Aihearkisto: Kinnasneulalla

Yhä vielä kinnasneulan pauloissa

26.1.2009 leena 3 kommenttia

… mutta niinhän se pikkulapsikin toistaa ja toistaa oppimaansa, kunnes varmasti osaa, vaikka sulkee ja aukaisee ovea. Vanhemmat saattavat häiriintyä ja siirtää lapsen kehittävämmän harrastuksen pariin, eivätkä ymmärrä, että lapsi tietää itse mikä hänelle on parasta. Minä olen nyt pyörittänyt kinnasneulaa kolmisen viikkoa ja loppua ei vielä näy, mutta teen niin kauan kuin teetätyttää ja taito on selkärangassa. Eilen aloin tehdä vauvan lapasia ja miehen myssy on suunnitteilla.

Tässä ovat ensimmäiset ylhäältä aloittamani lapaset. Tehty lahjaksi henkilölle, joka osaa arvostaa tekniikan ikää. Selviä vaikutteita Euran emännän lapasista (ks. Vajannon gradu). Lanka on Pirtin kehräämön kolmisäikeistä karstaa ja värit ovat tulleet syksyisistä seitikkipadoistani. Monta alkua piti tehdä, että sain riittävän väljän kärjen. Hyvä, että olin ensimmäiset kintaani tehnyt alhaalta ylöspäin, sillä muuten koko homma olisi jäänyt alun vaikeuksiin. Kun tiesi miten silmukka muodostetaan ja teki oikein, vaikka neulos näytti kaaokselta, niin siitä se vähitellen asettui kauniiksi kärjeksi.

Nuo yllä olevat kintaat ovat neulottu suomeksi. Tuo neulos viruu. Ensimmäiset kintaani olivat jo uutuuttaan pitkät ja kapeat, joten tuo viruminen pituussuuntaan on tehnyt niistä vähän hankalat, mutta silti ne ovat käytössä. Tämä pani opettelemaan muita tekniikoita, jotka oli helppo omaksua Krista Vajannon videoiden pohjalta.

Nämä toiset kintaat olen sitten tehnyt tekniikkaharjoitteluna. Kärki on neulottu pyöräyttäen ja peukalon alapuolinen osa venäjäksi, paitsi neljä alimmaista kerrosta on taas pyöräyttäen tehtyä, samoin kuin peukalo. Nuo neljä alimmaista kerrosta ja peukalo johtuvat siitä, että halusin nähdä, onko pehmeämmällä langalla pyöräyttäen tehty neulos samannäköistä kuin kovemmalla langalla tehty. Sillä metsämaitikalla värjatty lanka oli selvästi pehmeämpää kuin pihlajalla värjätty keltainen lanka. Lanka on samaa Pirtin karstaa, liekkö puretus vai pihlaja syynä kovuuteen. Ulkonäkö on langan kovuudesta riippumaton. Koristekuvio on tuettuja aitapistoja.

Kun neulotaan pyöräyttäen, niin takasilmä eli edellisellä kerralla peukalolta poistettu silmä neulotaan etukautta kääntäen. Silmä jää silloin neuloksen sisään ja punkerolta näyttäminen johtuu siitä. Venäjäksi neulottaessa tuo takasilmä käännetään takakautta ja se asettuu kerroksen ylälaitaan ja neuleesta tulee tasaisempaa. Kumpikaan neule ei viru enempää leveys kuin pituus suuntaan, joten ne käyvät paremmin kintaan neulontaan kuin suomeksi tehty neulos, jossa takasilmä on nostettu suoraan. Suomeksi neulottaessa minusta kumminkin on kaunein pinta ja se on selvästi nopeampaa kuin nuo muut tekniikat. Sekä pyöräyttäen että venäjäksi neulottaessa minun aika monesti piti oikaista takasilmää, jotta sain sen käännettyä ja tähänhän meni aikaa.

Tulevat vauvan kintaat neulon suomeksi, sillä ne saavat virua kyynärpäihin saakka, pysäkseen hyvin käsissä makuupusin sisällä. Tein nimittäin jo tälläiset kun Ukkolasta kävimme rotinoilla ja hyvin istuivat pikkuisiin kätösiin. Miehen pipon olen ajatellut neuloa venäjäksi ettei viru. Lahjan saajalle on tosin paras olla sanomatta sitä, ettei synny poliittista keskustelua.

Kinnasneulalla, Rupattelu

Hiljaisin mutta samalla romanttisin miettein äimän äärellä

11.1.2009 leena 7 kommenttia

Varmaan useimmat tämän päivän ihmiset eivät tiedä, mitä sana äimä tarkoittaa. Nykysuomen sanakirja sanoo, että äimä on iso särmikäs ja litteäkärkinen kintaiden tai nahan ompeluun tarkoitettu neula. Se on ollut menneinä aikoina tärkeä työkalu, jonka laatuun on kiinnitetty huomiota ja kullakin on ollut oma äimänsä. Blogeissakin tänäpäivänä monet esittelevät oman neulansa. Hattikselta löytyy rivissä puisia neuloja ja Liisa on saanut arvokkaan evakkomummon neulan, joka on valmistettu luusta. Minulla on kaksi metallista neulaa.

Pitemmän olen saanut Ukkolasta, kun siellä opeteltiin pari vuotta sitten kinnasneulontaa. En silloin itse päässyt mukaan, mutta minulle oli myös hankittu yhteistilauksella oma neula. Lyhyempi on tätini jäämistöstä löytynyt äitini minulle antama neula. Kun tein edellisessä postauksessa esittelemiäni kintaita käytin etenkin aluvaiheessa kumpaakin neulaa, kun oli noita alkujakin aika monta. Uusi pitempi neula oli ensin käytössä, kyllähän sillä teki, mutta kun vaihdoin vanhaan neulaa, niin ero lankojen noukkimisessa oli huima. Vanha neula mahtui kokonaisuudessaan kämmeneen, sillä kevyesti nosti tarvittavat silmät ja sitten neula vain hujahti peukalon viertä lankojen ali. Missään kohtaan se ei raapinut, tuntunut jäykältä eikä rikkonut lankoja. Isompikaan neula ei hajottanut lankojen säikeitä, mutta kankea se oli, sitä piti työntää ja raapi mennessään peukalon viertä. Neulalla on todella väliä! Onneksi minulle oli hankittu Ukkolassa tuo turha neula, sillä muutenhan en omakohtaisesti tietäisi tuota neulan merkitystä ja antaisi arvoa aarteelleni.

Aloin sitten tarkastella tätä vanhaa ihmettä tarkemmin. Mustia läikkiä, ruostettakohan lienee. Juovia, ei mutta , tämähän on tehty kynsiviilasta, kynsiviilan juomut tuntuvat kynnen alla kun neulaa rapsuttaa. Reikä on aika keskellä, vähän niinkuin Liisan luuneulassa, ja lipsahtanut poratessa laitaan, vain kauneusvirhe, ei haittaa työskennellessä. Kukahan tämän on tehnyt?

Tätini neuloi ja virkkasi ja hamstrasi lankaa (ei siis mikään tämän päivän neulojien ilmiö). Hänen jälkeensä jääneet lankanyssäkät osaltaan mahdollistivat minun kutoa nuo villalankamattoni, jotka olen esitellyt Ukkolan Akkojen vanhojen kotisivujen puolella, ja jotka ovat osoittautuneet käytössä erittäin hyviksi. Mutta mistä tätini oli saanut tämän neulan, ei hän tätä itse ole tehnyt. En nähnyt hänen tätä koskaan käyttävän.

Nyt lähti mielikuvitus laukkaamaan. Se tekee sitä usein, kun ajattelen pienten sievien tätieni elämää. Kolme naimatonta tätiä, jotka hellivät ja lellivät oli rikkaus lapsena ja aikuisena olin onnellinen heidän ystävyydestään. Minulla on käytössäni sukuni vanhoja valokuvia cd:llä, valitsin sieltä äimäneula-tädin oman kansion ja sotaajan kuvat. Nuoria ihmisiä keskellä sotaa, mutta valokuvaan asettautuneina hymyileviä, jopa ilakoivia. Täti oli jatkosodan ajan töissä Kannaksella ihan etulinjan tuntumassa sotapesässä (sotilaskodissa) ja kuvien perusteella vei kahvia ihan rintamalle asti. Äitini joskus mainitsi, että tällä tädillä oli sulhanen, joka kaatui sodassa. Täti itse ei asiasta koskaan puhunut.

Oisko neulan tekijä tässä? Nuori kersantti siinä niin lempeästi pitää tätiä vyöstä kiinni ja muuten niin itsetietoisen tiukka tätini on aran välttelevä mutta kumminkin sulaa vahaa. Hioiko tuo nuori mies jossain Kannaksella korsun hämärissä asemasodan aikana kynsiviilasta tädilleni tuon äimän, siihen en saa mistään vastausta, mutta saanhan niin kuvitella. Neulantekijä on ollut ammattimies, hänen on täytynyt tietää millainen neula luiskahtaa peukalon viertä lankojen alta ihan itsestään ja minun onneni on omistaa nyt tuo neula ja jatkaa harjoittelua taitavaksi kinnasneulan käyttäjäksi.

Kinnasneulalla, Villa

Peukalossa sen salaisuus

10.1.2009 leena 8 kommenttia

Kun Suuressa Käsityölehdessä julkaistiin joskus vuosikymmenen alussa neulakintaiden ohje, niin äiti antoi minulle sisarensa jäämistöstä löytyneen kinnasneulan ja yritin kovasti tehdä vauvalle kintaita, semmoiset helpot, joissa ei edes ole peukaloa. Ei siitä mitään tullut. Pujottelin lankoja pääsin kääntymäänkin kämmenpuolelle, mutta jälki oli ihan kamalaa, veti kasaan ja koko homma jäi mahdottomana. Eihän tyttärenikään ollut oppinut tuota tekniikkaa opiskeluidensa yhteydessä olleella erityistekniikoiden kurssilla, niin miten sitten minä. Mutta ei tuossa ohjeessa puhuttu mitään että lanka kieputetaan peukalon ympärille tai sitten en ollut noista ohjeista sitä ymmärtänt. Peukalo on se mikä takaa tasaisen tuloksen.

Kun Ihanan Virityksen Liisa oli saanut kintaansa valmiiksi ja kun flunssa pakotti minut pysymään alallaan, niin päätin ottaa härkää sarvista kiinni. Avasin Krista Vajannon videot: peukalo! Video pyöri ja pyöri ja Krista siinä rauhallisesti kertoi, miten alku tehdään ja onnistuihan se lopulta. Siinä vaiheessa kun piti aloittaa toinen kerros, tuli uskon puute, kiitos Liisalla myötäelämisestä. Illalla oli Ukkolan kuukausikokous. Helinä oli pari vuotta sitten opettanut Akoille kinnasneuleen tekoa, en itse voinut silloin olla mukana, mutta Eila teki silloin oppimansa pohjalta kintaat. Nyt Helinä antoi pari vinkkiä, joista tärkein oli että letitä langat yhteen. Usko palasi siihen, että kyllä tästä jotain tulee, ja toinen kerroskin alkoi onnistua ja nyt ovat kintaat valmiit!!!

Vähän ovat eri kokoa, virheitä näkyy olevan, mutta ne ovat kintaat, niin pehmeät ja paksut, eikä mitään kuroutumia. Ensimmäisen peukalon olen neulonut nurin päin, tuommoinen pikku juttu ei haittaa mitään. Olen tehnyt kintaat alhaalta päin Liisan tapaan, mutta onnistuminen antaa uskoa ja yritän myös ylhäältä päin alkavia. Hattis on kirjoittanut siitä miten pääsee toiselle kerrokselle, kun lähtee ylhäältä, ja Helinä sanoi, että tee kääntyessäsi lisäksiä, niin kyllä se siitä lähtee. Krista Varjannon gradusta luin, että kumpaakin etenemistapaa on käytetty.

Kyllä tuo neulos on kaunista, langat menevät toistensa lomaan niin ihanan järjestelmällisesti. Olen neulonut suomeksi. Mutta kunhan tässä taidot karttuvat niin videoiden avulla opettelen vielä tekemään tuota kudelmaa venäjäksi ja pyöräyttäen.

Vajannon koko gradun lukeminen kannatti, sieltä sai kintaiden lisäksi paljon tietoa muinaisesta vaatetuksesta, mutta myös villalangan kehräyksen suunnista ja kasvivärjäytsestä.

Kun sitten tulen sinua talvipäivänä kadulla vastaan setupitsillä koristetussa pipossani, kangaspuilla kudotussa huivissani ja meneisyydestä peräisin olevissa kintaissani, niin muista pysäyttää, olemmehan vanhat tutut.

Huivin olen kutonut Ukkolassa kansalaisopiston aikaan. Se vain on odottanut kaapissa aikaansa. En muista, mutta huivia tutkimalla olen sitä mieltä, että kuteena ja loimena on kaksisäikeitä luonnon valkeaa karstalankaa, kudottu 40 pirrassa, niin että loimessa on kahdeksan langan jälkeen yhtä pitkä 2 cm väli tyhjää. Kude on palttinaa ja aina kahdeksan kudetta ja 2 cm kutomatta. Olen värjännyt tuon huivin valmiina krapilla ja pessyt siihen kevyen huovutuksen pesukoneella.