Mikä paikkakunta, missä päin? Googletin, löysin 1925 julkaistusta pienestä tietosanakirjasta kaksikielisen kunnan itäiseltä Uudeltamaalta. Mutta ei ollut nykyisten kuntien-, eikä lakkautettujenkaan luettelossa. Meni pari päivää ja sukat alkoivat valmistua, mutta alue minkä puvun raidoituksen mukaisia sukkia neuloin oli yhä hukassa. Silloin muistin varastossani olevan ikivanhan tietosakirjan (1913), sieltä löytyi tuo itäuusmaalainen kunta uudestaan, ja joku juttu noissa tiedoissa nosti esiin Lapinjärven, ja nythän löytyi kuntakin. Itäisellä Uudellamaalla lähellä Loviisaa on Lapinjärven kunta yhä vieläkin. Voi kun olisi ollut hienoa, jos kunta sivuillaan olisi esitellyt kansallispuvun. Käytetäänköhän pukua vielä? Vuonna 1921 U.T. Sirelius on sen esitellyt Suomen Kansallispukuja II vihkosessa. Olen nimittäin selvittänyt noiden vihkosten alkuperän, ne ovat kansantieteilijä Uuno Taavi Sireliuksen kokoamat vuosina 1920 ja 1921. Minun vihot ovat näköispainoksia. Tuon edellä olevan jälkeen selvitin vielä, että tuota pukua on valmistanut Vuorelma 1930-luvulla ja sen valmistusohjeet on julkaistu uudelleen ruotsinkielisessä vihossa Svensk-Finlands bygdedräkter (1952). Tiedot Sireliuksesta ja puvun valmistamisesta sain Toini Inkeri Kaukosen kirjasta Suomalaiset kansanpuvut ja kansallispuvut (1985). Olen nimittäin käynyt kirjastossa, tämä sukkaprojekti kun panee hakemaan tietoa.
Hienot ovat raidat. Tuollaiseen raidoitukseen en olisi ikinä itse pystynyt. Mustien raitojen välissä oleva kirjava raitarypäs on neuleessani melkein kaksi kertaa leveämpi kuin kansallispuvussa. Sille ei mahda mitään, Neuleen silmukat ovat niin paljon suuremmat kuin puuvillaloimien väliin isketyt villalangat.
Valitsin tämän raidoituksen punaisten sävyjen takia. Näillä sukilla testaan seitikkivärieni värisävyn säilymistä. Pidän sukat itse ja joka pesun jälkeen vertaan niitä mallitilkkuun. Muistan hyvin värit: tummanpunainen on verihelttaseitikkien ensimmäisestä värjäyksestä, missä lämpö ei noussut yli 70 asteen ja pesu rautapitoisella porakaivon vedellä ja emäksisellä pesuaineella, kirkas punainen edellisen kanssa sama värjäys, mutta pesu järvivedellä ja käsitiskiaineella, oranssiin kääntyvä punainen on toisesta värjäyksestä, lämpö lähellä kiehumispistettä ja pesu sama kuin kirkkaan punaisella. Katsotaan nyt onko tuloksissa raportoitavaa, värimuutoksista on langoista kertovan artikkelin kommenteissa olut kysymyksiä.
Muuten ihan hauska juttu tähän loppuun. Kun Googlen avulla seikkailin kansallispukujen maailmassa, niin sieltäpä tuli vastaan yksi tuttu Lehmä. Pirkko on nimittäin viime vuonna suositellut hakemaan inspiraatiota raitoihin juuri Sireliuksen vihkosista. Onpa noita vihkosia myynnissäkin. Mutta ei niitten värimaailmaa pidä liian tarkasti ottaa, sillä haileat vesivärikuvat johtavat harhaan, sillä Lemin sukat pitäisi panna kokonaan uusiksi. Käyttämäni mustan olisi pitänyt olla tumman sinistä ja onko vihreää tuossa puvussa, sitä en osaa sanoa. Tämän kertoi Bo Lönnqvist kirjassaan Kansanpuku ja kansallispuku (1979) . Hän on tuossa kirjassaan julkaissut osan noista Sireliuksen kuvista. Haitanneeko mitään, inspiraatiota noista vihkosista todella saa, sillä uusia sukkia suunnittelen.