Avainsana-arkisto: Kudonta

Kaikenlaista puuhailua

27.4.2015 leena 2 kommenttia

Yhtä sun toista, etupäässä pienimuotoista, olen tehnyt, mutta tänne blogiin niistä on jäänyt kirjoittamatta. Kyllähän se selvästi oireilee siitä, että tämä blogileikki taitaa kohta olla kohdaltani ohi. Nyt kumminkin esittelen sitä mitä löysin kotoa kuvattavaksi.

Perinnekäsityökerhossani aloimme talvella opetella nauhojen valmistusta. Loimettomista aloitimme, tosin vain muutama kerholainen innostui niistä.

Kuvassa minun nauhani, palmikoitua ja ristikkonauhaa. Peukalointi, eikös ole ihana käsite tuolle ristikkonauhalle. Ylimmäisenä olevaa moppilangasta peukaloitua nauhaa olen käyttänyt vyönäni pirtanauhojen valmistuksessa.

Pirtanauhoistani ensimmäinen oli tämä ripsinauha, jonka ompelin somistamaan kiinteillä ketjusilmukoilla samasta langasta virkattuja lapasia.

Kohdallani nauhojen teminen repesi, kun kävin Helsingissa Mari Soljan kurssilla ja opin tekemään poimittua nauhaa, vironvyötä. Yksi ripsinauhakin näyttää pääseen kuvaan, mutta huomioi tuo alimmaisena oleva Käkisalmen kansallispuvun nauha, Sen kesken jäänyt loimi on odottanut kätköissäni 37 vuotta valmistumistaan.

Ukkolassa on tullut kudottua vanhoista T-paidoista penkinpäällisiä. Niistä yksi on vielä täällä kotona, muut vein jo mökille. Pääsiäisliinojakin tein kaikille lapsilleni itse leikkaamaamistani kuteista. Ihan ensimmäisiä asioita mitä opin pyöriessäni netin käsityöpalstoilla oli poppanakuteen leikkaaminen lieröksi ommellusta lakanasta. Pääsiäispoppanoihin pääset tästä.

Tuolilla istuu kirpputorilta ostamani nukke. Olen lapsenlapselleni luvannut ommella sille Käkisalmen kansallispuvun. Alushame on jo valmiina, se on tehty tätini pitsilakanasta. Huomaa käsin nyplätty pitsi ja nimikirjaimet! (Nimikirjaimet eivät taida näkyä.)

Mies sai lahjaksi sukat ja sormikkaat, piponkin, mutta se on nyt paikkassa hukka. Kaikissa on ohuen ohuesta sukkalangasta tehtyä rokokasneuletta.

Näissä 43 numeroisissa neulakinnastossuissa oli aika iso työ. Malli on sama kuin yläpalkin ohjeessa. Koon mittasin lestistä, mutta kyllä kengatkin siihen tarkoitukseen käy. Piipan sukan pohjassa täytyy todella ulottua kantapäähän, mielellään vähän ylikin. Pohjiin ompelin vanhaa nahkatakkia, että kestäisivät. Pirtin kainuunharmas lanka on kovin pehmyttä, vaikka onkin Z-kierteistä.

Ukkolassa tehty

Mattoja

2.12.2014 leena 3 kommenttia

Tässä syksyn aikana olen kutonut Ukkolassa mattoja. Ensiksi tein pikkumattoja lastenhuomeisiin

Neidon polku loimi ei ole ollut kovin suosittu. Polku ei kuulema näy kunnolla. Mutta täytyykö sen neidon polun aina niin selvästi näkyä?

Hyvin näkyy, kun matoa katsoo vinosta,

Mutta polku häviää, kun seisoo maton päällä ja siitä katsoo. Mutta pienessä valokuvassa näkyvät raidat näinkin, mutta suurennahan kuva.

Lisäsin puihin palttinapolkuset ja tein kokeiluja.

Kahdella värillä ja vain yhtä kuviopolkusta käyttämällä tuli kivan näköistä. Akat tykkäsivät!

Tälläisen taidan vielä talvella kutoa, valitsen vaan sinisen kuteen tilalle kuteen joka näkyy molemmin puolin samanvärisenä. Tuossa kohdin, missä valkea näkyy vain täplinä, niin se näkyy toisella puolella tuona leveänä pyöryläketjuna.

Tämän jälkeen aloin kutoa leveämpää mattoa tavallaan joululahjaksi. Ihan alkusenteillä olin heittänyt väärin ja se harmitti koko ajan kutoessani.

Hätä ei olutkaan suuri. Kyseessä olikin vain toinen väri tuossa panaman kaltaisessa heittämistavassa ja sain sen korjattua. Purin kudetta ja työnsin puikon oikeaan viriöön ja sitten neulan avulla siihen uusi kude.

Hapsujen pujottaminen ripsin sisään oli hankalaa. Siihen tarvittiin ryijyneulan lisäksi nuo ruosteiset tongit. Sormet tulivat helliksi, mutta ahkruus palkittiin.

Matto pääsikin jo adventiksi uuteen kotiinsa ja kyllä näyttää kelpaavan.

Villa

Huopia

11.5.2014 leena 7 kommenttia

Tässä äitienpäivän viikonloppuna minulla on ollut yövieras, joka nyt poseeraa huopieni päällä, joita kuvaan täällä blogissa esitettäväksi. Vieraani isäntäväen taholta minua kutsutaan sen mummoksi, mutta tuota en ole lapsenlapsekseni tunnustanut.

Loin aikoinani huopaloimen luonnonväreillä värjäämistäni Pirtin kehräämön langoista, 140 tex x 3. Minun oli silloin tehtävä jotain isokokoista, mihin kaikki varastossani olevat langat uppoaisivat, että pääsisin tyydyttämään himoani värjätä uusia lankoja. Tuon loimen ensimmäisen huovan kuva on täällä. Harmi etten kuvannut silloin lettiä. Luonnon värien sanotaan hyvin sointuvan toistensa kanssa, mutta tuon loimen letti oli todella räikeän kirkuva. Olin laittanut siihen kaikkia mahdollisia värejäni. No näkyyhän tuo yhteen sopimattomuus huovissakin, joten seuraavat huopani suunnittelen ja värjään langat juuri niitä varten. Loimi oli mökin kangaspuissa ja unohtui sinne. Tänä keväänä kudoin sen loppuun. Nyt on huovat viimeistelty ja loimen lopusta valmistin ison tyynyn.

Oikealla olevan huovan olen pessyt. Kun vedin tuon vironvillasta kudotun harmaan huovan tukilta, niin koneöljyn haju oli niin tuntuva, että huopa joutui heti solmimisen jälkeen pesukoneeseen. Luonnonmusta lanka keskimmäisessä huovassa on Pirtin lankaa ja se ei haise öljylle. Lampaan haju ei minua haittaa. Vasemman puolinen on kudottu jo pari vuotta sitten, siinä on kolmea erisävyistä vironvillaa. Se on ollut tukilta poissa, joten haju on laimentunut ja sen pesemistä tässä vaiheessa harkitsen. Luonnon musta antaa luonnonvärit puhtaimpina esiin. Valkea ja harmaa lanka taas syövät värejä, jännä juttu.

Tyynyn kudoin nyt keväällä. Sain innon päälle, kun keksin mitä loimen lopulla teen. Siinä olen käyttänyt kuteena itse värjäämiäni langanloppuja. Pesin tämän myös, koska halusin sen pikkirikkisen huopuvan, jotta vohvelisidos kestäisi rajumpaakin pyöritystä. Täytteenä on pieni rakeista stryrox-rouhetta, jota on Ukkolaan hankittu säkkikaupalla saunatyynyjä varten. Tyynyn vien mökille, sinne se kuuluu, joko lattialle tai selkäni taakse kun istun sängyllä ja virkkaan.

Kirjonta, Rekipeitto

Hapsunauhaa

30.12.2013 leena Kommentoi

Jos kaikki menee niinkuin olen suunnitellut, niin pitkäaikainen ja nyt ainakin vuoden jo seisonut urakkani, rekipeitto, on valmis. Tänään sain tehdyksi hapsunauhan sen reunoja kehystämään.

Lautanauhatekniikalla iskuhapusutyyppisen nauhan tekeminen oli helppoa ja joutuisaa. Paljon vaikeampaa oli saada yhtä aikaa kasaan ohje, kaksi lautaa ja nauhaa varten värjäämät lankani. Langat olivat viimeiseksi kateissa ja joulusiivouksen yhteydessä löysin ne lepereiden alta isosta muovikassista.

Nyt välipäivinä on ollut rauhallista ja nauha valmistui pikavauhtia, joten pyrin ompelemaan sen rekipeiton reunaan huomiseksi. Jos peitosta tulee nauhan kanssa liian pikkusievä, niin helppohan tuo on ottaa pois. Katsotaan nyt.

Viron käsityömatkat

Ukkolassa kudottu matto ja käsityömatka Setomaalle

26.5.2013 leena 3 kommenttia

Olen luvannut kirjoittaa blogiani kerran kuussa. Nyt on tehtävä toukokuun artikkeli tai muuten en ennätä, sillä huomenna matkustan itäiseen naapurimaahan. Toukokuun aikana olen kutonut Ukkolassa mattoja ja pyyheliinoja. Pyyheliinat ovat vielä tukilla, joten niitä en pysty näyttämään, mutta matot solmin tänään ja ovat tässä.

Kaisun kanssa vedimme talvella Peilikäs-loimen. Ohjeen siihen olin saanut Katilta. Kaisun isä on kotoisin Kainuusta ja hän kuultuaan pelikkäästä oitis halusi sellaiset matot, minä taas olen perinnehöperö, joten etsin kaikkea tuollaista. Kolmanneksi kutojaksi ilmaanntui Laura. Vedimme vain 25 metrin loimen, mutta nyt meitä on pikkuisen toruttu, sillä loimen olisi täytynyt olla 40 m, jotta kaikki halukkaat olisivat sitä päässeet kutomaan. Kati, jos luet tätä, niin eikös käynyt ihan samalla tavalla kuin sinunkin kudontapiirissäsi . Ai ai, valokuva paljastaa, että vieläon matoissa aikalailla siistimistä.

Olen ollut käsityömatkalla Setomaalla. Tällä kertaa sukkaa kutomassa. Laitan tähän pienen koosteen näkemästäni, sillä näkemistä, hypistelyä, ihailua ja ihmettelemistä oli tavattoman paljon.

Sukkakurssilla kun oltiin niin ensiksi kuvat opettajiemme neulomista sukista.

Olin lukenut netistä Siperian setokaisten lapasnäyttelystä Võrussa. Silloin harmitti, kun se oli jo loppunut, sillä matkallamme asuimme juuri Võrussa. Riemu oli rajaton, kun nuo lapaset löytyivät Obinitzan taidemajasta.

Samasta talosta löytyivät myös nämä lapaset. Esimmäisessä kuvassa on samakuvio neljässä eri lapasessa. Kyllä värillä on väliä! Toisessa on taidokkaasti kuvioidut kennolapaset, joita neuloin jokunen vuosi sitten, mutta vain kahdella värillä.

Toisen opetuspäivän opettajamme hotelliimme kantama lapasmäärä oli valtava. Meille selvisi että hän myy niitä ja tässä linkki hänen sivuilleen. Hän oli myös neulonut nuo Siperian setokaisten lapaset kansanperinteen tutkijan kuvauttamasta vihosta.

Minun tekemiseni sitten, – no-, niissä ei ole paljoa kehumista. Sukan alusta en ota kuvaa, mutta vakuutan, että osaan tehdä vitsin – kierreraita- sukan alkuun ja reikäkerroksen, johon nauha voidaan pujottaa, sekä uuden vitsin. Kirjoneule minulta sujuu ruutupiirroksen mukaan, mutta sukat taitavat nyt jäädä tekemättä. Pullo nyörissä oli haka. Kävin Obinitzan kaupasta ostamassa siideriä, jotta saisin pullon ja koko kotimatkankin sitä solmin. Tuon nyörin ohje on Taitolehdessä (nyt en löytänyt lehteä, mutta päivitän tähän lehden numeron myöhemmin).

Tietysti pullon voisi vaihtaa kauniinpaan ja pitää keskeneräistä työtä koristeena hyllyllä, mutta siellä Obinitzan kaupassa minulla oli niin hauskaa, joten en voi luopua tuosta pienestä siideri pullosta. Teen nyörin valmiiksi sitten, kun keksin mihin sitä tarvitsen. Langat olivat omiani, itse värjättyä Pirtin tex 180 x 3 lankaa. Yleensä kuljetan näille perinnekäsityökursseille omat värjäämäni langat, kun minusta ikivanhoilla tekniikoilla tulee kaunista luonnon väreinväreillä ja niitä lankojahan minulla riittää.