Alushame ja esiliina

Liivikankaan kutomista odotellessa tekaisin kaapistani löytyvistä Viipurin pellavista alushameen. Pellavaa oli runsaasti, joten perästä tulee leviä, kun tämän pukunsa alle pistää.

Suuret taskut edessä toimivat hyvinä tavaroiden säilytyspaikkoina. Niihinhän pääsee hameen edessä olevan halkion kautta. Ei kukaan mitään huomaa, kun esiliinan suojassa arvotavaroitaan kaivaa.

Esiliina kangas tuli postin tuomana Ruotsista (http://www.durantextiles.com/).  Kuvio on sama, tosin  koko hieman pienemmpi,  kuin koulukeskuksen vitriinin nukella. Tummansininen väri on oikea ja kokonaisuuteen sopiva.  Kuvio on 1700 luvun tukholmalaisesta  painokankaasta ja joka löytyy Nordiska museetin kokoelmista.

Esiliinan mallin esikuva on Heinävedeltä. mutta museonumeroa minulla ei ole. Kaavat on tehty Etelä-Savon kansallispukuun . Samaa mallia on ainakin Kangasniemen ja Mäntyharjun puvuissa. Voi olla, että esiliina valmistui minulta vasta liivin jälkeen, ainakin kuvasta päätellen, en kaikkea niin tarkasti muista. Yllä olevassa kuvassa esiliinan helmaa ei ole vielä päärmätty. Sen tein vasta hameen valmistuttua.

Pitkähelmainen valkea pellavapaita

Nyt olen saanut paidan silitetyksi. Huh, olipa se työ, ihan hiki tuli.

Ristiinan kunta on tehnyt moniste-esitteen puvusta sen esittelytilaisuuteen, joka oli Ristiinan kunnan 350 juhlien yhteydessä. Siinä sanotaan että paidan esikuva on Sulkavalta ja museonumero on KM: KE A 16. ( Voi olla että numerosarja on pitempi, sillä minulla oleva moniste näyttää vähän pienentyneeltä.) Esitteessä on kuvia esikuvasta ja niiden mukaisen paidan olen tehnyt. Mutta kun katsoin nyt ohjetta, niin sen mukaan olenkin tehnyt Kangasniemen paidan. Taitaa olla niin, että Sulkavalta on esikuva otettu talteen, mutta tämä eteläsavolaisten pukujen  esikuvien yhteinen käyttö  tuo paidan kohdalla ainakin kolme paikkakuntaa yhteen.Kuva nyt on vähän huono, lampun varjokin häiritsee yläosaa.

Paita on yksinkertainen  ja  hihan suita lukuunottamatta helppo tehdä.   Siitä huolimatta minulla oli harmeja. Ensimmäinen tuli siitä, että toisen käden tietona sain kuulla, että yläosan kangas on niin hyvälaatuista ja tiheää, ettei se lainkaan kutistu. Leikkasinkin leveän miehustan kutistamattomasta kankaasta. Se tuntui niin kovalta, että päätin kastella kankaat ennen ompelua. Kangas kutistui! Ei koskaan pidä kuunnlla tuollaisia neuvoja, vaan tehdä niin kuin on itse hyväksi havainnut. Onneksi hihat olivat vielä leikkaamatta ja miehusta on muutenkin tavattoman väljä.

Hihojen kohdalla sitten ohjeessa sanotaan että ne ovat niukat. Tein sovitus paidan, mahtui hyvin päälle. Sitten innoissani aloin ommella. tein paidan kokonaan valmiiksi, ennenkuin sovitin. Se ei mennytkään päälle! Olin sovituspaidasta unohtanut olkapäällä olevat vekit, jotka sitten olivat valmiiksi ommellussa paidassa.

Kansalaisopiston opettajani sattui soittamaan ja kysyi mitä kuuluu? Sanoin että huonoa, paita ei menen päälle, vekit syynnä. Hän sanoi, ettei ennenkään joka paidassa ole olllut vekkejä, ota ne pois. Ihana terveen järjen neuvo! Purin sivusaumat ja poistin vekit  ja niin paita on sopivan kokoinen. Tosin hihat ovat pituudeltaan niukat. Niissä häiritsee se miehustan kutistuminen. Olin tuon niukkuuden takia leikannut hihat hieman pitemmiksi, mutta niukkuus niihin tuli kumminkin. Näin taitaa olla kumminkin oikein.

Kaula-aukko on väljä. Sitä reunustaa yksinkertainen pystykaulus, jossa on sauma keskellä edessä. Kivaa tämä kansanomainen vaatetus.

Hihan suut sitten ovat yhtä piperrystä. Vetopoimutus hihan suuhun ja rannekkeen käänteeseen hammasrivireikäommel, joka taitettiin nirkkoriviksi.  Tuollaista rannekkeen käännettä en ollut koskaan aikaisemmin tehnyt. Onneksi oli hyvät ohjeet ja itseasiassa minä pidän piperryksistä. Tässä puvussa ei olekkaan muuta pipertämistä.

Tämän jälkeen valmistin liivin, siitä seuraavalla kerralla.

Ristiinan kansallispuku

Runsas vuosi on vierähtänyt kun viimeksi päivitin tätä blogiani. Silloinhan päätin, että tämä leikki saa nyt loppua. Mutta nyt on tullut tehtyä uusi kansallispuku, joten pitäähän  siitäkin kirjoittaa.

Aloin tehdä Ristiinan kansallispukua, kun kuulin, ettei sitä kukaan ole tehnyt ja kun minulla on ristiinalainen miniä, jolla ei ole kansallispukua. Halusin selvitää, että mikä on vikana tässä 1999 julkistetussa kansallispuvussa, kun sitä ei ole tehty. Puvun kokoamisen  maksoi Ristiinan kunta ja sitä oli tarkoitus tehdä Ristiinan kansalaisopistossa. Tämän jälkeen on tapahtunut kuntaliitos Mikkelin kanssa. Puvun tekminen mahdollistui minulle nyt Mikkelin kansalaisopistossa.  Puku on valmis ja voin todeta, ettei siinä minusta mitään vikaa ole. Se on ihan samankaltainen kuin muutkin etelä-savolaiset puvut ja samankaltaisia on myös Etelä-Karjalan puolella. Tuolta puvulta vaan puuttuu oma koti, joka sitä esittelisi ja huolehtisi ja vähän mainostaisikin.

Vaikka puku on yksinkertaisempi, kuin Käkisalmen pukuni, niin on tämänkin puvun tekemisessä ollut vaikeuksia ja onnistumisia, joten niistä aioin kirjoittaa tässä kevään mittaan. Toivottavasti saan kaiken valmiiksi ennen Mikkelin kansalaisopiston kevätnäyttelyä huhtikuun loppupuolella. sinne puku pääsee näytille ja kuva siitä näyttelyssä on tälle kirjoittamiselle hyvä lopetus.

Huomenna kirjoitan paidasta. Pesin sen juuri ja silittämisen jälkeen kuvaan.  Tuosta vaatimattomasta vaatekappaleesta kun en ole ottanut yhtään kuvaa tekovaiheessa.

Nyt kumminkin tänään ottamani kuva koko komeudesta. Onhan se hienoa aloittaa esittelemällä valmista vaatetta. Torsolla ei ole päätä, joten päähine puuttuu. Röijyäkään en tähän nyt laita, kun se kätkee alleen niin paljon.

Artikkelikuvaksi laitoin tekemäni ristiinalaisen taskun. Tuon taskun esikuva löytyy kansallismuseosta ja se on tärkeä, sillä sen sidoksesta on puvun raidallinen hame.

Kahden vuoden työ päätöksessä

Nyt ovat kansalaisopiston tunnit tältä vuodelta ohi. Kiitos Aino-opettaja  ja kiitos kaikki kurssitoverit. Meillä on antoisa kurssi ja tosi hauskaa. Ensi vuonna jatketaan. Mitäköhän silloin ottaisin työn alle?

Pukeuduin pukuuni kuten edellisessä artikkelissa uhkailin. Raili, ystäväni, otti nämä kuvat eteisen ihanien museopuiden vieressä. Kesällä sitten lisää kuvia. Karjalaisille kesäjuhlille ainakin lähden koko komeudessani ja tuleehan se tuuletuspäiväkin, ja vaikka mitä muuta.

Olen tyytyväinen pukuuni. Kannatti tuo aherrus tehdä.

Nästyyki vuodelta 1801

Keväällä 2015 kävin ystäväni kanssa kansallismuseon kortistolla. Ystäväni etsi Pyhäjärven kansallispukuunsa täydennystä ja minä Käkisalmen pukuuni. Silloin törmäsimme Käkisalmesta peräisn olevaan nästyykiin, joka myöhemmin osoittautui sijaitsevan Kansallismuseon perusnäyttelyssä.  Minä lähdin tiedon tultua pikaisesti Helsinkiin kuvaamaan tätä seinällä olevista selailuvitriineistä löytynyttä kaunotarta.

Viimeisenä työnäni kaksivuotisessa kansallipukuprojektissani on ollut tämän nästyykin toisinnon ompelu.

Tämä on lähikuva vitriinissä olevasta esikuvanästyykistä.

Tikkipistoin tehdyn reikäompeleen tekemisen otin mukaani pitkälle lentokonematkalle. Sitä oli helppo ommella, sillä pitkiltä sivuinta poistin jo etukäteen langat ja pakotetut reikäommelruudut ovat aika lyhyet. Matkan jälkeen kirjoin isot ja pienet puut. Niissä oli vaikea laskea lankoja, joten jokainen puu on oma yksilönsä. Niin taitaa olla esikuvassakin.

Vaikeus tuli esiin vasta sinisessä nauhassa. Asiantuntijat ovat facebookin kansallipukuryhmäsä sen tunnistaneet ostonauhaksi. Esikuvassa on kahteen kohtaan kirjottu vuosiluku 1801. Siis silloin on ollut jo nauhakoneita! Minulla ovat hieman hatarat historiatiedot tekstiilityön osalta.

Olen kysellyt ja etsinyt tuota ostonauhaa naapurimaita myöten ja vähän kauempaakin. Mitään vastaava sinivalkoista nauhaa ei ole löytynyt. Vuorelman akkanauha on kakkein lähimpänä, mutta kun se on niin ohutta kiinnittää pellavaan ja hapsunauhaan.  En ottanut yhteyttä  Perinnetekstiiliin. Päätin itse tehdä korvaavan nauhan.

Poikani piirsi esikuvassa olevan nauhan ja piirrosta tutkiessani totesin taitojeni loppuvan, jos tuo nauha pitää tehdä käsin. (Piirroksen saat muuten napata, jos satut omistamaan nauhakoneen. ilmoita kumminkin minulle, jotta pääsen ostamaan nauhaa.) Ukkolassa on juuri menossa Karjalan punapoimintaliina ja minusta esikuvan nauha on tehty samalla tavalla, tavalliseen palttinasidokseen ovat kuviot tehty poimimalla.

Kokeilin korvaavaksi nauhaksi erilaisia pirtanauhoja. Kun vironvyössä käytti pohjalankana valkeaa ja sinisiä nosteli, tuli aivan liian vaalea nauha, joten vaihdoin pohjavärin siniseen ja poimin valkealla kuviot. Kuvassa olevissa kokeilunauhoissa on 7 kuviolankaa. Nästyykiin tein pirtanauhan ohuemmasta langasta ja 9 kuviolangalla.

No menetteleehän tuo.

Kansalaisopiston opettajani sanoi nähtyään ottamani kuvat esikuvanästyykistä, että hapsunauha on tehty pirtanauhana. Niinhän se oli. Tekemässäni nauhassa on pellavaloimi nypläyslangasta: 4 vaaleaa pellavaa, 2 sinistä pellavaa ja 4 vaaleaa. Nauhaa tehdessäni pian työ tekijäänsä neuvoi. Tarvitsin kolme sukkulaa, yhden pellavalle, toisen silkille ja kolmannen loimilangalle. Kolmannella sidoin loimet paikoilleen.  Heitin  viriöön joko pellava- tai silkkilangan eli kaksi kertaa peräkkäin jompaa kumpaa ja joka väliin loimilangan.

Kuva on aika sekava johtuen ruudullisesta koltustani, mutta sukkulat näkyvät  ja vasemmalla pirran alla olevaan ämpäriin valutin valmiin nauhan jottei tärvääntyisi. Molempia pirtanauhoja tein 3 metriä.

Hapsunauhan ompelu pirtanauhaan piti myös tehdä huolella ja napakasti ottanen neulalle kokonaan kulloinenkin reunakäänne, jotta hapsut pysyisivät tiukasti nästyykissä, kun ne ovat leikatut.

Nyt ovat kaikki kansallipukusuunnitelmani tulleet valmiiksi ajoissa, sillä tällä viikolla ovat viimeiset kansalaisopiston kurssin tunnit. Ajattelin pukeutua sinne koko komeuteeni, joten tänään tärkkäsin huntuani. toivottavasti kuivuu riittävän nopeasti. Tärkkäyksestä viimeiset kuvani.

Nyt tuo jo alkaa onnistua, olen tehnyt sen viisi kertaa, joista yksi tyttärelleni ja toinen ystävälleni.

Tarkoitukseni on mennä nästyykin kanssa vielä kansallismuseoon. Vaikka perusnäyttelyä on vaihdettu, uskon nästyykin vielä olevan vitriinissään. Tarkistan värit ja koon, ja teen vielä toisen, sillä käyttäväthän lähipiirissäni muutkin Käkisalmen pukua.