Aihearkisto: Värjäys

Tuliainen, tekstiilitaidetta ja iloisia blogistania uutisia

29.9.2010 leena 2 kommenttia

Olen tänään menossa viimeisen kerran Nokkosesta kaunista kuitua – kurssille Hyvinkäälle. Tuosta kurssistahan minulta on pyydetty tarkkaa selontekoa. Teen sen ensi viikolla, mutta nyt jo voin sanoa, että kaunis kuitu on löytynyt, mutta sen esiin ottaminen on niin hidasta, että näillä näkymin en tule koskaan tekemään nokkospaitaa.

Tuliaisia minä olen lapsen lapsilleni värkännyt. Pikkuinen saa syksymyssyn ja sukat, jotka lentävät nyt samantien Heinälatoon. Junassa neulon vielä tuosta ihanasta merinovilla-silkkilangasta lapaset. Langan olen ostanut Karnaluksista ja sitä haen marraskuussa lisää.

Viikko sitten tein aurinkovärjäystä viisi ja kolmivuotiaan kanssa. Viisivuotias nuori mies saa omasta taiteestaan, vihreää väriä ja poppelin lehtiä, tyynyliinan, jota koristaa hänen nimensä alkukirjain ja se on siitä ihanasta oranssista kankaanpalasesta, minkä hän oli kuvioinut vaahteran lehdin, ja ystävällisesti antoi käyttää siskonsa hamosen takakappaleeseen.

Hameessa punainen ja violetti ovat taas kolmivuotiaan värjäämiä ja vaahteranlehdin koristamia (hameen kaavat ovat Ottobre 2010/1). Kangastaidetta oli niin mukava tehdä, että minun oli hankittava lisää ruiskuemulsiota ja haettava kudontapiirini varastosta lisää vanhoja, pesulasta saatuja lakanoita. Joten lisää taidetta on tulossa.

Vielä kaksi blogistania juttua.

Sain tämän tunnustuksen Katilta. Kiitos Kati, tuntuu aina mukavalta kun on muistettu! Kati on minulle tärkeä blogiystävä, sillä olemme tutustuneet Värjäripäivillä.

1. Pass this award to five bloggers who you love and inspire you
2. List 3 things you love
3. Show a picture you love and explain why

1. Minä luen monia ihania blogeja. En sieltä pysty nostamaan mitään ylitse muiden, joten hyvä blogiystäväni, ota tunnustus mukaasi, jos se ei vielä ole sinulle muualta tupsahtanut.

2. Suurta perhekuntaani, käsitöitä, kesämökkiä…

3. Ukkolahan se siinä talviasussa. Ränsistynyt talovanhus Mikkelin Suonsaaressa, mutta sen sisällä on lämmintä ja monet kangaspuut ja niissä ihania loimia.

Tuikun arvonnassa voitin kännykkäkorun. Täytyy nyt miettiä mihin tuon pienen enkelin ripustan. Kiitos Tuikku!

Värjäys

Värjäys on hauskaa kesäpuuhaa

13.7.2010 leena 13 kommenttia

Olin oppinut kansalaisopiston tilkkukurssilla reaktiivivärien kylmävärjäyksen. Kevättalvella värjäsin huisin tuloksin vanhaa paksua lakanakangasta poppanakuteeksi. Se innosti värjäämään myös puuvillalankoja. Ukkolaan oli saatu ostettua kuolinpesältä erittäin edullisia lankakartioita. Vyyhditin niitä ja värjäsin ensiksi sytomyssyihin, mutta kesän alussa myös iloisia värejä herkullisiin lasten vaatteisiin.

Pätkävärjättyt langat ovat eriväristä vihreää sekä punakeltaista(viimeinen kuva). Muut langat tein yksivärisinä ja useista väriliemistä sain jälkivärin. Materiaali oli minusta paksua puuvillaa, mutta myöhemmin se osoittautui sekoitelangaksi, koska vaatteet miedosti huopuivat konepyykissä. Poltin myös lankaa, selvittääkseni sen koostumuksen. Paloi iloisesti kuin puuvilla, eikä siihen tullut mitään kovaa keinokuituista nystyrää, joten tällä hetkellä olen sitä mieltä, että tuo lanka on puuvillan ja villan sekoite.

Paksusta langasta neuloin pätkävärjätyn tunikan ja pikkuisille kaksi toukkapaitaa. Ohjeet noihin löytyvät tämän vuoden Suuresta käsityöstä, touko- tai kesäkuun numerosta. Pipoja sekä pyyheliina tuli myös tehdyksi, mutta tiskirätistä on vain kuva. Sitä todellakaan en olisi virkannut, jos olisin aavistanut langan olevan sekoitelankaa. Ruutuvirkkausohje löytyy Kipakoiden kalenterista ja se oli todella hauska uusi tuttavuus.

Värjäysintoni vain jatkui. Nyt vyyhtesin ohutta puuvillalankaa, se oli valeaa beesiä, mutta hyvin taipui punakeltavärjäyksiin. Ihania pieniä tunikoita pikku prinsessoille, vinkin niihin sain Villapadasta. Pienet sävyerot tunikoiden langoissa johtuvat siitä, että laitoin ensimmäisen vyyhdin väriin ja joidenkin tuntien kuluttua samaan sankoon laitoin toisen vyyhdin, kun väriä tuntui olevan runsaasti. Samanlaisia sävyeroja sain aikaseksi myös paksun langan puna-kelta värjäysessä, näkyy kuvissa, jos tarkasti katsot. Nuo kylmävärjäykset pitävät hyvin pintansa, sillä ensimmäisen kuvan tunika on kuvattu sen kirjopyykin jälkeen, missä todennäköinen villa paljastui paksummasta langasta.

Jottei nyt ihan vaan värjäykseni mene kemiallisten värien puolelle, niin laitan tähän mukaan kuvat kilosta valkeaa Jämsän huopatehtaan Sohvi-lankaa, minkä värjäsin seitikeillä.

Ensimmäisessä kuvassa langat kuivuvat värjäyksen ja pesun jälkeen. Toisessa vyyhdit on selvitetty ja odottavat pääsyä maalaistorille, mökkipaikkakuntani suoramyyntipisteeseen. Ensimmäiset langat muuten, jotka laitan myyntiin, katsotaan miten niille käy. Tummimmat kaksi vyyhtiä on värjätty verihelttaseitikin lakeilla, kirkkaimman punainen veriseitikillä ja vahvat keltaiset (kolme vyyhtiä) verihelttaseitikinjaloilla ja sitten on kaikista väripadoistani vielä jälkivärjäykset, jotka minusta ovat kauneimmat.

Värilientä jäi aika paljon ja niinpä keksin tyttäreni kanssa alkaa värjätä vaaleita lasten vaatteita. Puretimme vaatteet tanniini/ aluna puretuksessa ja sitten vaatteet laitettiin edellisten patojen yhteisliemeen, johon lisättiin runsaasti veriseitikkiä ja sekapussi kaneli ym seitikkiä.

Nostimme vaatteet etikassa käytön jälkeen kuivumaan, niin niissä oli selkeä seitikin väri, mutta kuivuttua ne laitettiin pesukoneeseen tavalliseen pesuaineeseen, niin väri muuttui sinertävään suuntaan ja seitikin oranssin punaruskea väri katosi kokonaan. Minulla on ennekin seitikin väri muuttunut pesukoneessa(täällä ja täällä) anniliinin punaiseen päin. Värit ovat luonnosta, mutta kemiallinen reaktio on minusta ihmeellisempi, kuin kemiallisilla reaktiiviväreillä. Luonnonvärjäys on mystiikkaa. Olen itse ajatellut syyn olevan pesuaineen emäksisyydessä. Mene ja tiedä, kunpa saisin joskus selityksen asiaan ja keinon millä estää värjätyn materiaalin värin muutuminen jälkeenpäin. Nyt olen menossa värjäripäiville, täytyykin siellä kysellä tietävämmiltä.

Kierrätys, Värjäys

Itse tehtyä poppanakudetta

31.3.2010 leena 12 kommenttia

Kudontapiirini sai paikallisesta pesulasta monta säkillistä matonkudetta. Toin niistä kotiini seitsemän lakanaa. Todennäköisesti sairaalan poikkilakanoita, kun olivat aika pieniä ja paksua toimikasta. Ajattelin ensin värjätä niitä matonkuteeksi, mutta sitten muistin kudekuvioisen poppanaloimemme, teenkin jotain kevään raikasta.

Olin ostanut Raijan Aitalta reaktiivivärijauheita ja kansalaisopiston tilkkutöissä oppinut kylmävärjäyksen, joten toimeen vaan. 50 grammaan kangasta tarvitaan litra vettä, 20 gr soodaa ja teelusikallinen väriä. Tuolla reseptillä sotkin seitsemään ämpäriin väriä, onnistuen löytämään halutun värin, mutta myös epäonnistuen. Hauskinta oli, että kun vuosi sitten kudontatoverini kanssa haimme matonkuteiden pesukonevärjäykseen punaruskeaa, mutta saimme aikaiseksi violettia ja toisella yrittämällä sameaa vihreää. Nyt sitten yritin saada aikaseksi violettia, niin punaisen ja sinisen lisäksi ripsautin joukkoon hieman keltaista, niin tällä kertaa sitten syntyi tuo kaunis punaruskea väri. Värien sekoittamisessa minulla on vielä paljon oppimista, mutta se on tosi mielenkiintoista puuhaa.

Tässä ovat punaiset värit ensimmäisissä huuhteluissa ja keltavihreät kankaani ovat jo saaneet kiehuvaa vettä päälleen. Harmi etten ottanut kuvia kylmävärjäysvaiheessa, kankaat likosivat väriliemissään pitkän viikonlopun, minkä olin mökillä. Huuhteluvaihetta helpotin pesukoneella, sillä pyöräytin kankaat konehuuhtelussa ennen kiehuvalla vedellä käsittelyä ja myös sen jälkeen. Toivottavasti eivät laske enää väriä.

Kankaista tuli kauniita, nekin värit joissa mielestäni epäonnistuin, ovat tavattoman kauniita. Kyllä noilla kelpaa kutoa kudekuviollista poppanaa, valkean tietysti otan vielä mukaan ainakin kuvioon. Olin ryntännyt kankaat värjäysliemeen, jotta väripinta ei olisi tasainen, vaan ailahtelisi. Siinäkin onnistuin. En myöskään käyttänyt suolaa, sehän tasaa väriä ja minähän halusin epätasaista.

Itse leikattu poppana on mieli juttuni. Opin leikkaamaan poppanaa joitakin vuosia sitten Ihan Itse palstan kautta. Tuota taitoani olen sitten hehkuttanut aikaisemminkin täällä blogissa, ja taas se tulee.

Olin jo ennen värjäystä repinyt lakanat neliöiksi. Jokaisesta lakanasta jäänyt suorakaide oli myös värjäyksessä mukana, sen voin käyttää ainakin tilkkutöissä. Neliöt jo silitysvaiheessa käänsin suorakulmaisiksi kolmioiksi, joista punaista olen kuvassa leikkaamassa kahdeksi kolmioksi. Ruskeanpunainen on jo leikattu ja uudelleen käännetty kolmioiksi ja aseteltu lattialle niin, kuin se tullaan ompelemaan putkiloksi, missä vinoon leikatut reunat jäävät avonaisiksi päiksi.

Vihreä kangas on tässä kuvassa valmiina putkilona ja leikkaus on alkamassa. Ei mitään kääntämisiä ja kulmien pyöristelyjä! Lähikuvassa näkyy, että ompelin putkilon laakasaumoin käyttäen siksakkia.

Kevään vihreä poppana on valmiiksi leikattu ja keritty suorana. Kyllähän leikkaamisessa aikaa meni, sormetkin puutuivat yksitoikkoisessa työssä. Mitäs tuosta, mieli on hyvä ja mielikuvat tulevista poppanoista saavat jaksamaan työstämään muutkin kankaat kuteeksi.

Näiden helakoiden värien myötä toivotan sinulle lukijani Hyvää Pääsiäistä!

Värjäys

Värejä Goethen ja vähän muunkin mukaan

3.2.2010 leena 9 kommenttia

Kansalaisopiston tilkkutyökurssilla meillä oli muutama väriopin tunti ja heti seuraavalla kerralla värjäystä. Minuahan ei tarvinnut houkutella kokeilemaan oppimaani.

Ensiksi värjäsin värisuoraa, mikä oli värjäyksen ensisijainen tarkoitus. Siinä asetettiin seitsemän kahden litran minigrip pussia ämpäriin ja jokaiseen kaadettiin puoli litraa soodavettä. Pussiin 1 laitettiin 12 ml punaista väriä, pussiin 2 10 ml punaista ja 2 sinistä, pussiin 3 8 ml punaista ja 4 ml sinistä väriä . . pussiin 6 2 ml punaista ja 10 ml sinistä ja pussiin 7 12 ml sinistä.

Noista pusseista nousi sitten värisuora punaisesta siniseen. Syksyllä tein jo vastaavat suorat keltaisesta siniseen ja punaisesta keltaiseen. Pusseihin panin eri tavalla taiteltuja ja rypistettyjä lakanakangas paloja. Helpolla tuli hienoja kuvioita. Tämä on hauskaa puuhaa!

Sitten Goethen värioppia. Olen nyt myöhemmin lukenut, että sitä ei ole kovasti arvostettu, kun se ei ole tieteellistä, mutta tunteethan ne pelaa väreissä kuin Nuoren Wertherin käsimyksissäkin. Tuolta löytyy kivaa lisätietoa.

Teimme väriopin tunneilla Goethen kolmion. Kuvasin omani, vaikka se ei ole oikein esityskuntoinen, tahriutuikin niin kovasti värjäyspuuhissa. Tilkkutyön opettajakin innostui kanssani laskemaan väritippoja ja aika hyvän lopputuloksen saimme. Kuvassa värjäämäni kankaat ovat taiteltuna kolmion kaltaisiksi ja kuvattuna lattiallani. Päävärit ovat ison kolmion kärjissä, välivärit keskellä ja sitten nuo lähimpiin väreihin taittuvat ruskeat keskellä. Ruskea on lempivärini, siksiköhän pidän juuri tästä Goethen kolmiosta.

Goethe on sitten kolmiostaan nimennyt kulmia. En kuvannut kankaitani enää kolmioina, kun se oli niin hankalaa. Mahtavat värit huipentuvat punaiseen kärkeen ja seesteiset keltaiseen.

Sinisen kärjen värit taas ovat melankoolisia. Siitä vaan erilaisia tunnelmia sisältäviä tikkutöitä rakentamaan!

Myös pitkät sivut ovat saaneet adjektiivinsa, keltaisesta punaiseen värit ovat kirkkaita ja sinisestä punaiseen vakavia

Kuvasin vielä jonon keltaisesta siniseen, mutta sille en ollut merkinnyt tunnilla adjektiivillä nimeä.

Näiden värikankaista otettujen kuvien käsittely oli vaikeaa. Eri värit heijastelivat pohjalla olevaa mattoa ja sävyjään ihan eri tavalla, sen mukaan missä kokoonpanossa ne kussakin kuvassa ovat. Siinä kai yksi väriopin juju onkin.Tai pitäisköhän mennä valokuvaus ja kuvankäsittelykurssille.