Aihearkisto: Kinnasneulalla

Härkäviikoille

Joulun aika päättyi siihen, että lähdin loppiaisen jälkeisenä päivänä viemään pientä lomalaista Turkuun junalla. Kuuden tunnin junamatka, sinä aikanahan voi tehdä mitä vain. Koska lähdimme mökiltä niin minulla oli vain rajoitettu määrä tarvikkeita. Mutta villalankaa löytyy aina ja nyt mukaan lähti ryijyneula, sillä kinnasneulatyö houkutti, olihan minulla sellaisen junatekemisestä niin mukavia muistoja kesältä. Ryijyneula osoittautuikin ainakin yhtä hyväksi työvälineeksi neulaamiseen kuin omistamani äimät.

Panin ensimmäisen kintaan alulle jo mökillä. Olin tehnyt noita pyöreitä  useammalla värillä tehtäviä alkuja jo neljä kertaa, mutta silti piti katsoa ohjetta Väkerrys-blogin pitäjän nettisivuilta. Suosittelen noita sivuja, ne ovat ihanasti uudistuneet ja sieltä pääsee saman tekijän suurenmoisiin videoihin. Nyt tuo unohtunut alkulenkin kiristäminen taitaa painua jo pikkuhiljaa aivojeni automaatio-osastolle, kun siitä vielä tähän kirjoitan. Olen iloinen lapasten spiraalirakenteen hallitsemisesta ja  senhän voi viedä myös pyörövirkkaukseen. Lapaset tulivat melkein valmiiksi edestakaisella junamatkalla, ja kun  intoa neulaamiseen  jäi jäljelle, niin aloitin tehdä sukkia, jotka tehdään yhtäjaksoisesti, siis ilman kantapään erikseen tekemistä.  Tämän sukkamallin kanssa en ollut vielä sinukauppoja tehnyt ja  Väkerryksen pitäjäkin on kokenut mallin haastavaksi.

Ensimmäisenä on vanha kuvani sukan rakenteesta. Se on opetusvihkosesta Kansanomaisia käsitöitä, joka löytyi Mikkelin kirjaston varastosta. Kuvasin  sukkien valmistumista vaiheittain ja laitan tähän runsaasti kuvia , jottei kaikkien pidä yrityksen ja erehdyksen kautta päästä tämän sukkamallin voittajaksi. Tuo kärjestä kantapäähän ulottuva pohjapiippa pitää tehdä kantapään loppuun asti ulottuvaksi, sillä muuten sukka jää liian pieneksi. Kun katsoo rakennekuvaa, niin luulisi, että piipan tulisi olla muutama sentti lyhyempi, mutta ei, pituutta häviää johonkin. Toinen vaikea kohta on sitten säädellä sivuissa levennyksiä ja pohjassa kavennuksia.  Sukkieni kärjet eivät ole samannäköiset. Toisena tehty sukka on parempi. Siinä lisäsin heti kärjen ensimmäisillä kerroksilla enemmän, joten ne kerrokset missä pitää sivuilla leventää ja pohjassa kaventaa jäivät vain kahteen. Ensimmäisessä sukassa kavensin joillakin kerroksilla liikaa ja  sekin tekee sukkaan epätasaisuutta. Tämä sarjan viimeisen kuvan jälkeen  siirryin taas neulaamaan ensimmäistä sukkaa. Tämän jälkeen vaihdoin aina sukkaa joka säikeen jälkeen ja sillä tavalla varmistin että niistä tulee suunnilleen samankokoiset.

Siinä ne nyt ovat valmiina. Pienet muoto vaihtelut eivät haittaa mitään, kun sukat ovat jalassa , niitä ei edes huomaa. Nyt sitten koristelemaan, tuollaisina ne ovat asialliset, mutta aika tylsät.

Nyt olen yhden päivän tassutellut kotona noilla sukilla. Ne istuvat erittäin hyvin jalassa, mutta saappaisiin ne ovat liian paksut. Villakirjonnassa käytin lapasten lankoja. Kirjonta hieman takkusi, sillä lanka oli liian paksua. Neulaamiseen tuo lanka taas oli oikein hyvää ja se on virolaisesta lammastalosta ostettua ja Hiiunmaan museokehräämössä kehrättyä paksua kaksisäikeistä vironvillaa. Olen itse värjännyt punertavan langan  veriseitikin jälkiliemellä ja keltaisenvihreän tateilla. Sukat taas on tehty torilta ostetusta vahvistetusta  harmaasta sukkalangasta ja niiden väri on punapuulla aikaansaatu. Molemmat työt olen neulannut venäjäksi.

Kirjonta viekin sitten varsinaiseen härkäviikojen uurastukseen. Rekipeittotekeleeni on seisonut viime keväästä asti. Nyt olen penkonut sen esiin ja levittänyt lattialle.

Malli alkaa olla valmis. Meinaan kirjoa siihen kansansatuja ja neljä vuodenaikaa.  En kerro montako satua siihen tulee, sillä teen siitä kilpailun sitten joskus, kun rekipeitto on valmis ja jos minä vielä silloin pidän blogia. Mutta pakkasen kuvan sommittelu puuttuu tuolta ylimmästä vinoruudusta, en ole keksinyt miten tuota tänä talvenakin tuttua sääilmiötä kuvaisin. Auta ystävä hyvä.

Kinnasneula, kumma koukuttaja

Olin menossa keskiaikamarkkinoille Hämeenlinnaan ja halusin virittäytyä tunnelmaan ja pengoin kinnasneulani esiin. Mieleeni oli jäänyt Hibernaatiopesäkseessä näkemäni pyöreä aloitus kolmella langalla.  Yritin kovasti, mutta ei siitä mitään tullut, joten epätoivoissani kysyin tietääkö Väkerrysblogin pitäjä  mistä saisin oppia moiseen aloitukseen. Pikapuolin sieltä tulikin vastaus ja uudet videot pyöreästä aloituksesta. Suuret kiitokset.

Ennen junamatkaa tein sinisen pussukan, se oli tarkoitettu kännykälle ja laitoin pesukoneeseen huovuttumaa. Pesu oli aika mieto, mutta kainuun harmaksen villalle liikaa. Mutta ei hätiä, pussukka sai uuden elämän täysvillaisena neulatyynynä, sillä sinne sisään työnsin kaikki ne epätoivoiset aloitukset, mitkä olin tehnyt yrittäessäni itse pyöreää aloitusta ja taisi sinne joutua joku senkin jälkeen tehty , kun minulla oli jo ohjeet. Toisen pussukan sitten sain valmiiksi myös ennen lähtöä.Tein sen Pirtin kampalangasta ja pistot jäivät vähän harottavaksi, joten reputin tuon pussin tuliaisena, mutta nyt olen myöhemmin sen käsin huovuttanut ja siitä tuli oikein oiva kännykkäpussi minulle.

Matka savonradalta pääradalle joskus vaatii neljä eri junaa. Aloin jo ensimmäisessä junassa tehdä uutta tuliaispussukkaa, jonka ilta yöstä viimeistelin. Hienoa että Heli kesäblogissaan esitteli tuon junassa tehdyn pussukan, sillä siitä minulla itselläni ei ole valokuvaa. Kolmannessa junassa vastapäätäni istui minua iäkkäämpi rouva Kainuusta. Kinnasneulan tekeminen junassa kirvoitti hänen kielensä. Hän kertoi mitä kaikkea hän on neulalla tehnyt ja kuinka lanka kinnasneula töihin kehrätään päin vastaiseen suuntaan kuin lanka tavallisesti kehrättään eli ensin S-kierre ja sitten kertaaminen Z-kierteellä. Meniköhän oikein? Näin tehty lanka kestää paremmin kinnasneulalla tehdessä tulevan rasituksen, kun pitkää säiettä vedetään neuloksen läpi. Keskustelimme myös eri malleista, eikä hän ollenkaan hyväksynyt sellaista sukantekotapaa mitä itse suunnittelin, kun olin lukenut nämä ohjeet.

Kun siellä Etelä-Suomessa vietin viikonloppua, niin aloinkin tehdä sukkaa, jota sitten neulasin kotimatkalla junassa. Herätti neulaaminen nytkin kiinnostusta, mutta sellaista kinnasneula-asiantuntijaa kuin menomatkalla en nyt tavannut.

Sukasta tuli huono. Kovasti mietin että näytänkö ollenkaan. Tein vaan enkä noudattanut ohjeita, jotka minun olisi pitänyt muistaa tulostaa mukaan. Katsotaan leikkaanko tuon kantapään pois ja yritän uutta, vai meneekö koko sukka seuraavan neulatyynyyn tai pallon täytteeksi. Sitten muistin, että minulla on skannattuna ja täällä blogissakin esiteltynä sukan rakennekaavio, jota en ole tehnyt. Tarkoittikohan tuo matkaseuralaiseni tätä.

Esikoululainen on pyytänyt minua tekemään villatossut. Nytpä sitten tekemään neulattuja tossuja. Tein pyöreän aloituksen ja työn päätin tehdä sakkolaksi , siksi että minun syntyni syvät ovat Kannakselta, Suvannon rannalloita Sakkolasta.  Nyt kävi vähän hassusti, tossuista tuli liian pienet, pyöreä aloituskin painui tossujen pohjaan eikä  lisännyt tarpeeksi pituutta. Pikkusisko tulee saamaan  myös tossut.

Uudet ovat tietysti tekeillä, nyt  vaan tasakärkisellä aloituksella  ja tietysti sakkolaksi neulaten. Pituutta on  tarpeeksi, mutta aloitus näyttää nytkin pyrkivän pohjaan. Kavennuksia ja lisäksiä pitää kovasti harjoitella, joten Sukkasatoonkin rittää vielä tällaiset tossut ja onhan noita päiväkotilaisia. Yhdessä kuvista ovat neulani esitteillä.  Kaksi ensimmäistä neulaa ovat alkujaan olleet ihan samanlaiset. Toisen olen saanut jo muutama vuosi sitten Ukkolasta ja toisen nyt martoilta sukkakilpailun palkintona. Nuo neulat ovat kankeita ja raapivat peukaloa. Mieheni viilasi toisen reunat ja kärjen pyöreiksi  ja nyt sillä neulaa melkein yhtä hyvin kuin tädiltäni perityllä kolmannella neulalla, jolle jo aikaisemmin olen  kirjoittanut ylistyslaulun. Hämeenlinnan keskiaikamarkkinoilta ostin sitten luisen tai tarkemmin hirven sarvesta tehdyn  neulan tekijältään. Todella lutunen kädessä, mutta tuohon Sakkolaksi neulaamiseen ja viimeisen silmän venäjäksi vääntämiseen siitä ei ole. Viimeinen kuva sitten on hatusta, joka vielä on hieman kesken, kun en ole osannut päättää kuinka leveän lierin siihen neulaan. Kuvan laitoin osoittaakseni koukussa olon syvyyden. Minulla ei ollut mökillä noita värjäämiäni lankoja ja neulaamaan piti päästä. Löysin tuota höttölankaa, joka joskus käveli vastaani Hakamiemen hallissa  alelippu päällään. Villaa, silkkiä, kamelinkarvaa, mutta hyvin kesti neulaamisesn.

Viimeiseksi olen laittanut kuvat sakkolaksi neulaamisesta sukujuurieni takia ja esiäitieni ketjuun liittymisen kunniaksi.   Olen neulannut niin, että minulla on  kolme peukalolenkkiä. Ensimmäisessä kuvassa olen ottanut neulalle edellisen kerroksen uuden silmukan ja aikaisemmin neulatun , sekä vanhimman peukalolenkin.  Toisessa kuvassa neulalle on tullut lisää ensimmäinen ja toinen takalenkki. Tuo toinen takalenkki on tässä vain nostettu esiin sillä se käännetään venäjäksi eli kierretään takakautta, mikä on tapahtunut kolmannessa kuvassa. Viimeisessä kuvassa neula työnnetään kakkien peukalolla olevien lankojen alta uuteen koitokseen.

Löysin sakkolaksi neulaamisen myös , kuten niin monen muunkin tässä kirjoituksessa esittelemäni asian Sanna-Marin  kotisivuilta, mistä taas löytyy linkit hänen tekemiinsä videoihin. Sanna-Mari näyttää  parhaillaan siirtävän neulakinnasasioitaan uusille sivuille osoitteeseen www.neulakintaat.fi.  Sielläkin voi jo pistäytyä.

Kinnasneulakokeilu

En ole kovasti kehdannut täällä hehkuttaa enää kinnasneulatekemisiäni, mutta kyllä ne ovat kaiken aikaa olleet matkassa mukana. Katja kommenteissaan opasti minua siihen, että peukalolla olevien lankojen määrä määrittää neuloksen paksuuden ja jos huovuttaa työnsä, niin langanpäitä ei tarvitse liittää yhteen. Siispä kokeilemaan. Samalla myös päätin kokeilla Krista Vajannon gradussa mainittua Kaukolan tapaa olla  nostamatta reunasilmukkaa ja nostaa silmä keskemmältä edellistä kerrosta.

kokeilu.jpg

Päätin jo kokeuluun ryhtyessä, että en tee kintaita ja kärjestä aloitusta, vaan putkilon, jonka leikkaan myöhemmin tasoksi ja valmistan patalapuksi. Isossa putkilossa on kaksi silmää peukalolla. Keltainen aloitus on neulattu suomeksi. Vihertävämpi on venäjäksi ja toinen keltainen pyöräyttäen. Punaisen ruskea on sitten tehty Kaukolan mallilla ja myös sitä seuraavaa vihertävä kerros. Viimeinen keltainen on taas suomeksi. Kaukolan ulkonäkö poikkeaa selvästi ja hieman vetää kasaan, eikä ehkä viru niin paljon pituussuunnassa kuin suomeksi neulottu. Pieni paksu pötkylä on sitten neulattu suomeksi niin, että on neljä lankaa peukalolla. Tavattoman paksua, päätin jo heti alkuun, etten jatka pitkään ja tulen laittamaan tekeleen huopapallon sisään, sinne minne muutkin syheröni pääsevät.

kokeilu2.jpg

Pesun jälkeen  silmäni ensimmäiseksi iskostuivat väreihin. Hyvänen aika miten Pirtin harmaa veriseitikeillä värjätty lanka muuttui! Keltainen pihlajalla värjätty tuli kirkkaaksi ja pehmeäksi. Sehän on sitä lankaa, jonka aikaisemmin olen kertonut olevan kovaa. Keltainen lanka huopui myös vähemmän kuin metsämaitikka- ja veriseitikkilanka, mikä saattaa myös johtua eri lankaerästä. Tästä pitää nyt vain ottaa opiksi ja pestä langat huolellisemmin ennen käyttöä ja  joka väri erikseen. Johan siihen huopalankojenikin pienet värimuutoksen opastivat. Pesussa oli 30 astetta, kova linkous ja muuta pyykkiä joukossa.

kokeilu3.jpg

Nyt pötkylä on leikattu tasoksi ja  langanpäät ovat poissa. Minusta neulos peukonehuovutuksssa kutistuu enemmän leveyssuunnassa kuin pituudessa. Jos kintaat haluaa huovuttaa, niin ne tulee tehdä aika leveiksi. Tämän kokeilun jälkeenkin olen sitä mieltä, että venäjäksi neulaaminen on käyttöön parasta. Jos huovuttaa valmiin tuotteen, niin kaksi lankaa peukalolla on aivan riittävä määrä. Se on vähän kevyempikin tehdä eli noukata oikea reunasilmukka ja takalenkki, kun neulos on ikäänkuin irtonaisempaa.

kokeilu4.jpg

Valmiista patalapusta tuli keittiön piristys.

Kinnasneulalle näkemiin ja siirtyminen ompeluun

Nyt saa villalangan hively jäädä, minä ryhdyn ompelemaan.

kankaita.jpg

Ihana sotku, vanhoja retroverhoja, tilkkuja, trikoopuseroita… kaikkea mahdollista mitä matonkuteistani, tilkkuarkusta ja komeron pohjilta löytyi. Ompelen lapsenlapsille vanhasta uutta, en osta mitään, en napin nappia, en vetoketjua, en nauhan pätkää. Kaikki mitä käytän täytyy nyt olla täyttämässä kotiani  ja jokaisen viidestä lapsesta tulee saada ainakin yksi uusi vaate. Eivät nuo lapset uusia vaatteita tarvitse, mutta en minäkään noita rättejä,  joten siirrän tavaraongelman lasteni perheille.

pipo1.jpg

Mutta tämä täytyy kumminkin laittaa esille, miehen pipo venäjäksi neulottuna. Lanka itseni värjäämää sinipuulla ja sen jälkivärillä. Reuna huoliteltu rapuvirkkauksella.

Tulen tämän talven aikana vielä tekemään sukat, joihin kokeilen edellissä postausessa olevaa rakennetta. Mutta nyt minulla ei ole siihen lankaa, tavallisesta karstavilasta en tee, sillä  se menee käytössä heti puhki. Seitsemää veljestä olisi, mutta liian käsiteltyä. Vauvan kintaat olivat siitä, siinä menetteli, mutta isompaa työtä siitä en tee. Pirtin kehräämöstä saa ainakin lampaan värisiä vahvistettuja sukkalankoja, menen sinne joku päivä.

Opin pipoa tehdessä haalaamaan langan, se mahdollisti kymmenen metrin säikeet. Jossakin kirjassa sanottiin, että taitava kinnasneulaaja haalaa langan. Haa, minä siis olen taitava! Haalaaminen on yksinkertaista. Lanka pujotetaan kaksinkertaisena neulan reikään ja niin syntyneeseen lenkkiin vedetään löyhä lenkki ja seuraavaan ja seuraavaan… lanka loppuun, voivat olla 20 senttisiäkin. Lenkit purkautuvat itsestään neulaamisen edetessä. Jos se tapahtuu liian nopeasti, niin voihan aina viimeseen lenkkiin tarttua ja siitä vetää langan tiukalle. Kolminkertainen lanka lenkkikohtineen kulkee ihan hyvin peukalon viertä.

Kirjaston varastosta

Kävin eilen kirjastossa käsityöhyllyllä ja mieleeni tuli etsiä kinnasneulonnasta jotain. Kun mitään en löytänyt, niin kysyin neuvonnasta ja minulle haettiin kaksi kirjaa varastosta.

vanhatkirjat.jpg

Toinen on Aho, Hellevuo, Niemi, Lankatöitä omin käsin, WSOY 1979 ja toinen työväen sivistysliiton kurssiopas: Solvala, Kansanomaisia käsityötapoja 1980. Kinnasneulatekniikka niissä oli esitetty samalla tavalla kuin  Internetixissä . Tuollaisten ohjeiden mukaanhan en aikoinani tekniikkaa oppinut. Mutta kirjoissa olikin muuta mukavaa.

sukanrakenne.jpg

Solvalan kurssioppaassa oli kaavakuva kinnasneulalla tehtävästä sukasta. Todellinen löytö! Tuota pitää kokeilla.

Ihmettelin miksi Lankatöitä omin käsin oli viety varastoon. Kirja on ihan hyvä kuntoinen ja siitä löytyi vaikka mitä. Skannerini päätti olla toimimatta, joten kuvat kirjoista ovat valokuvia, olen pahoillani.

koukkuaminen.jpg

Suurimman riemun koin, kun löysin kirjasta seitsemän erilaista koukkuamispintaa, riippuen aina siitä mistä kohdasta edelliseltä kerroksella silmät poimitaan. Nykyisin tuunataan vaatteita, siihen löytyi riemastuttavia ohjeita, samoin kuin villapaidan paloitteluun. Moni asia mitä tänäpäivänä harrastetaan ja mitä pidetään uutena  juttuna, näyttää  vain löytyvän vanhoista kirjoista.

vauvantumput.jpg

Myös tämä vauvan kintaisiin laittamani ketjusilmukoin tehty reunavirkkaus löytyi kirjasta Lankatöitä omin käsin. Tumma väri on vihreää, värit taas heittävät kuvassa.

Haluan tuon kirjan itselleni, joten on paras lähteä antikvariaatteija kiertämään, joskus saattaa tärpätä.