Helmihulluutta

Helmet on kuvattu uudelleen 10.6.2008. Kuvat ovat nyt vähän tarkempia kuin kameralla kuvatut vanhat kuvat.

Ei tule mitään, tekisin vaan helmiä ja helmiä. Villihelmeltä tuli vempaimia, tein kaikki keskeneräiset helmeni loppuun ja piilotin koko helmien tekolaatikon takkuuksien taakse, sillä muuten jäävät herneet kylvämättä ja ystävän lapsen ylioppilasjuhlat käymättä.

helmetuusi2.jpg

Hattutukkini on taas päässyt mannekiinin virkaan. Alimmat helmet ovat vuorikristallikivisiruja ja ne on virkattu hopeanväriseen metallilankaan. Keskellä olevat helmet ovat ruusukvartsisiruja ja virkkuulanka on kullanväristä. Ylimmissä on mielestäni lasisia siruhelmiä ja ne virkkasin kuparisesta muuntajankäämistä saamaani lankaan. Tarkkaa tietoa noista siruista minulla ei ole, otin ne Ukkolasta.

kupariuusi.jpg

Vanhasta jouluvalomuuntajasta saatu kuparilanka on ehdottomasti parasta virkkuuseen. Taipuu parhaiten. Kivahan noita helmiä oli virkata, mutta ei se silti ole mitään siemenhelmipitsiin verrattuna. Pitsiverkkoisia helmiä olen tehnyt jo kahdet lisää.

amina21.jpg

Pikkuprinsessa saa syntymäpäivälahjakseen kukkaketjun ja rannerenkaan.

Huopa vaiheessa 2

Huopa on nyt kudottu valmiiksi, loimen solmut auottu ja hapsut viimeistelty ja huomenna se menee takaisin Ukkolaan odottamaan yhteislähetystä karstaamolle.

huopa1.jpg

Tulihan tuolla kännykällä aika siedettävä kuva. Kyllä siitä huovan tämän hetkinen olomuoto näkyy. Harmi ettei kameran laturi löydy. Pitäsi kai siivota koko huusholli.

Helmet

helmet3.jpg

Vihdoinkin valmistuivat Ukkolan helmeilykurssilla aloittamani helmet. Ei hassunpaa hommaa, vaikka en mikään koruihminen olekkaan, niin kyllä tollaisia tekisi. Olisipa vaikka kesämorsian, niin hänelle voisi tehdä valkoiset helmet, vieläkin pitsisemmät tai sitten sellaiset jossa on jotain riippuvaa.

Villahuopa

Yllätyksekseni pääsinkin jo keväällä kutomaan valkea-harmaaseen shaaliloimeen. Valkea-harmaa huopa on kaunis, mutta kun minulla on niin paljon kasvivärjättyjä lankoja, niin täytyyhän niitä johonkin käyttää.

villalangat.jpg

Otin Ukkolaan jo toista vuotta sitten krapilla värjäämiäni lankoja. Laitimmaisissa vyyhdeissä on valkoiseen karstavillaan värjättyä lankaa. Tummenpi, vasemmalla oleva, on värjätty ensimmäisessä värjäyksessä ja persikan värinen oli jälkiliemessä. Sen vieressä oleva lanka oli myös jälkivärissä, mutta lanka on alunperin vaalean harmaata karstavillaa. Tumma lanka vieressä oli ensimmäisessä väripadassa, mutta lankana siinä on harvinaisuus. Se on puhdasta kainuun harmaksen lankaa.

alku.jpg

Vaikea oli valita, mutta kevään kunniaksi päädyin valkeaan lankaan värjättyihin vyyhteihin. Haluan heleän huovan. Siihen aion käyttää yhtäpaljon valkeaa lankaa kuin on värjättyjä yhteensä. Pääsinpäs alkuun, kyllä se siitä nopeasti valmiiksi tulee. Raportoin jatkosta.

Vappua ja viime kesän kaislaa

Vappu oli ihmeellinen. Kuikka tervehti mökille tullessamme, telkät taistelivat pesäpöntöstä lahdella, hauki odotti katiskassa: jäät olivat lähteneet vapunaatton aamuna!

vappuna 2008

Autotallista löytyi viime juhannuksena kerätty kaislanippu. En tiennyt sellaista olevankaan. Olin talvella kutonut elokuussa niitämiäni kaisloja, mutta nuo juhannuksena kukkivana nyhtämäni kaislat olivat unohduksissa. Villakudeloimi vielä roikkui puissa, hävettää, se on ollut siinä toista vuotta, mutta nyt sitä ei enää ole. Kavensin vähän leveyttä ja kudoin noista kaisloista pienen kaitaliinan, ja kun kostutettuja kaisloja vielä jäi, niin tein niistä purkkikukkamaljakolle suojuksen kesäkukkia varten rautalankatekniikalla. Akkojen vanhojen sivujen ohjeista löytyvät juttut sekä loimesta (jämälangasta villamatoksi) että luonnonmateriaalikopista.

Kukinta-aikana ylösvedetyn kaislan kudontaominaisuudet ovat todella hyvät verrattuna kaislaan, joka on jouduttu loppukesän puolella niittämään vedestä. Se kostui sopivaksi vain suihkuttamalla ja olemalla puolisen tuntia märän pyyhkeen alla, kääntyi herkästi, ei katkeillut ja väri oli heleä.

kaisla1.jpg

Tulevana kesänä tulee olla kaislan suhteen varovainen, kevät on nytkin aikaisessa. Kaislan kukinta-aika on lyhyt, ja vain silloin kaisla nousee vedestä hiljaa vetämällä. Kukinta taitaa taas sattua juhannukseksi.

Tuo kuvassa päälimmäisenä oleva kapea liina on juhannuskaisloista ja alla oleva elokuun kaisloista. Kuva ei näytä värieroa, harmi, mukana oli vain kännykkäkamera.