Mikkelin kansalaisopiston kansallispukukurssi on alkanut ja minä en ole vielä siitä kirjoittamista aloittanut, vaikka edellisessä jutussa niin lupailin. Minun on tarkoitus talven mittaan uudistaa ja kansanomaistaa 36 vuotta vanhaa Käkisalmen kansallispukuani ja dokumentoida tuo tekeminen. Tästä asiasta olen keskustellut kansalaisopiston opettajan ja Taito Itä- Suomen työntekijöiden kanssa. Kummallakaan taholta ei ole mitään julkista kirjoittamista vastaan. Käkisalmen puvun kaavat ymt oikeudet kuuluvat Taito Itä-Suomelle. Monet kansallipukuystäväni tekevät uusia pukuja eri paikkakunnilta, mutta minä pitäydyn tässä yhdessä. Käkisalmi oli äitini kotipaikkakunta ja hänellä oli myös sama puku..
Äitilleni hankittiin kansallipuku joskus 1930-luvulla, kun hän lähti Tallinnaan nuorisotapahtumaan.
Hän on kuvassa vasemmalla, serkku oikealla. Minulla on vielä tuon puvun rippeitä jäljellä ja villahame on todella käyttökelpoinen, mutta lyhyt Se oli minun hameenani silloin 36 vuotta sitten, muoti suosi lyhyttä hametta, nyt en sitä enää voisi käyttää, mutta keskenkasvuiselle siitä saisi hyvän hameen. Otsikkokuvanakin on äitini puvun hartuukset takaa kuvattuna.
Tässä kuvassa on Käkisalmen kirkkokuoro tauolla. Pukua valmistettiin Käkisalmen rouvasväen yhdistyksen kutomakoulussa. Koulu siirtyi sodan jälkeen Mikkeliin ja sitä kautta puvun oikeudet ovat nyt Taito-Itä-Suomella.
Minä olen käynyt viime aikoina usein tervehtimässä tätä arvokasta rouvaa Kansallismuseon vitriinissä.
Rouva on puettu Käkisalmen maalaiskunnasta peräisin oleviin tamineisiin. Tarkkanäköinen huomaa, että essumalli on otettu Kaukolan tarkistettuun pukuun. Hyvin monet asut ovat merkitty sekä Käkisalmeen että Kaukolaan museon kortistossa.
Olen yritänyt kuvata rouvaa joka puolelta, mutta se ei oikein onnistu. Olen pyytänyt myös, että vitriini avattaisiin kuviani varten, mutta siihen ei suostuttu. Nauhat, tupsut ja hunnun taittelu ovat sen takia huonoina kuvina, niin kuin alla oleva olkapääkin.
Olkapään kuvaaminen on vaikeaa, kun vitriinin seinä on tiellä. Viimeksi käydessäni onnistuin saamaan olkapäältä tälläisen kuvan, Äitini puvussa oli vasemmalla olkapäällä aina pesuihin irrotetava musta pitsi, minun 70-luvun puvuissa tummalla pellavalla ommeltu reikäommel, mutta tällä rouvalla taitaa olkapäällä ollakin nyytinki. Mitä mieltä sinä olet?
Loppuun kuva itsestäni ja lapsenlapsestani 1979- valmistuneissa puvuissa. Ne tein Mikkelin kotiteollisuusyhdistyksessä eli nykyisessä Taito Itä-Suomessa Airi Ruhasen ohjauksessa.
Vauhti on meillä Aidan kanssa maaliskuusa 2015 niin luja, ettei kamera pysynyt mukana. Näitä pukuja tein kaikkiaan kolme, tyttärelleni, tädilleni ja itselleni. Tätini kuoleman jälkeen hänen pukunsa sai aikuisen mittoihin kasvanut tyttäreni, Aidan äiti. Hameita puvuissa on vaihdettu ja uusittu ja tehty semmoisia levennyskorjauksia, mutta kaikki ne ovat yhä käytössä, mutta silti tekee mieli uudistaa.