Joulun aika päättyi siihen, että lähdin loppiaisen jälkeisenä päivänä viemään pientä lomalaista Turkuun junalla. Kuuden tunnin junamatka, sinä aikanahan voi tehdä mitä vain. Koska lähdimme mökiltä niin minulla oli vain rajoitettu määrä tarvikkeita. Mutta villalankaa löytyy aina ja nyt mukaan lähti ryijyneula, sillä kinnasneulatyö houkutti, olihan minulla sellaisen junatekemisestä niin mukavia muistoja kesältä. Ryijyneula osoittautuikin ainakin yhtä hyväksi työvälineeksi neulaamiseen kuin omistamani äimät.
Panin ensimmäisen kintaan alulle jo mökillä. Olin tehnyt noita pyöreitä useammalla värillä tehtäviä alkuja jo neljä kertaa, mutta silti piti katsoa ohjetta Väkerrys-blogin pitäjän nettisivuilta. Suosittelen noita sivuja, ne ovat ihanasti uudistuneet ja sieltä pääsee saman tekijän suurenmoisiin videoihin. Nyt tuo unohtunut alkulenkin kiristäminen taitaa painua jo pikkuhiljaa aivojeni automaatio-osastolle, kun siitä vielä tähän kirjoitan. Olen iloinen lapasten spiraalirakenteen hallitsemisesta ja senhän voi viedä myös pyörövirkkaukseen. Lapaset tulivat melkein valmiiksi edestakaisella junamatkalla, ja kun intoa neulaamiseen jäi jäljelle, niin aloitin tehdä sukkia, jotka tehdään yhtäjaksoisesti, siis ilman kantapään erikseen tekemistä. Tämän sukkamallin kanssa en ollut vielä sinukauppoja tehnyt ja Väkerryksen pitäjäkin on kokenut mallin haastavaksi.
Ensimmäisenä on vanha kuvani sukan rakenteesta. Se on opetusvihkosesta Kansanomaisia käsitöitä, joka löytyi Mikkelin kirjaston varastosta. Kuvasin sukkien valmistumista vaiheittain ja laitan tähän runsaasti kuvia , jottei kaikkien pidä yrityksen ja erehdyksen kautta päästä tämän sukkamallin voittajaksi. Tuo kärjestä kantapäähän ulottuva pohjapiippa pitää tehdä kantapään loppuun asti ulottuvaksi, sillä muuten sukka jää liian pieneksi. Kun katsoo rakennekuvaa, niin luulisi, että piipan tulisi olla muutama sentti lyhyempi, mutta ei, pituutta häviää johonkin. Toinen vaikea kohta on sitten säädellä sivuissa levennyksiä ja pohjassa kavennuksia. Sukkieni kärjet eivät ole samannäköiset. Toisena tehty sukka on parempi. Siinä lisäsin heti kärjen ensimmäisillä kerroksilla enemmän, joten ne kerrokset missä pitää sivuilla leventää ja pohjassa kaventaa jäivät vain kahteen. Ensimmäisessä sukassa kavensin joillakin kerroksilla liikaa ja sekin tekee sukkaan epätasaisuutta. Tämä sarjan viimeisen kuvan jälkeen siirryin taas neulaamaan ensimmäistä sukkaa. Tämän jälkeen vaihdoin aina sukkaa joka säikeen jälkeen ja sillä tavalla varmistin että niistä tulee suunnilleen samankokoiset.
Siinä ne nyt ovat valmiina. Pienet muoto vaihtelut eivät haittaa mitään, kun sukat ovat jalassa , niitä ei edes huomaa. Nyt sitten koristelemaan, tuollaisina ne ovat asialliset, mutta aika tylsät.
Nyt olen yhden päivän tassutellut kotona noilla sukilla. Ne istuvat erittäin hyvin jalassa, mutta saappaisiin ne ovat liian paksut. Villakirjonnassa käytin lapasten lankoja. Kirjonta hieman takkusi, sillä lanka oli liian paksua. Neulaamiseen tuo lanka taas oli oikein hyvää ja se on virolaisesta lammastalosta ostettua ja Hiiunmaan museokehräämössä kehrättyä paksua kaksisäikeistä vironvillaa. Olen itse värjännyt punertavan langan veriseitikin jälkiliemellä ja keltaisenvihreän tateilla. Sukat taas on tehty torilta ostetusta vahvistetusta harmaasta sukkalangasta ja niiden väri on punapuulla aikaansaatu. Molemmat työt olen neulannut venäjäksi.
Kirjonta viekin sitten varsinaiseen härkäviikojen uurastukseen. Rekipeittotekeleeni on seisonut viime keväästä asti. Nyt olen penkonut sen esiin ja levittänyt lattialle.
Malli alkaa olla valmis. Meinaan kirjoa siihen kansansatuja ja neljä vuodenaikaa. En kerro montako satua siihen tulee, sillä teen siitä kilpailun sitten joskus, kun rekipeitto on valmis ja jos minä vielä silloin pidän blogia. Mutta pakkasen kuvan sommittelu puuttuu tuolta ylimmästä vinoruudusta, en ole keksinyt miten tuota tänä talvenakin tuttua sääilmiötä kuvaisin. Auta ystävä hyvä.
