Avainsana-arkisto: Virkkaus

Voihan setu-pitsi!

Olipa hauskaa käydä Setomaalla virkkaamassa Ulve Kangron opastuksella. Tässä linkissä Ulve opettaa tuota perinne pitsiä. Nyt tuon videon katsominen tuntuu niin tutulta, kun ymmärtää mitä siinä tehdään.

setotilkku2.jpg

Tämän tilkkuni paika on vitriinissä. Punainen keskusta on nyt oikein, mutta olen eestaas virkannut (purkanut) sitä ainakin 10 kertaa. Reunustin tilkun nyt kotona ja siinä on monta virhettä etenkin aloituskulman valkeassa osuudessa, mutta opin minä vielä senkin. Reunahan eivät kuuluneet opetukseen, mutta keskusta kuului ja se on nyt oikein, vaikka onkin nyhrääntynuyt, melkein huopunut jatkuvasta purkamisesta.

tilkut1.jpg

Kaksi helpompaa tilkkuani on tässä. Kaikenkaikkiaan on tunne, että alan hallita tuon jutun. Kun saan auton käyttööni, niin menen Pirtille katsomaan, onko siellä yksisäikeistä kampalankaa. Lanka saisi olla hieman paksumpaa, kuin tuo Virossa käyttämämme, niin ei tarvitsisi virkata kaksinkertaisella. Karstalankaa tiedän siellä olevan yksinkertaisena, sitä käytetään raanuissa, mutta kampalangan tilannetta en tiedä. Jos ei löydy, niin valmistakoot!  Valkea olisi hyvää, sen voisi itse värjätä. Silloin pitsiin tulisi 1800-luvun tunne.

Setomaan pitsinvirkkausmatka oli mahtava kokemus. Kiitos Ulvelle, apuopettajalle, Airi Lautakarille, Suurelle Käsityölehdelle ja koko matkaseurueelle. Kaikki matkalaiset olivat syvästi käsitöistä kiinnostuneita ja se loin yhteishengen, jota harvoin kokee. En tiedä,  löytävätkö kiitoksen saaneet niitä täältä blogistani, mutta silti  ne tänne nyt kuuluu.

Ketjupistoin kirjottu kaitaliina, malli mukana ohjeineen

Viikko vierähti mökillä. Paidat kävivät kaupaksi juuri niin kuin oletin, suukot on saatu ja kukat jäivät koristamaan mökkiä. Rankkasateessa ei ole kiva kerätä vattuja, joten isojen ihmisten korvaukset kuitattiin tietalkoisiin osallistumisella ja tiskaamisella.

Kaitaliina tuli valmiiksi ja siitähän ole luvannut laittaa myös mallin saataville. Ohje ja mallikuvat ovat Sivut lokerikossa.

kaitaliinakivi.jpg

Ensimmäinen kuva on heti ompelun jälkeen otettu pihakiven päällä.

kaitaliina2.jpg

Toisessa kuvassa liina on päärmätty, pesty kevyesti ja silitetty märkänä. Viipurilainen pellava laski lievästi väriä, mutta se ei tarttunut ompelulankaan, joka on helmilankaa ja sitä minulla oli kahdella kerällä, mutta arvioisin että tuon pituiseen liinaan menee yksi kerä. Sama liina ja noin erivärinen eri kuvissa. Onneksi uusi kamera on hankkeharkinnassa, sillä saisi myös pistot tarkemmaksi.

Liinan kuvion on Aino Inkeri Ollila sommitellut karjalaisista perinnemalleista. Hän on toiminut niiden käsityöopettajaopiskelijoiden opettajana, jotka ovat piirtäneet mallit minun aikaisemmin täällä esittelemiin tyynyihin. Ne mallit oli alunperin tarkoitettu pannumyssyihin. Ollila on myös julkaissut kirjan Maija Stenijn kanssa Karjalan kirjonta, mistä löytyy monia kuviopohjia vastaaviin liinoihin. Kirjan toisen painoksen on julkaisut WSOY 1951.

Liinan kuvio oli piirretty noin, mutta tehdessäni tajusin, että tuo kieppuran kukkakuvion sisällä olisi pitänyt kulkea toisin päin toisella puolella liinaa ketjusilmukkakirjonnan logiikan mukaan. Onhan toki viiva näinkin katkeamaton, mutta suunta vaihtuu. Tämän kun keksin, niin nyt kaikenaikaa näen tuon suunnan vaihtumisen virheenä.

Pidän niin paljon tuosta kirjonnasta, että olen suunnitellut kutoa kapeaa yksiväristä pellavaliinaa ja kirjoa siihen noita karjalaisia kiemuroita pellavalangalla. Saa nähdä tuleeko joskus tehdyksi, aika näyttää.

Mistähän muuten saisi mallin tähän 1700- luvun ketjupistokirjontaan, mikä on viimeisenä esitellyssä tytön puvussa. Ei muuten enää ole karjalaisia malleja, Keski- Eurooppaan varmaan menee.

Valmiiksi tuli

kolmetyynya.jpg

Siinä se keskellä on, tyyny, mistä kaksi viikkoa siten tuskailin, kun kuvion jälki hävisi näkyvistä. Lopulta tuon tyynyn pelasti hiilipaperi. Tiitsa oli kiinnostunut tuosta ketjupistokirjonnasta ja lähdin etsimään hänelle siitä tietoa. Olen aikoinani saanut toiselta tädiltäni Stenij-Ollilan kirjan Karjalan kirjonta. Siellähän se oli sanottu, yksityiskohtaisesti neuvottu, miten kalkeripaperin kanssa jäljentäminen pitää tehdä, ja lopuksi vielä jälki silittää, että pysyy kankaassa ja ei töhri. Puoliväliin päästyäni, piirsin kuvion kankaalle uudelleen, silitin ja pääsin kirjomaan loppuun asti, vaikka kangas oli noin tummaa. Neuvo kökötti kaiken aikaa hyllyssäni, kiitos Tiitsan, että sen sieltä luin.

Onneksi nämä tätini opiskeluaikaiset mallit ovat tällä erää loppu, yksi kaitaliina on vielä tekeillä, mutta enempää ei ole tyynyn malleja, sillä himoitsin niitä vähän liikaa. Yksinkertainen tekniikka, mutta jatkuva viiva ei jätä rauhaan. Kaikki tekemäni tyynyt ovat tuossa kuvassa, vasta elokuun lopulla saan malleja lisää ja silloinhan voi hinku olla jo johonkin muuhun. Kun kaitaliina valmistuu, niin laitan siitä mallin tänne, se kun on skannattavan kokoinen.

Tänään vietin keskipäivää Mikkelin torilla. Voi miten se on kesällä ihana, me mikkeliläiset saamme olla siitä tosi ylpeitä. Sieltä sitten sain idean, tosi hauskan, josta huomenna enemmän.

Kuvion jäljentämisen vaikeus

Olen jatkanut tätini mallien mukaan ketjusilmukoilla kirjottujen tyynyjen tekemistä. Akkojen Viipurista minulle tuomaa ruskeaa pellavaa oli vielä jäljellä, ja siirsin mallin keltaisen jäljentämispaperin avulla kankaalle. Kaikki meni hyvin, koko kuvio näkyi ja aloin innolla virkkaamaan. Kun kolmannes mallista oli virkattu, keltainen jälki oli hävinnyt lähes olemattomiin. Otin avuksi valkean värikynän, jolla olin edellisen tyynyn taistellut loppuun, mutta ei siitä tullut mitään.

kirjontamalli.jpg

Tänään hain kaupasta hienon saksalaisen merkkausliitupakkauksen. Nyt olen malli vieressäni piirtänyt osan kuviosta liidulla. Virkkaus taas sujuu. Katsotaan nyt säilyykö tämä kolmanneksen jälki siihen saakka, jolloin tarkoitukseni on piirtää loput mallista kankaalle.

Se tässä nykyisen tekniikan aikakaudella, jolloin tietokoneen avulla saadaan kankaalle valokuvakin, ihmetyttää, ettei tälläiseen tavalliseen mallinpiirtämiseen ole kehitetty pysyvää jälkeä jättävää välinettä. Tuon tyynynhän tulen pesemään ennen lopullista ompelua, joten nuo merkkausjäljet eivät haittaa.

Sainpa tuolta mikkeliläisestä Korunappi kaupasta ihan vanhanaikaista mustaa kalkkeripaperia, joten seuraavan mallin sitten siirränkin vaalealle pellavalle. Eiköhän se onnistu, tämä tumma kangas vain on ongelma.

Ketjusilmukoilla kirjottu tyyny

Uuden uusi blogini on ollut auki jo joitakin päiviä, enkä ole saanut sinne mitään sisältöä. Mutta nyt on valmistunut ketjusilmukka virkkauksella kirjailtu tyynyni. Ensimmäistä kertaa tein tuota karjalaista kirjontaa, tosin malli siinä ei ole kansanperinteestä, vain tekotapa. Malli on tätini ehtymättömästä varastosta, jonka käsityöopettajaseminaarilaiset piirsivat 40-luvulla.

tyyny.jpg

En ole kirjonut vuosiin, joten kehyksen pitely tuntui ensin hankalalta ja lankaa piti etsiskellä näkymättömistä, mutta pian siihen tottui ja tyyny valmistui.

Osa Akoista kävi viime lauantaina Viipurissa ja toi minulle metrin palan ruskeaa pellavaa, joten kolme uutta tyynyä on vielä tulossa, kunhan nyt ensin keksin tavan millä saan mallit siirretyksi kankaalle.