Käkisalmen kansallispuku, alkua tulevalle

Mikkelin kansalaisopiston kansallispukukurssi on alkanut ja minä en ole vielä siitä  kirjoittamista aloittanut, vaikka edellisessä jutussa niin lupailin.  Minun on tarkoitus talven mittaan uudistaa  ja kansanomaistaa 36 vuotta vanhaa Käkisalmen kansallispukuani ja dokumentoida tuo tekeminen. Tästä asiasta olen keskustellut  kansalaisopiston opettajan ja Taito  Itä- Suomen työntekijöiden kanssa. Kummallakaan taholta ei ole mitään julkista kirjoittamista vastaan. Käkisalmen puvun kaavat ymt oikeudet kuuluvat Taito Itä-Suomelle. Monet kansallipukuystäväni tekevät uusia pukuja eri paikkakunnilta, mutta minä pitäydyn tässä yhdessä. Käkisalmi oli äitini kotipaikkakunta ja hänellä oli myös sama puku..

Äitilleni hankittiin kansallipuku joskus 1930-luvulla, kun hän lähti Tallinnaan nuorisotapahtumaan.

Kaksi kansallispukuista tätiä.Hän on kuvassa vasemmalla,  serkku oikealla. Minulla on vielä tuon puvun rippeitä jäljellä ja villahame on todella käyttökelpoinen, mutta lyhyt  Se oli minun hameenani silloin 36 vuotta sitten, muoti suosi lyhyttä hametta, nyt en sitä enää voisi käyttää, mutta keskenkasvuiselle siitä saisi hyvän hameen. Otsikkokuvanakin on äitini puvun hartuukset takaa kuvattuna.

olavi voutilaisen kuvaTässä kuvassa on Käkisalmen kirkkokuoro tauolla. Pukua valmistettiin Käkisalmen rouvasväen yhdistyksen kutomakoulussa. Koulu siirtyi sodan jälkeen Mikkeliin ja sitä kautta puvun oikeudet ovat nyt Taito-Itä-Suomella.

Minä olen käynyt viime aikoina usein tervehtimässä tätä arvokasta rouvaa Kansallismuseon vitriinissä.

nukkeRouva on puettu Käkisalmen maalaiskunnasta peräisin oleviin tamineisiin. Tarkkanäköinen huomaa, että essumalli on otettu Kaukolan tarkistettuun pukuun.  Hyvin monet asut ovat merkitty sekä Käkisalmeen että Kaukolaan museon kortistossa.

Olen yritänyt kuvata rouvaa joka puolelta, mutta se ei oikein onnistu. Olen pyytänyt myös, että vitriini avattaisiin kuviani varten, mutta siihen ei suostuttu. Nauhat, tupsut ja hunnun taittelu ovat sen takia huonoina kuvina, niin kuin alla oleva olkapääkin.

olkapääOlkapään kuvaaminen on vaikeaa, kun vitriinin seinä on tiellä. Viimeksi käydessäni onnistuin saamaan olkapäältä tälläisen kuvan,   Äitini puvussa oli vasemmalla olkapäällä aina pesuihin irrotetava musta pitsi, minun 70-luvun puvuissa tummalla pellavalla ommeltu reikäommel, mutta tällä rouvalla taitaa olkapäällä ollakin nyytinki. Mitä mieltä sinä olet?

Loppuun kuva itsestäni ja lapsenlapsestani 1979- valmistuneissa puvuissa. Ne tein Mikkelin kotiteollisuusyhdistyksessä eli nykyisessä Taito Itä-Suomessa Airi Ruhasen ohjauksessa.

pyöimässäVauhti on meillä Aidan kanssa maaliskuusa 2015 niin luja, ettei kamera pysynyt mukana. Näitä pukuja tein kaikkiaan kolme, tyttärelleni, tädilleni ja itselleni. Tätini  kuoleman jälkeen hänen pukunsa sai aikuisen mittoihin kasvanut tyttäreni, Aidan äiti. Hameita puvuissa on vaihdettu ja uusittu ja tehty semmoisia levennyskorjauksia, mutta kaikki ne ovat yhä käytössä, mutta silti tekee mieli uudistaa.

 

 

 

Uusia suunnitelmia, ketjuvirkkausta ja ihanaa palautetta

Laiskanlaisesti tämä blogini päivittyy. Nettiä käyttävät  käsityönharrastajat taitavat nykyään norkoilla facebookissa (kuten nimäkin), eikä niinkään päivitellä omia blogejaan.

Olen aikeissa uusia Käkisalmen kansallispukuani. Ilmoittauduin kansalisopistoon ja tunnit alkavat lokakuulla. Olen sopinut kansalaisopiston opettajani kanssa, että saan dokumentoida blogissani työn edistymistä. Myöskään Taito Itä-Suomella ei ole mitään sitä vastaan. Kyseisen puvun oikeudethan kuuluvat sinne ja siellä minä olen vuosia sitten tehnyt kolme pukua, joiden ohjeet ovat halussani.

aidamummoetupihaSiinä minä olen tämän vuoden maaliskuulla lapsenlapseni kanssa. Puvuilla on ikää 34 vuotta. Kuinkahan kauan menee aikaa, ennenkuin julkaisen lopettajaiskuvan uudesta pukuversiostani?

Elokuulla kävin omatoimimatkalla Vienassa.

uhtuanmummo

Tässä teille tuliainen Uhtualta. Kuvassa on käsityötalolla valmistettuja nukkeja, joiden tekijä me tavattiin. Ämmi siinä on vunnukkansa kanssa, jolla vielä näyttää olevan nukkeja sylissään.

Olen oppinut, että Venäjälle mennessä tulleissa odottamisen sietää hyvin, kun on käsityö mukana. Aloitin jo kotona valmikksi tulleja varten virkata uusia syksysormikkaita, mutta Vartiuksen tulleissa ei ollut laikaan jonoja.  Sormikkat valmistuivat sitten syyskuun alun veneretkellä.

tullisormikkaatetuperin_pieni tullisormikkaattakaperin_pieniMiten nopeaa tuo sormikkaiden virkkaaminen ketjusilmukoin onkaan! Sormien välitkin tulevat ihan itsestään kiinteiksi, kun pintarakenne on niin napakkaa. Yhä vaan ihmettelen, miksi tuo tapa virkata on niin unholaan jäänyt. Esim. neulotut sormikaat ovat paljon hankalammat tehdä, eivätkä ne niin kivasti jousta käsissä.

Otin tuon venereissun alkaessa vastaan haasteen Kansallipuku fb-ryhmässä tehdä säkylälaiset sormikkaat vuodelta 1876. Niissä on intarsiavirkkausta. En ole koskaan edes neulonut intarsiaa suljettuun neuleeseen, joten moisen asian suhteen olin hieman huolestunut. Harjoittelin intarsiaa noissa sormien kolmioissa ja se sujuikin hyvin, joten heti  kun pääsin veneestä lankalaatikkoni luo niin kiinni tuohon hasteeseen

sakylalaiset_reuna_avattuna_pieniselkäpuoli_pieniTässä ovat virkkaamani säkyläläiset. Niitä koskeva keskustelu löytyy täältä, samoin herra ja frouvva säkyläläisen kuva ja museokuva esikuvasormikkaista.

Pieniä epätarkkuuksiahan tekemissäni sormikkaissa on. Tein ensin ranteen kolmiväriset kolmiot yhdellä valkealla reunasilmukalla, mutta valmista sormikasta ja museokuvaa myöhemmin verratessani totesin, että noita kolmioita reunustavia valkeita silmukoita pitääkin olla kaksi (vasemmanpuolinen)

Ranteen takareunakerroksien pähkäily oli hauskinta. Ennen aloittamista kovasti mietin, miten tuo värejä lievästi sotkeva alku oikein tehdään. Aloitin  kumminkin virkkata tavallista takareunaa, jotta alku ei rullaisi. Siellähän se värien sekoittuminen oli nurjalla puolella. Sitten alkoi askarruttaa se, että miksiköhän ranteet ovat näin pitkät. Vasta ensimmäisen sormikkaan ollessa valmis, hoksasin että käännereunahan siinä on. Sellainen kuin esim Sortavalan tytön kintaissa. Takareunavirkkaukseen ei ole tässä tehty kuviota, vaan vain raitoja ja museokuvassa sormikkaat on vedetty suoraksi. Toiseen sormikkaaseen tuli nyt sitten kerros enämmän reunusta, kun tein takareunat ja sen jälkeen vielä käännevaran.

Harvoin tulee enää palautetta blogistani, mutta kesällä tupsahti huovutettuhin tossuohjeisiini kiitosviesti ja lupaus laittaa kuvatkin äidille lahjaksi tehdyistä tossuista.

20150510_140919 20150510_14090520150510_140931Kaisan tekemät tossut ovat tässä. Hienosti toteutettu ihan omanlaisekseen. Tuosta jarrukuvioista pidän erityisen paljon. Vein kuvat mukana karjalaiseen perinnekäsityökerhooni, missä aloitamme hahtuvalankatossujen tekoa. Tossuja siellä todella ihasteltiin ja ymmärrettiin hyvin, ettei äiti raaski niitä käyttää.

Kiitos Kaisa pautteesta, kuvista ja luvasta julkaista kuvat täällä.

Kaikenlaista puuhailua

Yhtä sun toista, etupäässä pienimuotoista, olen tehnyt, mutta tänne blogiin niistä on jäänyt kirjoittamatta. Kyllähän se selvästi oireilee siitä, että tämä blogileikki taitaa kohta olla kohdaltani ohi.  Nyt kumminkin esittelen sitä mitä löysin kotoa kuvattavaksi.

Perinnekäsityökerhossani aloimme talvella opetella nauhojen valmistusta. Loimettomista aloitimme, tosin vain muutama kerholainen innostui niistä.

loimettomatKuvassa minun nauhani, palmikoitua ja ristikkonauhaa.  Peukalointi, eikös ole ihana käsite tuolle ristikkonauhalle. Ylimmäisenä olevaa moppilangasta peukaloitua nauhaa  olen käyttänyt vyönäni pirtanauhojen valmistuksessa.

virkatut lapasetPirtanauhoistani ensimmäinen oli tämä ripsinauha, jonka ompelin somistamaan kiinteillä ketjusilmukoilla samasta langasta virkattuja lapasia.

pirtanauhojaKohdallani nauhojen teminen repesi, kun kävin Helsingissa Mari Soljan kurssilla ja opin tekemään poimittua nauhaa, vironvyötä. Yksi ripsinauhakin näyttää pääseen kuvaan, mutta huomioi tuo alimmaisena oleva Käkisalmen kansallispuvun nauha, Sen kesken jäänyt loimi on odottanut kätköissäni 37 vuotta valmistumistaan.

tuolipäällinen ja nukkeUkkolassa on tullut kudottua vanhoista T-paidoista penkinpäällisiä. Niistä yksi on vielä täällä kotona, muut vein jo mökille. Pääsiäisliinojakin tein kaikille lapsilleni itse leikkaamaamistani kuteista. Ihan ensimmäisiä asioita mitä opin pyöriessäni netin käsityöpalstoilla oli poppanakuteen leikkaaminen lieröksi ommellusta lakanasta. Pääsiäispoppanoihin pääset tästä.

Tuolilla istuu kirpputorilta ostamani nukke. Olen lapsenlapselleni luvannut ommella sille Käkisalmen kansallispuvun. Alushame on jo valmiina, se on tehty tätini pitsilakanasta. Huomaa käsin nyplätty pitsi ja nimikirjaimet! (Nimikirjaimet eivät taida näkyä.)

sukatMies sai lahjaksi sukat ja sormikkaat, piponkin, mutta se on nyt paikkassa hukka. Kaikissa on ohuen ohuesta sukkalangasta tehtyä rokokasneuletta.

tossutNäissä 43 numeroisissa neulakinnastossuissa oli aika iso työ. Malli on sama kuin yläpalkin ohjeessa. Koon mittasin lestistä, mutta kyllä kengatkin siihen tarkoitukseen käy. Piipan sukan pohjassa täytyy todella ulottua kantapäähän, mielellään vähän ylikin. Pohjiin ompelin vanhaa nahkatakkia, että kestäisivät.  Pirtin kainuunharmas lanka on kovin pehmyttä, vaikka onkin Z-kierteistä.

 

Ketjuvirkattuja myssyjä

Edellisessä kirjoituksessani kerroin antavani Pirtin kehräämölle toiset tossuistani. Nyt ne ovat pääseet perille, tuohon samaan matka-askiin, missä Z-kerratut langat ovat esillä ja joita jo koristivat muutama vuosi sitten ompelemani kintaat, jotka tein tuonne Pirtille silloin kuin siellä alettiin tehdä ihan omaa lankaa kinnasneulalle. Muokkaan vielä tuolla yläpalkissa olevasta tosssujen ohjeesta paperiversion ja lähetän sen  kehräämöön, mistä sen voi asiasta kiinnostunut langanostaja ottaa mukaansa.

matkalaukkuPääasiani mennä  Pirtille oli ostaa tuota kainuunharmaksen villasta kehrättyä Z-lankaa karjalaiselle perinnekäsityökerholleni. Otin mukaani myös kolme myssyäni, jotka olivat palautuneet Taito Itä-Suomea kiertäneestä Sukupolvien silmukat – kirjan käsitöiden  näyttelystä. Minulta  täällä kotona puutui kuvauksellinen pää ja lähteissäni muistin Camillan, Pirtin tehtaanmyymälän nuoren  ja taitavan työntekijän. Camilla pelasti minut jo aikoinaan taitavana virkkaajana, sillä hän teki Sorreiden sormikkaiden ohjeen testauksen.

Nämä myssyt olin tehnyt Sukupolvien silmukat kirjan Perinne elää osioon. Kirjaan mahtui vain lapsen piippalakki. Nämä kyllä esiintyvät neuleiden röykkiökuvissa, mutta eihän niistä edes selviä että kyseessä on myssy.

Myssyissä olen käyttänyt Pirtin kahdesta hahtuvasäikeestä valmistettua yksikierteistä löyhää lankaa. Valkean langan värjäsin sienillä. Langan löyhyyden takia väri tarttui uskomattoman hyvin. Lanka on myös oivallista tuohon yksikertaiseen virkkaustekniikkaan. Ketjusilmukoinhan virkkauspinnasta tulee helposti liian tiivis. Löyhä lanka pehmentää lopputulosta.

punainen kurkijokiTämän myssyn kolmiot ovat Reinholmin piirtämästä Kurkijoki 69 – kintaasta. Langan värin lähteinä ovat ollet verihelttaseitin lakit ja jalat erikseen, sudenkääpä,  ykkös ja kakkos väri ja ylimpänä reunuksessa nummitatti.

lapaset mukanalapaset mukana_2Valkea myssy kohorantuineen ja kuvioreunuksineen on myös Reinholmin muistiin piirtämistä malleista, Kurkijoki 63. Värin lähteet myssyssä ovat samat kuin edellisessä, verihelttaseitikki ja sudenkääpä. Kintaat olen virkannut kaksisäikeisestä karstalangasta, vihreä väri niissä on jostakin orakkaasta.

kolmiot edestäkolmiot takaaKolmannen myssyn kuvio on Karjala-sukista . Tumma vihreä on sudenkäävän ykkösväri ja tuo punakirjava on kokenillikokeiluani. Kokeilin värjätä niin, että panin toisen vyyhdin pään happamaan kokenilli liemeen ja toisen emäksiseen. Alku näytti hyvältä. Jätin kattilan mieledolle lämmölle ja lähdin hakemaan postia. kun tulin takaisin , niin koko värjäykseni oli laimentunut. Ph oli tainnut tasaantua kattiloissa. No,  tuon tumman vihreän sudenkäävän rinnalla haileasti ailahteva punainen on vain edukseen.

Kiitos Camilla ja Päivi myötämielisuudestänne. Myssyni saivat  kauniin pään ja viehättävän kuvausympäristön.

 

Tossuja kinnasneulalla

Ennen joulua tein yhdet kinnasneulatossut ystäväni ompeluseuran myyjäisiin. Ystäväni oli saanut tumman ruskeaa paksua sekoitelankaa, josta oli määrä neuloa sukat. Kun hän valitti langan kovuutta, niin pyysin sen itselleni ja kerroin yrittäväni tossuja kinnasneulalla.

Lanka ei kunnolla huopunut ja jouduin päättelemään langanpäät neulalla. Kauniit tossut sain silti aikaseksi, sillä vielä kirjoin luonnonvärein värjäämilläni langoilla tossuihin kannuksenpyörät. Kuvio suorastaan loisti tummalta pohjalta, mutta sehän symboloi suomalais-ugrilaisessa perinteessä aurinkoa.

Tossut lähtivät myyjäisiin ja en muistanut ottaa niistä kuvaa. Se on jälkeenpäin harmittanut. Päätin tehdä uudet ja lahjoittaa ne nyt Pirtin kehräämölle, kun ovat taas kehränneet kainuunharmaksen villoista Z-kerrattua lankaa. Käytämme tuota lankaa karjalaisessa perinnekäsityökerhossa.

keskeneräisiäHuonosti tässä meinasi käydä, sillä innoissani jatkoin tossujen  ompelua pohjanauhan käänteen jälkeen. Tuossa vaiheessa olisi pitänyt aloittaa toisen parin ompelu, jotta saisi molemmista tossuista samankokoiset. Molemman parin yhtäaikaikaista tekemistä olen aina painottanut ohjatessani toisia neulakintaan saloihin ja nyt töppäsin itse. Tuossa vaiheessa mistä yllä oleva kuva on, olin jo päättänyt tehdä kahdet tossut, vähän epämääräisen kokoiset minulle ja paremmat Pirtille.

viimenenNeljän tossun tekeminen antoi  varmat viitteet siitä kuinka paljon pitää missäkin kohdin lisätä tai kaventaa, joten viimeisen tossun tekemiseen oikein keskityin ja panin silmukat muistiin ja päätin tehdä ohjeen sen pohjalta. Ohje onkin jo valmis, pääset siihen tästä tai blogini yläpalkista.

molemmat valmiitMolemmat tossut ovat valmiit. Vaikka koon suhteen olikin vaikeuksia, niin sain kaikki aivan samankokoisiksi, kun kuivatin märät tossut lestissä. Kotiin jääviin kirjoin omilla väreilläni kannuksenpyörän ja yläreunan koristin ketjupistokiemuroin. Tuollaisia ketjupistokiemuroita on käytetty muinaisina aikoina Ruotsissa neulakintaissa ja löytyy niittä Tuukkalan hautalöytökintaistakin. Kannuksenpyörä ei loista niin kirkkaana, kuin niissä tummanruskeissa tossuissa, mistä jäi kuva ottamatta. Johtunee varmaan pohjaväristä. Pirtin tossuihin kirjoin sen kaltaisen auringon, kuin mitä esiintyy suomalaisissa rekipeitoissa. Kirjonnassa käytin niitä Pirtin värejä, joita löysin lankavarastostani.

jarrutTossujen pohjiin lisäsin jarrutäpliä. Ne olen todennut erittäin toimiviksi jopa jumppasalilla.

Tossujen kuviot ovat erilaiset, mutta molemmissa on kahdeksan sakaraa. Kahdeksan on pyhä luku. Kristillisessä perinteessä se kuvaa täyttymystä, uuden alkamista ja ylösnousemusta (Tanhuanpää, Taivaallista mannaa), Virossa minulle kerrottiin kahdeksan sakaraisen kuvion siunaavan ja hoitavan paikkaa, jonka päälle se on kirjottu. Tätä ikivanhaa kuviota esiintyy siellä hyvin paljon etenkin ikivanhassa Mulgimaan kirjonnassa. Suomessa kannuksenpyörä on yleinen ryijykuvio, sitä esiintyy  myös vaakunoissa ,  esimerkiksi Parikkalassa. Juuri luin netistä, että kahdeksansakarainen tähti on palomiesten tunnus, Pyhän Johanneksen risti. Karjalan tasavallan vaakunassa samainen kahdeksansakarainen symbolisoi ikuisuutta, onnea ja vaurautta. Merkki löytyy myös Udmurtian ja Mordvan lipuista, auringon kehrä, niinhän se on suomalais-ugrilaisessa perinteessä.

Vahva on tossujeni merkki.

Jos haluat nähdä toiset tossuista livenä, niin käyppä ensi viikon lopulla Pirtillä. Kyllä ne silloin jo ovat siellä.

Get Adobe Flash player