Sain edellisen kirjoitukseni siirtokuvien tyynyt valmiiksi, mutta en onnistu saamaan niistä hyvää valokuvaa yritän sitten salamalla tai ilman. Itseäni taitavammat lapseni ovat maailmalla ja  enkä voi heidän taitojaan hyödyntää, sillä tyynyt matkaavat jo huomenna tuliaisina sukulaisilleni. Tyynyn saa nimittäin se pikkutyttö, joka istuu äitinsä polvella, ja hänen tyttärensä taas saa isovanhempiensa kihlajaiskuvan niskansa tueksi.

Tyynyt on ommemeltu Viipurista ostetusta pellavakankaasta. Kuvien pohjana ovat vanhat pikkuliinat. Toinen liina on kiinnitetty tyynykankaaseen vain napein, kun taas pikkulaiseen niskatyynyyn ompelin liinan kiinni

Laitan tähän nyt kaikki lähteet ja linkit mitä tiedän tuosta kuvansiirrosta.  Näin käytettävän tuota tekniikaa ensimmäisen kerran Ihana lehdessä, 2/2008. Lehdessä esiteltiin tyyny, jossa oli pikkulapsen kuva pitsinenäliinan päällä.Tuon kuvan näkemisestä on lähtenyt haluni tehdä vastaavaa, mikä sitten pani kokeilemaan tekniikkaa. Ihana-lehdessä on myös ohjeet kuvansiirtoon. Myös tämän vuoden Taito lehdessä 5/2008 on esitelty näin tehtyjä tauluja.Tämän syksyn Taika -lehdessä 9/2008 on myös ohjeet tähän kuvansiirtoon. Ohjeet löytyvät myös Kotivinkin sivuilta,  ja sitten tuolta  siirtoaineen osto paikastamme Ilonadecosta, missä kuvaa siirretään puulle.

Kun kudontatoverini kanssa lähdimme kokeilemaan, niin olihan se räpeltämistä, mutta lopulta ei mitenkään vaikeaa. Tärkeää on , että kuva saa rauhassa kuivua ainakin yön yli, ennenkuin sitä lähtee pesemään. Pesujen välilläkin on hyvä kuivattaa kuvaa, sillä kuivasta kuvasta pystyy aika reippaasti märällä sormella pyörittämään paperia pois. Pesukertoja sitten on monta, monta, kun luulee jo kaiken paperin lähteneen, niin kuivuttua sitä näkee olevan vaikka kuinka paljon jäljellä. Tuo peseminen on kärsivällisen hommaa. Lakkasin kuvan kankaalle tarkoitetulla Decoupage-lakalle, joka aihetti hieman kiiltoa. Voi olla että seuraavat kuvani jäävät ilman lakkaa, kangasmaisempi pinta tuntuu paremmalta.