Aihearkisto: Rupattelu

Kajahtaneet kudelmat

Tyttäreni sanoi minulle, että unohda jo ne aikoja sitten kuolleet lapaset ja mene katsomaan Annan talolle elävää käsityötaidetta. No, perinnefriikkihän minä olen, niin että kai tuossa kriittisessä kommentissa on jotain varteen otettavaa.

Annan talolle  menin heti seuraavalla Helsingin matkalla, ja siellä on meneillään Kajahtaneiden kudelmien näyttely vielä koko maaliskuun ajan

kajahtaneet_2Tuolla kangaspuiden takana seinällä luikertelee sitten Kajahtaneiden Suomen mestaruuden voittanut työ, Yksisoluisten vaellus. Miten hyvin ymmärränkään tuon teoksen sanoman, sillä kotonamme on sukkia syövä pesukone ja   minulta aina häviää toinen sormikas.

kajahtaneet1Mutta tämän linkin alta löytyy sitten se, miksi minut tuonne näyttelyyn niin vahvasti työnnettiin. Siinä kun on pikkuisen myös tyttäreni näpit pelissä. Video pyörii nonstopina tuossa  kuvassa näkyvässä telkkarissa toisen videon kanssa vuoroon.

Vielä oli valoisa takahuone täynnä kajahtaneita, mutta siellä minulta jäi kuvat ottamatta. Useasta kohdasta löytyi töitä, joita pääsi itse aktiivisesti jatkamaan.

kajahtaneet_3

Samasta Annan talon kerroksesta löytyi  Kirja-kahvila, jonne oli sisustettu ihan mummokävijöitä varten oma lounaskeittopöytä.

Olipa tuolla mukavaa, todella elävää käsityötaidetta, ja minusta se ei riitele perinnejuttujen kanssa.

Pian on joulu

Tämä blogini on elänyt hiljaiseloa: nuket täällä vain ovat päivystäneet ja nyt useita viikkoja blogiin ei ole edes päässyt. Pääsemättömyys johtui meidän akkojen omasta töppäyksestä ja webhotellin hitaudesta. Siltä puolin on kaikki taas kunnossa. Minullakin  muutenkinalkaa taas olla aikaa vaihteleviin käsitöihini ja niiden näyttämiseen, kun on näytettävää.

Silloin kun blogi aukeni vaihdoin teemaa, kun kuvien siirto ei onnistunut. Tänään (29.12.2013) päivitän tätä postaustani uudelleen  ja liitän tuon edellisen teeman otsakekuvan tuohon yläpuolelle ja palaan entiseen teemaani. Kuva esittää viime vuoden joulun aluspäivien maisemaani.

Tänään (22.12.2013) kävin kuvaamassa saman maiseman. Kolme eri otosta piti ottaa, ennen kuin onnistuin saamaan  saman tervalepän oksan kuvaan, niin erinäköistä kaikki on.  Vuodet eivät ole veljeksiä.

maisema Vedenpinta on metrin alempana kuin viime vuonna. Laituri seisoo kivikolla, siksi sitä ole vedetty pitemmälle. Järvi on jäässä, mutta jään päällä on vettä. Viime vuonna itämyrsky teki rantaan upeat jääpuikot, nyt länsimyrskyt seuraavat toisiaan ja sataa, rätää tai vettä. Lunta vain kolauspenkassa.

Käsityöblogi tämän pitäisi olla, mutta kuvien siirrossa on nyt ongelmia. onneksi sain tuon yhden. Olen pahoillani.

29.12.2013 Tuo kuvien siirto on yhä rikki, mutta kiertotie on löydetty. Teemasta vika ei johdu, joten takaisin vanhaan ulkonäköön. Ehkä saan ennen vuodenvaihdetta uutta näytettävääkin.

Viisi nukkesukupolvea

Lapsenlapsia oli mökillä aika liuta ja jotain mukavaahan silloin on tehtävä. Pengoin varastostani vanhan pärekorin, joka olin tuonut sinne vuosia sitten. Sieltä löytyi Doris, minun vuosikymmeniä sitten isomummolta saamani nukke, joka oli ollut taas hänen lapsiensa nukke. Muistan, että en leikkinyt lapsena koskaan Doriksella, en tainut saada, sillä se oli aina huonossa kunnossa. Sukukirjasta juuri katsoin, että tuon  isomummon tyttäret, Ester ja Ellis , olivat syntyneet 1885 ja 1890. Nuken alusasussa oli pienin ristipistoin kirjottu e-kirjain, joten oletan sen kuuluneen jommalle kummalle tyttäristä. Doriksen iäksi tulee yli 100 vuotta!

e-kirjain

 

Doriksen pää oli irti, kiinnitetty tosin kaulasta nauhoin, uusitut kädet aivan liian paksut, suorastaan muodottomat, mutta korissa oli pienet irtokädet, joita pidän alkuperäisinä. Poistin muodottoman isot pumpulakädet ja niiden alta löytyi pussit, joihin pystyin kiinnittämään alkuperäisinä pitämäni. Saviseen päähän saimme poratuksi uudet reijät ja se ommeltiin vartaloon, ja ei näytä pahalta kun on kaulasta kiinteä vaatetus.  Pää ei ole Doriksen alkuperäinen, se näkyi vartalon ompelujäljistä. Vartalo oli täytetty sahanpurulla ja se se piti paikata haarojen välistä. Pikkureikiä jäi myös ympäri vartaloa, joten rajuihin leikkeihin sitä en taida minäkään antaa. Jalat ovat selvästi uusitut, alkuperäiset ovat varmaan olleet käsien kaltaiset ja kuttaperkkaa. Mutta vaatteet olivat sievät, saattaa olla, että olivat 1800-luvun tyttösten omia vauvaaikaisia vaatteita pitsilahkein ja suurin merimieskauluksin.

pitsit

 

Sitten alkoi leikki. Järjestimme viisisukupolvea.

ulkokuva

Doris ilman muuta ensimmäisenä. Seuraavan sukupolven kohdalla oli vaikeuksia. Karjalaan jäi oikeastaan kaikki tavara. Varmaan ullakolla oli nuoriksi aikuisiksi kasvaneiden lasten vanhoja leluja, mutta eiväthän ne olleet  evakkoon lähdettäessä ensisijaista mukaan otettavaa. Tätä sukupolvea edustamaan valitsimme tätini tekemän mollamaijan. Tädillä ei ollut omia lapsia, mutta sisaren lapsenlapset kävivät usein kylässä. Lapset tiesivät piilopaikan, mistä löytyi tämä molla ja sillä oli runsaasti puettavia villavaatteita. Samainen täti oli minulle lapsena ommellut seuraavana olevan Anja nuken ja senkin päällä ovat alkuperäiset villavaatteet. Anja jäi minun vartuttua asumaan vanhempieni luokse ja siellä sillä leikkivät lapseni ja heidän serkkunsa. Anja muutti muuten samassa pärekorissa mökille kuin nukketohtoria tarvinnut Doris. Itse muistan hyvin, että Anjalla on menossa kolmas pää.

sisäkuva

Neljäntenä on tyttäreni nukke Kaisa, jonka tyttö sai isovanhemmiltaan 2- vuotiaana. Kaisalla on nyt lainahepenet päällään, mutta puhtoinen iho, sillä viimeisenä olevan ”Vihreä vauva” nimisen nuken nukkeäiti pesi Kaisan tiskiaineella ja  -harjalla putipuhtaaksi. Vihreä vauva oli mökkivierailulla ja siksi pääsi edustamaan tuota viidettä nukkesukupolvea. Kaisa taas pyydettiin kaupungista kuvaa varten ja taitaa nyt jäädä mökille.

Kokemuksiani morsingon kasvattamisesta

Facebookissa on värjäyskeskusteluissa kyselty pariinkin otteeseen nyt alkukesästä, että miltä morsinko näyttää. No minulla kasvaa sitä mökin salaattimaan reunalla ja lupasin ottaa kuvia. Laitan ne nyt samalla tänne blogiini. Minulla on neljättä vuotta morsinkoa kasvamassa ja olen sitä mieltä, että se on todella helppo viljeltävä. Joku on joskus sanonut, että hänen morsinkonsa ei itänyt, minä vastasin siihen, että jos sinä ne kitkit rikkaruohoina pois.  Toivottavasti kyseinen henkilö ei loukkaantunut, vastasin noin oman kokemukseni pohjalta. Ensimmäisenä vuonna minulle oli käydä juuri niin. Olin kylvänyt morsinkoa pitkien välien päähän, tosin useampi siemen kohdassaan, mutta siitä huolimatta noita kohtia oli vaikea löytää, kun se pieni kasvin alku on todella rikkaruohon näköinen. Siemenet olin ostanut hyötykasviyhdistykseltä ja sain kun sainkin ensimmäiset lankani sinisiksi.

Seuraavana vuonna ostin samasta paikasta siemeniä ja nyt osasin jo löytää oikeat taimet. Olin jättänyt edellisenä vuonna salaattimaan laitaan muutaman morsingon ja niistä tuli todella runsaasti siemeniä. Kolmantenakin vuonna ostin siemenpussin varmuuden vuoksi, sillä enhän ollut koskaan itse tuottanut siemeniä.  Nyt tein  taimia ja silloin hämmästyksekseni omat kokeilumielessä kasvamaan pannut siemeneni itivät huomattavasti paremmin kuin ostosiemenet. Kerroin tästä luomuviljelijä ystävälleni ja hän sanoi, että se johtuu siitä, että sinun siemenesi olivat tuoreempia. Nyt kun minulla oli roppakaupalla siemeniä, niin menin läheisestä talosta kysymään, että vuokraisivatko minulle pienen pätkän perunamaan laitaa, niin saisin nähtyä kuinka sinistä morsingosta saa, kun kasvia on yllin kyllin.

Kylvin morsingot tiheään jonokylvöön ja raa-asti vain sitten harvensin 15- 20 sentin väleihin. Se oli  mielenkiintoista, että taimistani ei tullut yhtään sen suurempia lehtiruusukkeita, kuin suoraan avomaalle kylvetyistä, eivätkä ne kasvaneet juurikaan nopeammin. Värjäsin noilla morsingoillani neljä kertaa. Noista kokemuksista voit lukea täältä ja siellä on myös värjäykseen valmiin lehtiruusukkeen kuva

Koska tiesin, että tuo perunapelto kynnetään, niin olin kylvänyt siemenmorsinkoa pikkuisen tuon oman salaattimaan laitaan.  Seuraavat kuvat ovat ensisijaisesti salaattimaan morsingoista. Toinen taimikuva on kyllä sieltä vuokrapellolta, mihin kylvin viime kesän siemeniäni, en enää ostanut.  Kävin kaksi päivää sitten kaivamassa tämän kesäisen tiheän jonokylvöni saviheinän sisästä, siitä tuo karmea kuva. Mutta paremmin ovat kasvaneet, kuin nuo ensi kesän siemenmorsingoksi kylvetyt aikaisemmassa kuvassa, kunnon pelto kasvattaa. Eilen ne sitten kitkin ja harvensin, mutta siitä ei ole enää kuvaa.

kukkavarsialehtiruusukekukkavarsin

Tämän kesäiset kukkavarret ovat hennot. Johtuu varmaan kuivuudesta, sillä kolmeen viikkoon ei ole satanut. Tänään sitten ukoskuurot ovat työntäneet vettä taivaan täydeltä. Toisessa kuvassa on kukkivan morsingon lehtiruusuke. Aika ohuita ovat nuo toisen vuoden kasvuston lehdet, mutta eihän niiden tarkoituskaan ole antaa väriä.

rikkaruohojakokarmeakuva

Ensimmäisessä kuvassa salaattimaan laidassa olevat tulevan kesän siemensatoa varten kylvetyt taimet. Toisessa kuvassa taas  perunamaan laidassa olevat värjäysmorsingot. Ovat selvästi rehevämpiä, vaikka sama kuivuus on vaivannut molempia. Eilen kitkin ja harvensin nuo ja tänään ne ovat saaneet roppakaupalla vettä, niin eiköhän tästä taas saada paljon sinistä väriä.

hentojavarsia

Siemenet olen keräsin taitetuissa varsissa, kuivatin uunin päällä, tämän jälkeen pussitin ne ja laitoin odottamaan uutta kevättä kuistille, missä varmasti talvella on pakkasasteita. Minusta ne tarvitsevat kylmäkäsittelyn.