvva säkyläläisen kuva ja museokuva esikuvasormikkaista.

Pieniä epätarkkuuksiahan tekemissäni sormikkaissa on. Tein ensin ranteen kolmiväriset kolmiot yhdellä valkealla reunasilmukalla, mutta valmista sormikasta ja museokuvaa myöhemmin verratessani totesin, että noita kolmioita reunustavia valkeita silmukoita pitääkin olla kaksi (vasemmanpuolinen)

Ranteen takareunakerroksien pähkäily oli hauskinta. Ennen aloittamista kovasti mietin, miten tuo värejä lievästi sotkeva alku oikein tehdään. Aloitin  kumminkin virkkata tavallista takareunaa, jotta alku ei rullaisi. Siellähän se värien sekoittuminen oli nurjalla puolella. Sitten alkoi askarruttaa se, että miksiköhän ranteet ovat näin pitkät. Vasta ensimmäisen sormikkaan ollessa valmis, hoksasin että käännereunahan siinä on. Sellainen kuin esim Sortavalan tytön kintaissa. Takareunavirkkaukseen ei ole tässä tehty kuviota, vaan vain raitoja ja museokuvassa sormikkaat on vedetty suoraksi. Toiseen sormikkaaseen tuli nyt sitten kerros enämmän reunusta, kun tein takareunat ja sen jälkeen vielä käännevaran.

Harvoin tulee enää palautetta blogistani, mutta kesällä tupsahti huovutettuhin tossuohjeisiini kiitosviesti ja lupaus laittaa kuvatkin äidille lahjaksi tehdyistä tossuista.

20150510_140919 20150510_14090520150510_140931Kaisan tekemät tossut ovat tässä. Hienosti toteutettu ihan omanlaisekseen. Tuosta jarrukuvioista pidän erityisen paljon. Vein kuvat mukana karjalaiseen perinnekäsityökerhooni, missä aloitamme hahtuvalankatossujen tekoa. Tossuja siellä todella ihasteltiin ja ymmärrettiin hyvin, ettei äiti raaski niitä käyttää.

Kiitos Kaisa pautteesta, kuvista ja luvasta julkaista kuvat täällä.

Kaikenlaista puuhailua

Yhtä sun toista, etupäässä pienimuotoista, olen tehnyt, mutta tänne blogiin niistä on jäänyt kirjoittamatta. Kyllähän se selvästi oireilee siitä, että tämä blogileikki taitaa kohta olla kohdaltani ohi.  Nyt kumminkin esittelen sitä mitä löysin kotoa kuvattavaksi.

Perinnekäsityökerhossani aloimme talvella opetella nauhojen valmistusta. Loimettomista aloitimme, tosin vain muutama kerholainen innostui niistä.

loimettomatKuvassa minun nauhani, palmikoitua ja ristikkonauhaa.  Peukalointi, eikös ole ihana käsite tuolle ristikkonauhalle. Ylimmäisenä olevaa moppilangasta peukaloitua nauhaa  olen käyttänyt vyönäni pirtanauhojen valmistuksessa.

virkatut lapasetPirtanauhoistani ensimmäinen oli tämä ripsinauha, jonka ompelin somistamaan kiinteillä ketjusilmukoilla samasta langasta virkattuja lapasia.

pirtanauhojaKohdallani nauhojen teminen repesi, kun kävin Helsingissa Mari Soljan kurssilla ja opin tekemään poimittua nauhaa, vironvyötä. Yksi ripsinauhakin näyttää pääseen kuvaan, mutta huomioi tuo alimmaisena oleva Käkisalmen kansallispuvun nauha, Sen kesken jäänyt loimi on odottanut kätköissäni 37 vuotta valmistumistaan.

tuolipäällinen ja nukkeUkkolassa on tullut kudottua vanhoista T-paidoista penkinpäällisiä. Niistä yksi on vielä täällä kotona, muut vein jo mökille. Pääsiäisliinojakin tein kaikille lapsilleni itse leikkaamaamistani kuteista. Ihan ensimmäisiä asioita mitä opin pyöriessäni netin käsityöpalstoilla oli poppanakuteen leikkaaminen lieröksi ommellusta lakanasta. Pääsiäispoppanoihin pääset tästä.

Tuolilla istuu kirpputorilta ostamani nukke. Olen lapsenlapselleni luvannut ommella sille Käkisalmen kansallispuvun. Alushame on jo valmiina, se on tehty tätini pitsilakanasta. Huomaa käsin nyplätty pitsi ja nimikirjaimet! (Nimikirjaimet eivät taida näkyä.)

sukatMies sai lahjaksi sukat ja sormikkaat, piponkin, mutta se on nyt paikkassa hukka. Kaikissa on ohuen ohuesta sukkalangasta tehtyä rokokasneuletta.

tossutNäissä 43 numeroisissa neulakinnastossuissa oli aika iso työ. Malli on sama kuin yläpalkin ohjeessa. Koon mittasin lestistä, mutta kyllä kengatkin siihen tarkoitukseen käy. Piipan sukan pohjassa täytyy todella ulottua kantapäähän, mielellään vähän ylikin. Pohjiin ompelin vanhaa nahkatakkia, että kestäisivät.  Pirtin kainuunharmas lanka on kovin pehmyttä, vaikka onkin Z-kierteistä.

 

Tossuja kinnasneulalla

Ennen joulua tein yhdet kinnasneulatossut ystäväni ompeluseuran myyjäisiin. Ystäväni oli saanut tumman ruskeaa paksua sekoitelankaa, josta oli määrä neuloa sukat. Kun hän valitti langan kovuutta, niin pyysin sen itselleni ja kerroin yrittäväni tossuja kinnasneulalla.

Lanka ei kunnolla huopunut ja jouduin päättelemään langanpäät neulalla. Kauniit tossut sain silti aikaseksi, sillä vielä kirjoin luonnonvärein värjäämilläni langoilla tossuihin kannuksenpyörät. Kuvio suorastaan loisti tummalta pohjalta, mutta sehän symboloi suomalais-ugrilaisessa perinteessä aurinkoa.

Tossut lähtivät myyjäisiin ja en muistanut ottaa niistä kuvaa. Se on jälkeenpäin harmittanut. Päätin tehdä uudet ja lahjoittaa ne nyt Pirtin kehräämölle, kun ovat taas kehränneet kainuunharmaksen villoista Z-kerrattua lankaa. Käytämme tuota lankaa karjalaisessa perinnekäsityökerhossa.

keskeneräisiäHuonosti tässä meinasi käydä, sillä innoissani jatkoin tossujen  ompelua pohjanauhan käänteen jälkeen. Tuossa vaiheessa olisi pitänyt aloittaa toisen parin ompelu, jotta saisi molemmista tossuista samankokoiset. Molemman parin yhtäaikaikaista tekemistä olen aina painottanut ohjatessani toisia neulakintaan saloihin ja nyt töppäsin itse. Tuossa vaiheessa mistä yllä oleva kuva on, olin jo päättänyt tehdä kahdet tossut, vähän epämääräisen kokoiset minulle ja paremmat Pirtille.

viimenenNeljän tossun tekeminen antoi  varmat viitteet siitä kuinka paljon pitää missäkin kohdin lisätä tai kaventaa, joten viimeisen tossun tekemiseen oikein keskityin ja panin silmukat muistiin ja päätin tehdä ohjeen sen pohjalta. Ohje onkin jo valmis, pääset siihen tästä tai blogini yläpalkista.

molemmat valmiitMolemmat tossut ovat valmiit. Vaikka koon suhteen olikin vaikeuksia, niin sain kaikki aivan samankokoisiksi, kun kuivatin märät tossut lestissä. Kotiin jääviin kirjoin omilla väreilläni kannuksenpyörän ja yläreunan koristin ketjupistokiemuroin. Tuollaisia ketjupistokiemuroita on käytetty muinaisina aikoina Ruotsissa neulakintaissa ja löytyy niittä Tuukkalan hautalöytökintaistakin. Kannuksenpyörä ei loista niin kirkkaana, kuin niissä tummanruskeissa tossuissa, mistä jäi kuva ottamatta. Johtunee varmaan pohjaväristä. Pirtin tossuihin kirjoin sen kaltaisen auringon, kuin mitä esiintyy suomalaisissa rekipeitoissa. Kirjonnassa käytin niitä Pirtin värejä, joita löysin lankavarastostani.

jarrutTossujen pohjiin lisäsin jarrutäpliä. Ne olen todennut erittäin toimiviksi jopa jumppasalilla.

Tossujen kuviot ovat erilaiset, mutta molemmissa on kahdeksan sakaraa. Kahdeksan on pyhä luku. Kristillisessä perinteessä se kuvaa täyttymystä, uuden alkamista ja ylösnousemusta (Tanhuanpää, Taivaallista mannaa), Virossa minulle kerrottiin kahdeksan sakaraisen kuvion siunaavan ja hoitavan paikkaa, jonka päälle se on kirjottu. Tätä ikivanhaa kuviota esiintyy siellä hyvin paljon etenkin ikivanhassa Mulgimaan kirjonnassa. Suomessa kannuksenpyörä on yleinen ryijykuvio, sitä esiintyy  myös vaakunoissa ,  esimerkiksi Parikkalassa. Juuri luin netistä, että kahdeksansakarainen tähti on palomiesten tunnus, Pyhän Johanneksen risti. Karjalan tasavallan vaakunassa samainen kahdeksansakarainen symbolisoi ikuisuutta, onnea ja vaurautta. Merkki löytyy myös Udmurtian ja Mordvan lipuista, auringon kehrä, niinhän se on suomalais-ugrilaisessa perinteessä.

Vahva on tossujeni merkki.

Jos haluat nähdä toiset tossuista livenä, niin käyppä ensi viikon lopulla Pirtillä. Kyllä ne silloin jo ovat siellä.

Pieniä asioita suuren juhlan alla

Kaikenlaista pientä olen näprännyt jouluksi. Kun on tarkoitus matkustaa, niin eihän sitä suuria juhlavalmisteluja tarvita.

palalappu1palalappu2Virkkasin ketjusilmukoin pari paksua kaksinkertaista patalappua. Toisen jo hukkasin, missä lie, mutta tämä kolmioin somistettu pääsee nyt kuvaan molemmin puolin.

Hui, hui, kun värit ovat pielessä. Ei luonnonvärein värjätty villalanka tuollaiselta näytä.

ristikkonauhaRistikkonauhan tekemistä olen kuullut sanottavan peukaloinniksi. Sellaista se todella onkin. Nämä tein harjoitellakseni tekniikka, sillä minun on tarkoitus ohjata sen tekemistä kevätpuolella perinnekäsityökerhossa. Ainakin tuon punaisen vien tottupuvun vyöksi.

Nauhojenkin värit ovat pielessä. Tähän väliin kirje tontulle Kotkaan: ”Tule laittamaan tälle uudelle koneelleni se vanha hyvä kuvankäsittelyohjelmasi. Sillä saan värit kohdalleen ja kollaaseja tehtyä ja kaikkea muutakin mukavaa.”

Hankin syksyllä Eija Kosken kirjan Himmeli. Kirjassa on ohje tähteen, jonka olin aina silloin tällöin nähnyt, mutta en osannut sitä tehdä.

himmeliSiinä se tähti nyt on useamman kokoisena ja askeettinen himmeli kaverinaan. Minulla oli vähän ohjeiden luku vaikeuksia, mutta molemmat tulivat suoralta käsin ihan oikein. Mikähän luetun ymmärtämisen katos päässäni kävi. Tähdet ja himmeli ovat tehty järviruokosta. Se on niin kovaa, että appiukolta peritty partaveitsi vain pilkkoi kortta halkaisematta. Oikeassa laidassa näkyvä helmihimmeli on viimevuotinen ja joulutapahtumassa tehty. On muuten roikkunut tuossa koko vuoden. Senkin ohje löytyi tuosta kirjasta.

Sain joululahjaksi jo valkean lyhdyn. Sen tuikkeessa ja kotikuuseen ripustetuin tähtien kera toivotan sinulle rakas lukijani

lyhdynallaRauhallista Joulua ja Onnellista Uuutta Vuotta!

Yli nostettu silmukka

Edellinen postaukseni on sukista, joita kutsun rokokkaiksi. Niiden varressa oleva kuvio saadaan aikaseksi neulomatta jätetyillä silmukoilla, jotka kulkevat useamman kerroksen yli. Neuloin noita sukkia erilaisilla rokokasversioilla seitsemät, mutta yli vedetty silmukka pitää minua vain pinteessään.

Sukat jo neulottuani sain Punomosta postia, jonka mukana tuli linkki erilaisiin pintaneuleisiin. Niitä selatessani todella jähmetyin tämän mallin kohdalla. Siinä pelataan kolmella värillä ja käytetään samanlaista kerroksein yli vedettyä silmukkaa kuin rokokkaissa, selviä sukulaisneuleita.

Jotenkin noin täytyy olla tehty Virkki-museon kokoelmiin kuuluvat lapsen lapaset Sakkolan Haparaisista. Niiden pintarakenne ei ratkennut Sukupolvien silmukat kirjaa tehtäessä. Nyt minua ihmetytti, miten en ollut tätä keksinyt aikaisemmin. Ehkä tämän pintaneuleen aika on minulla vasta nyt, kun olin herkistynyt tekemään rokokkaita.

lapasiaTein ihan ensimmäiseksi vasemmalla olevat lapsen lapaset. Olin tosi tyytyväinen tuotokseen ja sen innoittamana neuloin samalla tavalla seuraavat lapaset ja vielä kolmannetkin, jotka ovat rokkaat: yksi silmukka kolmen yli ja reunuskerroksia kaksi, oikea ja nurja. Näin en ollut tehnyt sukkiin.

Tämän jälkeen aloin tehdä ohjetta Sakkolan Haparaisten kylästä peräisin oleville lapasen lapasille. Aika pian totesin että ensimmäiset ovat väärin tehdyt. Esikuvana olevissa ei voi olla kolmea kerrosta väriraidoissa. Uusiksi meni. Ensimmäinen uusista pääsi jo ylläolevaan kuvaan, toisen ollessa vielä puikoilla.

vunukan lapikkaatTässä lapsen lapaset ovat kuvattu esikuvana olevien lapasten pienkuvakopion kanssa. Se että ne eivät päässeet kirjaan, johtuu osittain siitä, että museon pienkuvasta oli vaikea erotella silmukoita ja malli sotkeutui kirjoneuleseen.

Tekemäni ohjeen lähetin sakkolalaisten pitäjälehteen, mutta laitan sen nyt myös tuonne  ohjeisiini, löytyvät sivun ylälalaidasta mustalta alueelta. Jos kiinnostaa niin ole hyvä ja neulo omalle pikku vunukallesi samanlaiset lapikkaat. Pysyvät hyvin pikkuisen käsissä, kun varret ovat todella pitkät.