Aihearkisto: Askartelu

Jälkiä pusakoissa

 sudentassu2.jpg

Kuka se täällä onkaan kulkenut? Jättänyt jäljet punaiseen kirppikseltä ostettuun puseroon. Ihan pelottavat tuollaiset suuret mustat jäljet.

susi31.jpg

Pitihän se arvata, susihukkanen siinä, mutta ei niin pelottavana, kuin jäljistä olisi voinut päätellä.

karhunaskel.jpg

Tämä on aika leppoisan tassun jälki, mutta näkyvät sillä kumminkin kynnet. Huppuunkin on astunut.

karhu.jpg

Itse otso mesikämmen on löytänyt tiensä valeeaan huppariin.

oravanmeno.jpg

Nyt on hirmuisesti jälkiä tuolla puseron ylälaidassa. Ihan niin kuin tuolla ulkonakin valkealla hangella.

oravat.jpg

Oravaveitikoita onkin kaksi, ilmankos jäljet menivät tonne päin ja tänne päin.

Kaikki fleesepusakat ostin turkulaiselta kirpputorilta, mutta serkku kaksoset ovat vielä ilman jälkipuseroita. Täytyy lähteä nyt kiertelemään Mikkelin kirpputoreja.

puput.jpg

Mutta ei hätää, puput ovat jo vakmiiksi ommeltu ja kaikkihan tunnistavat niiden jäljet.

Eläimet olen ommellut etukäteen nukkaisesta huonekalukankaasta, jäljet taas suoraan pusakoihin.

Jäljet ja niiden tekijät löytyvät Taika nimisestä askartelulehdestä 1/2009. Hauskaa hommaa, mutta ei ompelua, joten merkitsen aiheiksi askartelu ja tuunaus.

Esi-isät tuolillaan

Nyt joulun jälkeen on hyvä kirjoitella niistä käsitöistä, mitä tein lahjaksi, mutta joiden kuvia en ennen joulua paljastumisen takia voinut julkaista. Esi-isätyyny oli yksi suurimmista urakoista, sillä tuosta kuvasta oli poistettava kaksi lasta, jotka eivät kuuluneet suoraan alenevaan sukupolveen. Kuvankäsittelytaidot joutuivat koetukselle, mutta onneksi minulla on itseäni taitavampia lapsia, jotka hanakasti tulivat apuun ja yhteisesti aikaansaatuun lopputulokseen olen tyytyväinen.

tyynyvalmiina_pieni.jpg

Nyt esi-isät kököttävät oikean puolimmaisen herran ikiomalla tuolilla,  ja vahtivat mitä viides, kuudes ja seitsemäs sukupolvi puuhaa sata vuotta myöhemmin. Kiitos valokuvasta veljeni!

Tyynyn olen tehnyt täyspellavaisesta vanhasta kylpytakista ja liina jonka päällä kuva on, on äitini vanha pellavatabletti.  Siirsin kuvan valkealle pellavakankaalle laserkopiolta Art Medium aineen avulla ja sen ympärille virkkasin ”nenäliinapitsin” pellavalangalla.

Nostalgisia lahjarasioita

Kaikki ne jotka ovat saaneet elää 50-luvulla muistanevat kansakouluissa tehdyt korttirasiat. Väkersin sellaiset lapsenlapsilleni joululahjapakkauksiksi. Nyt on sitten tarkkaan harkittava, mitä niihin hankkii, sillä suurikokoisia lahjoja en tänä vuonna pysty antamaan.

viisirasiaa.jpg

Kansakoulussa pistelimme reiät etukäteen parsinneulalla ja laidat ompelimme pykäpistoin. Minä olen rejittänyt kortit ompelukoneella ja virkannut reunat. Näin on Aino Leiviskä  neuvonut maan mainioilla kotisivuillaan, jotka joitakin vuosia sitten löysin Ihan itse palstan avulla. Noilta kotisivuilta löytyvät ohjeet moneen malliin. Hauskoja ja käytännöllisiäkin, sillä muutama vuosi sitten ollessani sairauslomalla, tein moniosaisen lokerikon, joka palvelee tässä tietokoneen vierellä tärkeiden tavaroiden säilytyspaikkana. Joulukukille voisi vielä vääntää kukkaruukun suojan, mutta sitten ei tänä vuonna enempää, sillä tuon pahvireunan yli virkkaus käy aikalailla käsiin.

Siirtokuvat tyynyissä

Sain edellisen kirjoitukseni siirtokuvien tyynyt valmiiksi, mutta en onnistu saamaan niistä hyvää valokuvaa yritän sitten salamalla tai ilman. Itseäni taitavammat lapseni ovat maailmalla ja  enkä voi heidän taitojaan hyödyntää, sillä tyynyt matkaavat jo huomenna tuliaisina sukulaisilleni. Tyynyn saa nimittäin se pikkutyttö, joka istuu äitinsä polvella, ja hänen tyttärensä taas saa isovanhempiensa kihlajaiskuvan niskansa tueksi.

tyynyt2.jpg

Tyynyt on ommemeltu Viipurista ostetusta pellavakankaasta. Kuvien pohjana ovat vanhat pikkuliinat. Toinen liina on kiinnitetty tyynykankaaseen vain napein, kun taas pikkulaiseen niskatyynyyn ompelin liinan kiinni

Laitan tähän nyt kaikki lähteet ja linkit mitä tiedän tuosta kuvansiirrosta.  Näin käytettävän tuota tekniikaa ensimmäisen kerran Ihana lehdessä, 2/2008. Lehdessä esiteltiin tyyny, jossa oli pikkulapsen kuva pitsinenäliinan päällä.Tuon kuvan näkemisestä on lähtenyt haluni tehdä vastaavaa, mikä sitten pani kokeilemaan tekniikkaa. Ihana-lehdessä on myös ohjeet kuvansiirtoon. Myös tämän vuoden Taito lehdessä 5/2008 on esitelty näin tehtyjä tauluja.Tämän syksyn Taika -lehdessä 9/2008 on myös ohjeet tähän kuvansiirtoon. Ohjeet löytyvät myös Kotivinkin sivuilta,  ja sitten tuolta  siirtoaineen osto paikastamme Ilonadecosta, missä kuvaa siirretään puulle.

Kun kudontatoverini kanssa lähdimme kokeilemaan, niin olihan se räpeltämistä, mutta lopulta ei mitenkään vaikeaa. Tärkeää on , että kuva saa rauhassa kuivua ainakin yön yli, ennenkuin sitä lähtee pesemään. Pesujen välilläkin on hyvä kuivattaa kuvaa, sillä kuivasta kuvasta pystyy aika reippaasti märällä sormella pyörittämään paperia pois. Pesukertoja sitten on monta, monta, kun luulee jo kaiken paperin lähteneen, niin kuivuttua sitä näkee olevan vaikka kuinka paljon jäljellä. Tuo peseminen on kärsivällisen hommaa. Lakkasin kuvan kankaalle tarkoitetulla Decoupage-lakalle, joka aihetti hieman kiiltoa. Voi olla että seuraavat kuvani jäävät ilman lakkaa, kangasmaisempi pinta tuntuu paremmalta.

Vanhojen valokuvien siirto kankaalle

Olenhan minä tästä kuvien siirrosta juttua nähnyt jo varmaan vuoden verran, mutta en silti ole uskonut että se onnistuu. Eilen kokeilin Ukkolan Satun kanssa sitä eka kerran ja nyt olen pessyt täysin kuivuneista kankaista paperia pois. Siinä sitten ovat isovanhempani pelavakangastilkulla!

kuviensiirto.jpg

Nyt lähden suunnittelemaan sukulaisilleni tyynyjä vanhoista pöytäliinosta,  pitsinenäliinoista ja muusta vastaavasta. Esi-isä sohvan nurkkaan vahtimaan mitä jälkeläiset tekevät. Toinen saa sitten vähän romanttisempaa, mummon äiti pitsimekossa 2-vuotiaana.

Satu oli ostanut Transfer Tutkali – nimistä liimaa täältä. Sillä tämä ihme saatiin aikaan. Kuvat on tulostettu laser-tulostimella 100gr/neliömetri – paperille.