Valmiiksi tuli

kolmetyynya.jpg

Siinä se keskellä on, tyyny, mistä kaksi viikkoa siten tuskailin, kun kuvion jälki hävisi näkyvistä. Lopulta tuon tyynyn pelasti hiilipaperi. Tiitsa oli kiinnostunut tuosta ketjupistokirjonnasta ja lähdin etsimään hänelle siitä tietoa. Olen aikoinani saanut toiselta tädiltäni Stenij-Ollilan kirjan Karjalan kirjonta. Siellähän se oli sanottu, yksityiskohtaisesti neuvottu, miten kalkeripaperin kanssa jäljentäminen pitää tehdä, ja lopuksi vielä jälki silittää, että pysyy kankaassa ja ei töhri. Puoliväliin päästyäni, piirsin kuvion kankaalle uudelleen, silitin ja pääsin kirjomaan loppuun asti, vaikka kangas oli noin tummaa. Neuvo kökötti kaiken aikaa hyllyssäni, kiitos Tiitsan, että sen sieltä luin.

Onneksi nämä tätini opiskeluaikaiset mallit ovat tällä erää loppu, yksi kaitaliina on vielä tekeillä, mutta enempää ei ole tyynyn malleja, sillä himoitsin niitä vähän liikaa. Yksinkertainen tekniikka, mutta jatkuva viiva ei jätä rauhaan. Kaikki tekemäni tyynyt ovat tuossa kuvassa, vasta elokuun lopulla saan malleja lisää ja silloinhan voi hinku olla jo johonkin muuhun. Kun kaitaliina valmistuu, niin laitan siitä mallin tänne, se kun on skannattavan kokoinen.

Tänään vietin keskipäivää Mikkelin torilla. Voi miten se on kesällä ihana, me mikkeliläiset saamme olla siitä tosi ylpeitä. Sieltä sitten sain idean, tosi hauskan, josta huomenna enemmän.

Värien leikkiä

Ystäväni kävi tyttärensä kanssa värjäämässä mökkimme rannalla lankoja.

Hei Tuula ja Satu, oli tosi kivaa, kiitos kun kävitte!

Ei meillä montaa pataa porissut, ei sitä yhtenä iltapäivänä paljoa ennätäkään, mutta värien kirjo oli riemukas.

Punaiset ja punertavat sävyt ovat saatu aikaan punapuulla ja sen jälkiliemellä, tumma sininen on värjätty pienellä tilkalla tähteeksi jäänyttä sinipuuta, lanka on harmaata. Violetissa taas on valkea lanka ja värinä tuon sinipuun jälkiliemi. Laitimmainen vihertävä vyyhti oli Sadun jo aikaisemmin raparperillä ja lupiinilla värjäämää ja siinä oli hiukkasen kupariterästettä. Toinen vihertävä on kaikkea mitä löytyi. Satu toi mukanaan villiviiniä, mutta kun se antoi aika hailakan värin, niin pataan työnnettiin ainakin pihlajaa, kangasmaitikkaa ja vuohenjuurta. Puretusaineena oli kupari.

varia.jpg

Mutta kiinnitähän huomio noihin neljään sinertävien välissä olevaan vyyhtiin. Ne olivat samassa punapuupadassa, puretus laitettiin samanaikaisesti alunalla ja viinikivellä.

Vasemmanpuolisen lanka oli harmaata, se selittää ruskean sävyn, seuraavassa valkeassa langassa on viimevuotinen tinapuretus, sävy ihmeellinen. Oikealta puolelta kaksi vierekkäin on yllätyksellisintä, niistä keskellä oleva on Pirtin valkeaa lankaa ja ihan sinisen vieressä oleva lanka on virolaista torilta ostettua lankaa. Väri ero on selvä, näkyy kuvassakin. Eri villat saavat eri sävyt, ylätti. Tämä väriero säilyi myös jälkivärissä, vasemmanpuolimmaiset langat. Olivatkohan lampaat saaneet erilaista ruokaa?

Vihertävien ja sinisen välissä on sitten kivenjäkälällä/kiventieralla värjätty lanka. Näitä kivenjäkälällä värjättyjä lankoja jäi vielä pataan tuossa vaiheessa ja yksi likosi siellä yli yön. Niissäkin oli eroa Pirtin ja virolaisen langan välillä. Kivenjäkälä on yksi parhaista värien antajista. Värin syvyyttä voi hyvin säädellä padassa pito ajalla ja mitään puretusta ei tarvita, kun jäkälät ovat lankojen kanssa yhtä aikaa padassa.

Kesäinen tunnustus

Sain tällaisen tunnustuksen Eijalta kudontaputiikista. Luin sen jo mökkipaikkakunnan kirjastossa, mutta nyt vasta laitan tänne blogiini ja eteenpäin. Vielä kerran kiitos Eija. Toivottavasti nyt onnistuu, kun on ihka ensimmäinen tällainen kiertävä juttu.

 

Sain Eijan kudontaputiikki-blogista tämän kesäblogi tunnustuksen, paljon kiitoksia !

Säännöt:
1. Voittaja voi laittaa logon blogiinsa.
2. Linkitä siihen blogiin, josta palkinnon sait.
3. Nimeä vähintään 5 muuta blogia palkinnon saajiksi.
4. Laita noiden blogien linkit sivullesi.
5. Jätä viesti blogeihin, jotka nimesit voittajiksi.

Annan tämän nyt sitten eteenpäin:

Sadulle Ukkolaan

Laura´s desing

Väriä elämään

Koukkuhelmi

Salix

 

 

 

 

Kuvion jäljentämisen vaikeus

Olen jatkanut tätini mallien mukaan ketjusilmukoilla kirjottujen tyynyjen tekemistä. Akkojen Viipurista minulle tuomaa ruskeaa pellavaa oli vielä jäljellä, ja siirsin mallin keltaisen jäljentämispaperin avulla kankaalle. Kaikki meni hyvin, koko kuvio näkyi ja aloin innolla virkkaamaan. Kun kolmannes mallista oli virkattu, keltainen jälki oli hävinnyt lähes olemattomiin. Otin avuksi valkean värikynän, jolla olin edellisen tyynyn taistellut loppuun, mutta ei siitä tullut mitään.

kirjontamalli.jpg

Tänään hain kaupasta hienon saksalaisen merkkausliitupakkauksen. Nyt olen malli vieressäni piirtänyt osan kuviosta liidulla. Virkkaus taas sujuu. Katsotaan nyt säilyykö tämä kolmanneksen jälki siihen saakka, jolloin tarkoitukseni on piirtää loput mallista kankaalle.

Se tässä nykyisen tekniikan aikakaudella, jolloin tietokoneen avulla saadaan kankaalle valokuvakin, ihmetyttää, ettei tälläiseen tavalliseen mallinpiirtämiseen ole kehitetty pysyvää jälkeä jättävää välinettä. Tuon tyynynhän tulen pesemään ennen lopullista ompelua, joten nuo merkkausjäljet eivät haittaa.

Sainpa tuolta mikkeliläisestä Korunappi kaupasta ihan vanhanaikaista mustaa kalkkeripaperia, joten seuraavan mallin sitten siirränkin vaalealle pellavalle. Eiköhän se onnistu, tämä tumma kangas vain on ongelma.

Baltian matkan tuomiset

Kiersin mieheni kanssa Baltian. Ensimmäiset ostokset tehtiin Vorun kaupungissa Vestran pellavatehtaalla. Kerrankin käsityökaupoissa kiertely oli mieheni mieleen, sillä veneemme sai uudet luonnonmateriaali köydet.

nuora.jpg

Vestran tehtaanmyymälä oli minulle jo ennestään tuttu, sillä ostin sieltä muutama vuosi sitten koko akka porukallemme takustnööriä eli pellavanarua mattojen kudontaan. Nyt ostin itselleni pari kiloa kaksinkertaista pellavalankaa. Harmittaa kun en ostanut myös kertaamatonta, se kestäisi loimena. Tein nääs lujuuskokeen täällä kotona. Milloinkahan tulisi taas lähdettyä Voruun.

nuora2.jpg

Liettualaiselta torilta lähti mukaan halpoja meripihkahelmiä uudelleen käyttöä varten.

Saviruukkua en todella aio uudelleen käyttää, vaan varjelen kuin aarretta. Nyt siinä on kotiniityn kukkia, mutta kyllä sen uuniinkin voi pistää. Ruukun ostin suoraan mestarilta Via Baltican varrelta Latviasta.

Pärnun torilta on sitten puolitoista kiloa valkeaa villaan. Jos se oli puolet halvempaa kuin täkäläiseltä kehräämöltä ostettu kakkoslaatuinen villa ja tuoksu suoraan lampaasta, niin ei sitä voinut sinne jättää, vaikka minulla on villaa yllin kyllin. Näyttää tulevan hyvä sieni syksy, joten lisä villa ei ole pahitteeksi.