Tuossa aikaisemmassa postauksessa kerroin, että olen ollut mukana kirjoittamassa kirjaa Sukupolvien silmukat. Kirjaan on koottu yli 40 mallia, jotka kaikki ovat menetetyn Karjalan alueelta. Niitä on kerätty museoista, arkistoista ja yksityishenkilöiltä.

Julkistamme kirjan Karjalaisilla kesäjuhlilla Lappeenrannassa 14.6. klo 10 Kimpisen koululla Pohjolank. 23, missä myös myymme kirjaa  myyntipaikassa 14. Signeeratun krjan hinta torilla on 35 €. Maahenki on antanut sen ohjehinnaksi 38.50 €. Nettikaupat myyvät sitä pienemmällä rahalla kuin me.

Käyntiohje järjestäjien taholta julkistamistilaisuuden paikkaan on:

Luokka on pääovesta oikeaan siipeen portaan muutamia askelmia alaspäin pohjakerroksessa heti portaiden vastapäätä (numero A004).

Olette kaikki tervetulleita!

Mikään postaus ei voi olla ilman kuvaa, joten etsin tähän muutamia. Olen mökillä ja kirjoittelen tätä mieheni koneella, mutta kyllä täällä joitakin kuvia pitäisi olla viime kesältä

Tämä kuva laiturin kunniaksi. Saimme sen nimittäin kahdestaan mieheni kanssa eilen paikoilleen. Nyt kesä voi kunnolla alkaa, kun pääsen helposti uimaan.  Lapaset ovat ketjuvirkkaamiani Jaakkiman pullukoita. Löytyvät kirjasta.

Ei näytä löytyvän kuin virkkauksieni kuvia, toki kirjassa on neljä neulettakin minulta, mutta niistä otetut kuvat ovat  kotona. Yllä olevassa kuvassa on mienkiintoisia virkattuja kantapäitä. Punaisella kirjotun sukan kantapään ohje on kirjassa, mutta tuossa sinisessä olevaa ja minun kehittelemää lappukantapäätä sieltä ei löydy, sukkakin on vain kuvana. Ohjeen voin joskus laittaa tänne blogiin.

Tässä viimeisessä kuvassa on pienet varpaat seinällä. Nämäkin sukat ovat mukana vain kuvana, mutta niissä on Kansallismuseossa  Raudusta peräisin olevien lapasten kuviomalli.  Nuo lapaset ovat mukana kirjassa,

Viimeisen puolentoista vuoden ajan olen ketjuvirkannut tavattomasti ja jäänyt kirjaimellisesti koukkuun. Hauska sanonta tuo ”jäädä koukkuun”, käytetään vaikka mistä asiasta, johon jumittuu. Oiskohan se tullut siitä, että näin tapahtuu usein juuri virkkaamisen yhteydessä,  esim. sängynpeittovirkkaajat tai pitsin virkkaajat. Onhan tuo koukku sananakin tietysti kuvaava, se pitää saaliistaan hyvin kiinni.

Tämä kukkaro on viehättävä.  Lanka ehkä vähän liian hempeää minulle, mutta hyvin siellä naapurimaan rahat viihtyivät Pietarin matkan ajan, joten omaan käyttöön tuli.

Punaisen kukkaron kirjovirkkausmalli on otettu1800-luvun sormikkaista. En tullut laittaneeksi siihen vuorta, kun luulin ettei kukkarosta tule kivan näköistä. Mutta hyvin siinäkin tärkeät esineet pysyvät, eivätkä  ole laukun pohjalla hujan hajan.  Vuorettomuus on toisaalta hyvä asia, sillä joustava virkkaus antaa periksi erilaisille muhkuraisille tavaroille.

Sytomyssyissä kokeilin kiinteän ketjuvirkkauksen pintarakennemahdollisuuksia. Ne ovat joskus hyvinkin yllätyksellisiä.

Nämä kintaat vein huhtikuussa Kenkäveroon, missä kesäkuun puolessa välissä avautuu näyttely 1000 + yksi lapasta.  Sieltä ne voi käydä bongaamassa ihan livenä. Kaksi ylimmäistä olenkin jo esitetellyt Ravelryssä. Niiden mallit eivät ole minun kehittelemiä. Suomi-kintaat ovat vuoden 1951/3 Omin käsin -lehdestä ja oranssivoittoisten kuva on Suomen museot onlinessä. Alemman rivin sinisävyisissä on vaikutteita Kerstin Jönssonin kirjasta Smygmaskvirkning, mutta punasävyiset molemmin puolin ovat itseni kehittelemiä malleja

Tässä esittelin tämän kevään virkkaukseni. Varsinainen urakka minulla oli viime vuoden puolella, kun kiinteillä ketjusilmukoilla virkkasin kesäkuussa ilmestyvään kirjaan Sukupolvien silmukat pitkälti toistakymmentä museoiden mallilla tehtyä virkkaustyötä. Kirjasta löytyy ohjeet virkauttuihin töihin, mutta myös tekniset neuvot tuohon vanhaan ja osittain unohtuneeseen tekniikkaan.