Hapsunauhaa

Jos kaikki menee niinkuin olen suunnitellut, niin pitkäaikainen ja nyt ainakin vuoden jo seisonut urakkani, rekipeitto, on valmis. Tänään sain tehdyksi hapsunauhan sen reunoja kehystämään.

Lautanauhatekniikalla iskuhapusutyyppisen nauhan tekeminen oli helppoa ja joutuisaa. Paljon vaikeampaa oli saada yhtä aikaa kasaan ohje, kaksi lautaa ja nauhaa varten värjäämät lankani. Langat olivat viimeiseksi kateissa ja joulusiivouksen yhteydessä löysin ne lepereiden alta isosta muovikassista.

Nyt välipäivinä on ollut rauhallista ja nauha valmistui pikavauhtia, joten pyrin ompelemaan sen rekipeiton reunaan huomiseksi. Jos peitosta tulee nauhan kanssa liian pikkusievä, niin helppohan tuo on ottaa pois. Katsotaan nyt.

 

 

Pian on joulu

Tämä blogini on elänyt hiljaiseloa: nuket täällä vain ovat päivystäneet ja nyt useita viikkoja blogiin ei ole edes päässyt. Pääsemättömyys johtui meidän akkojen omasta töppäyksestä ja webhotellin hitaudesta. Siltä puolin on kaikki taas kunnossa. Minullakin  muutenkinalkaa taas olla aikaa vaihteleviin käsitöihini ja niiden näyttämiseen, kun on näytettävää.

Silloin kun blogi aukeni vaihdoin teemaa, kun kuvien siirto ei onnistunut. Tänään (29.12.2013) päivitän tätä postaustani uudelleen  ja liitän tuon edellisen teeman otsakekuvan tuohon yläpuolelle ja palaan entiseen teemaani. Kuva esittää viime vuoden joulun aluspäivien maisemaani.

Tänään (22.12.2013) kävin kuvaamassa saman maiseman. Kolme eri otosta piti ottaa, ennen kuin onnistuin saamaan  saman tervalepän oksan kuvaan, niin erinäköistä kaikki on.  Vuodet eivät ole veljeksiä.

maisema Vedenpinta on metrin alempana kuin viime vuonna. Laituri seisoo kivikolla, siksi sitä ole vedetty pitemmälle. Järvi on jäässä, mutta jään päällä on vettä. Viime vuonna itämyrsky teki rantaan upeat jääpuikot, nyt länsimyrskyt seuraavat toisiaan ja sataa, rätää tai vettä. Lunta vain kolauspenkassa.

Käsityöblogi tämän pitäisi olla, mutta kuvien siirrossa on nyt ongelmia. onneksi sain tuon yhden. Olen pahoillani.

29.12.2013 Tuo kuvien siirto on yhä rikki, mutta kiertotie on löydetty. Teemasta vika ei johdu, joten takaisin vanhaan ulkonäköön. Ehkä saan ennen vuodenvaihdetta uutta näytettävääkin.

Viisi nukkesukupolvea

Lapsenlapsia oli mökillä aika liuta ja jotain mukavaahan silloin on tehtävä. Pengoin varastostani vanhan pärekorin, joka olin tuonut sinne vuosia sitten. Sieltä löytyi Doris, minun vuosikymmeniä sitten isomummolta saamani nukke, joka oli ollut taas hänen lapsiensa nukke. Muistan, että en leikkinyt lapsena koskaan Doriksella, en tainut saada, sillä se oli aina huonossa kunnossa. Sukukirjasta juuri katsoin, että tuon  isomummon tyttäret, Ester ja Ellis , olivat syntyneet 1885 ja 1890. Nuken alusasussa oli pienin ristipistoin kirjottu e-kirjain, joten oletan sen kuuluneen jommalle kummalle tyttäristä. Doriksen iäksi tulee yli 100 vuotta!

e-kirjain

 

Doriksen pää oli irti, kiinnitetty tosin kaulasta nauhoin, uusitut kädet aivan liian paksut, suorastaan muodottomat, mutta korissa oli pienet irtokädet, joita pidän alkuperäisinä. Poistin muodottoman isot pumpulakädet ja niiden alta löytyi pussit, joihin pystyin kiinnittämään alkuperäisinä pitämäni. Saviseen päähän saimme poratuksi uudet reijät ja se ommeltiin vartaloon, ja ei näytä pahalta kun on kaulasta kiinteä vaatetus.  Pää ei ole Doriksen alkuperäinen, se näkyi vartalon ompelujäljistä. Vartalo oli täytetty sahanpurulla ja se se piti paikata haarojen välistä. Pikkureikiä jäi myös ympäri vartaloa, joten rajuihin leikkeihin sitä en taida minäkään antaa. Jalat ovat selvästi uusitut, alkuperäiset ovat varmaan olleet käsien kaltaiset ja kuttaperkkaa. Mutta vaatteet olivat sievät, saattaa olla, että olivat 1800-luvun tyttösten omia vauvaaikaisia vaatteita pitsilahkein ja suurin merimieskauluksin.

pitsit

 

Sitten alkoi leikki. Järjestimme viisisukupolvea.

ulkokuva

Doris ilman muuta ensimmäisenä. Seuraavan sukupolven kohdalla oli vaikeuksia. Karjalaan jäi oikeastaan kaikki tavara. Varmaan ullakolla oli nuoriksi aikuisiksi kasvaneiden lasten vanhoja leluja, mutta eiväthän ne olleet  evakkoon lähdettäessä ensisijaista mukaan otettavaa. Tätä sukupolvea edustamaan valitsimme tätini tekemän mollamaijan. Tädillä ei ollut omia lapsia, mutta sisaren lapsenlapset kävivät usein kylässä. Lapset tiesivät piilopaikan, mistä löytyi tämä molla ja sillä oli runsaasti puettavia villavaatteita. Samainen täti oli minulle lapsena ommellut seuraavana olevan Anja nuken ja senkin päällä ovat alkuperäiset villavaatteet. Anja jäi minun vartuttua asumaan vanhempieni luokse ja siellä sillä leikkivät lapseni ja heidän serkkunsa. Anja muutti muuten samassa pärekorissa mökille kuin nukketohtoria tarvinnut Doris. Itse muistan hyvin, että Anjalla on menossa kolmas pää.

sisäkuva

Neljäntenä on tyttäreni nukke Kaisa, jonka tyttö sai isovanhemmiltaan 2- vuotiaana. Kaisalla on nyt lainahepenet päällään, mutta puhtoinen iho, sillä viimeisenä olevan ”Vihreä vauva” nimisen nuken nukkeäiti pesi Kaisan tiskiaineella ja  -harjalla putipuhtaaksi. Vihreä vauva oli mökkivierailulla ja siksi pääsi edustamaan tuota viidettä nukkesukupolvea. Kaisa taas pyydettiin kaupungista kuvaa varten ja taitaa nyt jäädä mökille.

Kokemuksiani morsingon kasvattamisesta

Facebookissa on värjäyskeskusteluissa kyselty pariinkin otteeseen nyt alkukesästä, että miltä morsinko näyttää. No minulla kasvaa sitä mökin salaattimaan reunalla ja lupasin ottaa kuvia. Laitan ne nyt samalla tänne blogiini. Minulla on neljättä vuotta morsinkoa kasvamassa ja olen sitä mieltä, että se on todella helppo viljeltävä. Joku on joskus sanonut, että hänen morsinkonsa ei itänyt, minä vastasin siihen, että jos sinä ne kitkit rikkaruohoina pois.  Toivottavasti kyseinen henkilö ei loukkaantunut, vastasin noin oman kokemukseni pohjalta. Ensimmäisenä vuonna minulle oli käydä juuri niin. Olin kylvänyt morsinkoa pitkien välien päähän, tosin useampi siemen kohdassaan, mutta siitä huolimatta noita kohtia oli vaikea löytää, kun se pieni kasvin alku on todella rikkaruohon näköinen. Siemenet olin ostanut hyötykasviyhdistykseltä ja sain kun sainkin ensimmäiset lankani sinisiksi.

Seuraavana vuonna ostin samasta paikasta siemeniä ja nyt osasin jo löytää oikeat taimet. Olin jättänyt edellisenä vuonna salaattimaan laitaan muutaman morsingon ja niistä tuli todella runsaasti siemeniä. Kolmantenakin vuonna ostin siemenpussin varmuuden vuoksi, sillä enhän ollut koskaan itse tuottanut siemeniä.  Nyt tein  taimia ja silloin hämmästyksekseni omat kokeilumielessä kasvamaan pannut siemeneni itivät huomattavasti paremmin kuin ostosiemenet. Kerroin tästä luomuviljelijä ystävälleni ja hän sanoi, että se johtuu siitä, että sinun siemenesi olivat tuoreempia. Nyt kun minulla oli roppakaupalla siemeniä, niin menin läheisestä talosta kysymään, että vuokraisivatko minulle pienen pätkän perunamaan laitaa, niin saisin nähtyä kuinka sinistä morsingosta saa, kun kasvia on yllin kyllin.

Kylvin morsingot tiheään jonokylvöön ja raa-asti vain sitten harvensin 15- 20 sentin väleihin. Se oli  mielenkiintoista, että taimistani ei tullut yhtään sen suurempia lehtiruusukkeita, kuin suoraan avomaalle kylvetyistä, eivätkä ne kasvaneet juurikaan nopeammin. Värjäsin noilla morsingoillani neljä kertaa. Noista kokemuksista voit lukea täältä ja siellä on myös värjäykseen valmiin lehtiruusukkeen kuva

Koska tiesin, että tuo perunapelto kynnetään, niin olin kylvänyt siemenmorsinkoa pikkuisen tuon oman salaattimaan laitaan.  Seuraavat kuvat ovat ensisijaisesti salaattimaan morsingoista. Toinen taimikuva on kyllä sieltä vuokrapellolta, mihin kylvin viime kesän siemeniäni, en enää ostanut.  Kävin kaksi päivää sitten kaivamassa tämän kesäisen tiheän jonokylvöni saviheinän sisästä, siitä tuo karmea kuva. Mutta paremmin ovat kasvaneet, kuin nuo ensi kesän siemenmorsingoksi kylvetyt aikaisemmassa kuvassa, kunnon pelto kasvattaa. Eilen ne sitten kitkin ja harvensin, mutta siitä ei ole enää kuvaa.

kukkavarsialehtiruusukekukkavarsin

Tämän kesäiset kukkavarret ovat hennot. Johtuu varmaan kuivuudesta, sillä kolmeen viikkoon ei ole satanut. Tänään sitten ukoskuurot ovat työntäneet vettä taivaan täydeltä. Toisessa kuvassa on kukkivan morsingon lehtiruusuke. Aika ohuita ovat nuo toisen vuoden kasvuston lehdet, mutta eihän niiden tarkoituskaan ole antaa väriä.

rikkaruohojakokarmeakuva

Ensimmäisessä kuvassa salaattimaan laidassa olevat tulevan kesän siemensatoa varten kylvetyt taimet. Toisessa kuvassa taas  perunamaan laidassa olevat värjäysmorsingot. Ovat selvästi rehevämpiä, vaikka sama kuivuus on vaivannut molempia. Eilen kitkin ja harvensin nuo ja tänään ne ovat saaneet roppakaupalla vettä, niin eiköhän tästä taas saada paljon sinistä väriä.

hentojavarsia

Siemenet olen keräsin taitetuissa varsissa, kuivatin uunin päällä, tämän jälkeen pussitin ne ja laitoin odottamaan uutta kevättä kuistille, missä varmasti talvella on pakkasasteita. Minusta ne tarvitsevat kylmäkäsittelyn.

Ukkolassa kudottu matto ja käsityömatka Setomaalle

Olen luvannut kirjoittaa blogiani kerran kuussa. Nyt on tehtävä toukokuun artikkeli tai muuten en ennätä, sillä huomenna matkustan itäiseen naapurimaahan.  Toukokuun aikana olen kutonut Ukkolassa mattoja ja pyyheliinoja. Pyyheliinat ovat vielä tukilla, joten niitä en pysty näyttämään, mutta matot solmin tänään ja ovat tässä.

mattopääty

Kaisun kanssa vedimme talvella Peilikäs-loimen. Ohjeen siihen olin saanut Katilta. Kaisun isä on kotoisin Kainuusta ja hän kuultuaan pelikkäästä oitis halusi sellaiset matot, minä taas olen perinnehöperö, joten etsin kaikkea tuollaista.  Kolmanneksi kutojaksi ilmaanntui Laura. Vedimme vain 25 metrin loimen, mutta nyt meitä on pikkuisen toruttu, sillä loimen olisi täytynyt olla 40 m, jotta kaikki halukkaat olisivat sitä päässeet kutomaan. Kati, jos luet tätä, niin eikös käynyt ihan samalla tavalla kuin sinunkin kudontapiirissäsi . Ai ai, valokuva paljastaa, että vieläon matoissa aikalailla siistimistä.

Olen ollut käsityömatkalla Setomaalla. Tällä kertaa sukkaa kutomassa. Laitan tähän pienen koosteen näkemästäni, sillä näkemistä, hypistelyä, ihailua ja ihmettelemistä oli tavattoman paljon.

setomiehensukatsukanvarsi

Sukkakurssilla kun oltiin niin ensiksi kuvat opettajiemme neulomista sukista.

siperian setukaiset1siperian setukaiset2

Olin lukenut netistä Siperian setokaisten lapasnäyttelystä Võrussa. Silloin harmitti, kun se oli jo loppunut, sillä matkallamme asuimme juuri Võrussa. Riemu oli rajaton, kun nuo lapaset löytyivät Obinitzan taidemajasta.

yksikuviokennolapaset

Samasta talosta löytyivät myös nämä lapaset. Esimmäisessä kuvassa on samakuvio neljässä eri lapasessa. Kyllä värillä on väliä! Toisessa on taidokkaasti kuvioidut kennolapaset, joita neuloin jokunen vuosi sitten, mutta vain kahdella värillä.

lapasia 1 lapasia2

Toisen opetuspäivän opettajamme hotelliimme kantama lapasmäärä oli valtava. Meille selvisi että hän myy niitä ja tässä linkki hänen sivuilleen. Hän oli myös neulonut nuo Siperian setokaisten lapaset kansanperinteen tutkijan kuvauttamasta vihosta.

Minun tekemiseni sitten, – no-, niissä ei ole paljoa kehumista. Sukan alusta en ota kuvaa, mutta vakuutan, että osaan tehdä vitsin – kierreraita-  sukan alkuun ja reikäkerroksen, johon nauha voidaan pujottaa, sekä uuden vitsin. Kirjoneule minulta sujuu ruutupiirroksen mukaan, mutta sukat taitavat nyt jäädä tekemättä. Pullo nyörissä oli haka. Kävin Obinitzan kaupasta ostamassa siideriä, jotta saisin pullon ja koko kotimatkankin sitä solmin. Tuon nyörin ohje on Taitolehdessä (nyt en löytänyt lehteä, mutta päivitän tähän lehden numeron myöhemmin).

pullo2pullo1pullo4

Tietysti pullon voisi vaihtaa kauniinpaan ja pitää keskeneräistä työtä koristeena hyllyllä, mutta siellä Obinitzan kaupassa minulla oli niin hauskaa, joten en voi luopua tuosta pienestä siideri pullosta. Teen nyörin valmiiksi sitten, kun keksin mihin sitä tarvitsen. Langat olivat omiani, itse värjättyä Pirtin tex 180 x 3 lankaa. Yleensä kuljetan näille perinnekäsityökursseille omat värjäämäni langat, kun minusta ikivanhoilla tekniikoilla tulee kaunista  luonnon väreinväreillä ja niitä lankojahan minulla riittää.

Get Adobe Flash player