Puolitoista vuotta sitten kävin Museoviraston käsikirjoitusarkistossa lukemssa Tyyni Vahterin muistiinpanoja Karjalaan tehdyiltä tutkimusmatkoilta. Tyynillä oli tapana näyttää museossa olevan käsityön kuvaa haastateltavalleen ja kysyä tehdäänkö täällä vielä tälläisiä. Vuoksenrannassa  1934 Tyyni tapasi Anna nimisen emännän, joka myönsi, että kuvassa olleita lapasia tehtiin ennen, mutta nyt tehdään toisenlaisia.

Olen itse ottanut Tyynin mustiinpanoista tämän kuvan, meillä kun oli lupa kuvata.  Kuvassa ovat Annan uudet neulemallit  lyijykynäpiirroksina.  Klikkaa kuva isoksi niin jotain selviää. Siihen on piirretty puukuvalapaset, jollaiset löytyvät Sukupolvien silmukat-kirjasta, ne olivat uutuudet.  Anna sanoi, että nykyisin tehdään myös rokokassukkia. Niistä ja lämsäpkäistä ovat Vahterin piirtämät lyijykynä piirrokset.  Sukupolvien silmukat kirjasta löytyvät myös lämsäpkässukat, sillä tuohan on selvää konttineuletta. On siellä muuten lämsäpkäslapasetkin. Mutta rokokkaat, mitähän ne ovat?

Kun kokosimme neuleita kirjaan, niin rokokkaat kummittelivat kaiken aikaa, mutta kukaan meistä ei ryhtynyt niitä selvittämään. Minä lähdin viikoksi elokuiselle venematkalle Saimaalle. Nyt tuolle tekemättömälle työlle olisi hyvin aikaa. Tähän innostivat myös Ravelryssä käymäni keskustelut.

Varustauduin neulelangoilla, puikoilla ja kaksilla ohjeilla. Toinen ohje oli Aino Nissisen 1929 julkaistusta kirjasta Kaunis käsityö. Olimme talvella katsoneet tuossa ohjeessa olevat Kansallismuseon lapaset mahdollisiksi rokokkaiksi. Toinen ohje oli  Ravelryn keskusteluista Miemiian  (keskustelu 323) vanhainkodilta saamien neuvojen mukaan toteutettu ohje.  Maisemien hiljakseltaan vaihtuessa tartuin ensimmäiseksi Nissisen ohjeeseen, koetilkussa alimmainen.

Hämmästykseni oli aika valtava. kun hänen ohjeensa mukaan tuli suorastaan sillisalaattia. Ohje oli tehty Kansallismuseossa oleville lapasille, mutta ei siitä  tullut samanlaista, nurja silmukka sotkee todella pahasti.

Nyt viikonloppuna löysin tuolla mallilla tehdyt lapaset, kun olimme rakentamssa karjalaisen perinnekäsityökerhomme näyttelyä. Heti piti ottaa puhelimella kuva. Olin joskus talvella antanut tuon Nissisen ohjeen yhdelle kerholaisistamme. Myös  hänen kummastuksensa oli ollut  suuri:  ohje toi ihan kelpo lapaset, mutta ei sinnepäinkään kuin olisi pitänyt. No Aino, no Aino, tekaisit ohjeen, etkä käynyt niitä edes koeneulomaan! Noin voi käydä näköjään myös ammattilaiselle.

Miemiian malli, koelieriössä ylimpänä, näyttää hyvätä, joten sellaiset ensimmäisiin sukkiin.

Alkumatkasta nämä sukat  valmistuivat. Nopea tuota on neuloa, melkein kokonaan vain oikeaa ja kahden simukan neulomatta jättäminen aina välissä vain lisää vauhtia. Tuo malli on melkein samaa, kuin joitakin vuosi sitten harrastamani kennoneule. Erona vain värilangan jälkeen kerros oikeaa eikä nurjaa. Näin värit pysyvät sekoittumatta. Kuvan kennoneule lapanen on pyörinyt nurkissani, on ilman paria, koska sen sinertävä kennonpohjaväri on hävinnyt.

Sitten tultiin Lappeenrantaan. Aika läheltä satamaa löytyi pieni viehättävä lankakauppa. Ostin sieltä ohutta lankaa reunukseen. Tuo mukaan ottamani musta kun oli paksumpaa, kuin kennossa oleva raitalanka ja sukat tuttuivat vähän tunkkaisilta.

Satoi ja satoi, emme lähteneet ylittämään Suur-Saimaata niin surkeana ilmana, joten minulla oli aikaa käydä uudelleen tuossa mielyttävien myyjien lankakaupassa. Virtuaalivilkutus sinne ison kauppakeskuksen pieneen nurkkakaupaan, jos satutte lukemaan tätä juttua. Tällä kertaa pääasiani oli ostaa ohuet puikot, jotta voisin neuloa terätkin ohuen reunuslangan sukkiin, mutta mukaan tarttui myös lisää samaa ohutta sukkalankaa, värillisenä ja mustana. Kyllä se vaan niin on, että ihanimmat sukat saa ohuella langalla ja kaunein jälki tulee, kun reunus ja kennolanka ovat samaa paksuutta.

Kun sitä pitää sadetta kaupungin rannassa, niin veneesen saa sähköt  ja pääsin pyörimään käsityösivuilla. Minäpä löysin uuden neuletavan rokokkaisiin.

Tämä olen neulonut kotiin saavuttuani. Tässä mallissa neulotaan aina vain oikeaa ja reunusväli tehdään purkamalla kolme kerrosta  joka neljänneltä silmukalta ja nostamalla reunusväri neulottavaksi. Huonosti selostettu , mutta katso ohjeesta. Reunukset kiristävät samalla tavalla kuin neulomatta nostetuissa silmukoissa, mutta ne eivät vedä rokkoja alaspäin, vaan ne melkein kohoavat, kun saavat löysyyttä purkamisesta. Taas ohut sukkalanka vie voiton paksummasta. Voi kun jaksais aina sellaisella neuloa!

Olisikohan tämä  Annan rokokassukien  neulemalli? Tähän emme saa koskaan vastausta. Näin  tulee joustavat sukan varret.

Mutta ei rokkaiden neulomistavat tähän lopu. Uusimmassa Modassa 7/2017 on kauniit Kirjavavartiset sukat. Selvä rokokasmalli. Siinä pelataan nurjilla ja oikeilla kerroksilla vähän eri tavalla, joten rokosta tulee karheampi.  Neulomatta jätetyt kaksi silmukkaa vedetään neulottaessa ristiin, näin tulee vinoneliömäinen vaikutelma, mutta eihän niin tarvitse tehdä. Tulen minä nämäkin tekemään sillä tavoitteeni on saada aikaseksi seisemät lasten sukat, eihän ketään vunnukoista voi ilman jättää.  Rokot mielummin sukkiin kuin lapsiin.