Tänään oli hopeasavi aiheena Mikkelin käsityökeskuksen kurssilla Uusia ideoita käsityöhön. Mielenkiintoinen kokemus. Ei hopeasaven kanssa sinuksi tullut yhdellä neljän tunnin kurssilla, mutta tiedän nyt mitä se on.
Tekemäni korut, enkeli ja pallinaama, menevät heti lahjaksi. Tietoa hopeasavesta löytyy osoiteesta http://hopeasavi.fi .
Matkailu avartaa. Toissapäivänä kävin eteläsuomalaisessa rannikkokaupungissa ja näin siellä koruvaijeriin viritetyt virkatut korut. Ukkolassa on tehty koruja tärkkäämällä, mutta tuo vaijeri on yksinkertainen idea pitämään ryhtiä, joten varastin, lainasin.. mikähän olisi okea sana … oitis asian ja tänään olen virkannut joulutähdet ja vielä tulen virkkaamaan lumitähdet. Tähden virkkausmalli on Erika Knightin kirjasta Crochet stitch motives.
Olen viikonlopun viettänyt Mikkelin kansalaisopiston järjestämällä kivenhionnan kurssilla.
Siinäpä aikaansaannokseni. Vihreä riipus marmorista, ensimmäinen harjoitustyö. Tuikkulyhty on maasälpää ja siinä ihanasti kimaltelee spektroliitti. Kaksi hiottua kiveä on jaspista ja kaksi tiikerinsilmää, värit eivät pääse kuvassa oikeuksiinsa. Nuo kivet olen ajatellut sujauttaa hopealangasta virkattuun putkeen ja valmistaa rannerenkaiksi.
Olen onnellinen, sitä mummoihminenkin oppi ihan uutta kamalan isojen ja räiskivien koneiden äärellä. Kiitos Otavan kivipajan porukka, hauskaa oli.
Näpertelin helmillä.
Pikkuprinsessa saa tummiin hiuksiinsa helmidonitseja. Niitä on niin paljon, että voi väriä vaihdella mielensä mukaan.
Hänen veljensä taas saa hämähäkkejä. Ehkä niillä voi jotakuta pelotella.
Ideat noihin sain Tiina Karttusen ja Riikka Santosen kirjoista Hurmaavat helmityöt ja Helmitöiden vuosi. Noiden kirjojen avulla olen myös opetellut aikaisemmin esittelemiäni perustekniikoita. Helmet hankin Helmiqsta.
Viime viikolla satoi ja satoi. Kun marjametsään ei päässyt, niin opettelin sateen ropistessa helmeilyn perustekniikoita.
Peyote-putki onnistuu jo alusta alkaen kuvion mukaisesti. Siitä on tuo avaimenperä osoituksena. Aikaisemmin aloitin yksivärisellä ja otin eri väriset helmet mukaan vasta parin kierroksen jälkeen. Yksiväriset kierrokset purin sitten lopuksi pois.
Mutta helmivirkkaus, oikean puolinen tekeleen alku, on vaikeaa. Lankaan pujotetut helmet eivät jouhevasti tule mukaan virkkaukseen ja silmukoiden määrä putkessa muuttuu kaiken aikaan. Kun harjoittelin, niin otin tuon ruskean helmen mukaan auttamaan samassa silmukkamäärässä pysymistä. Yllä olevan kuvan töissä on käytetty tsekkiläisiä siemenhelmiä.
Harjoittelin myös taso-peyoten. Nuo putket tein aluksi tasona ja yhdistin lopuksi. Mielenkiintoista ja mukavaa, kun sen oppi. Voin jo alkaa suunnitella kookkaampia ja kuvioltaan vaihtelevampia malleja. Rannerenkaat tein samalla tavalla. Kun molemmat päät ovat kuvion suhteen oikeat, niin yhdistäminen on helppoa. Peyote-sidos antaa sen verran periksi, että rannerenkaat eivät tarvitse lukkoa. Putket ovat tarkoitukseni laittaa vaijerikorujen ”helmiksi”. Näissä töissä olen käyttänyt japanilaisia delica-helmiä, joista tulee tasainen pinta.
Helmikudonnan olin opetellut jo aikaisemmin kesällä. Tässä minulle vielä käsiin jäänyt lapsen rannerengas. Intiaanien tekniikassa erittäin hyviksi kuvioiksi ovat osoittautuneet perinteiset suomalaiset ristipistomallit. Helminä olen käyttänyt läpinäkymättömiä ja mattapintaisia tsekkiläisiä siemenhelmiä.