Huomaan siirtyneeni harvakseltaan päivittelemään tätä blogia, mutta se merkitsee sitä, että kerralla esittelen useampia töitä. Viime kerralla näytin etupäässä keskeneräisyyksiä, mutta nyt ne ovat valmistuneet. Aloitankin keskiaikapuvusta. Tuon Herjolfsnes no:38 ohjeet ostin täältä. Kaavojen piirtämisessä minulla oli vaikeuksia sen takia, että kotikaupungistani ei saanut 5 x 5 kaavapaperia. Se toki ei ollut kaavakuvien vika, ja kaavoista lopulta tuli suurenmoiset. Artesaaniopintojen lopputyö, ja niin toimivat kaavat ohjeineen! Suurkiitos ja ihailu sinne Turkuun päin. Pesin valmistuneen mekkoni ja silitin. Nyt salamavalokuvat paljastavat kaikki silityksessä tulleet kiillot, olisi pitänyt jaksaa silittää nurjalta. Kankaan olen ostanut Viipurin hallista ja se ei maksanut paljoa. Siksi tein siitä kansalaisopistoryhmälleni koepuvun ja nyt jo yksi kurssitoverini halusi sen ostaa. Ei ole myytävänä, tehköön itse omansa. En ole keskiaikaharrastaja ja tarkoitukseni on pitää tätä pukua kesäisenä saunamekkona.
Kirjailin puvun ketjuvirkkauksella, koukkusella ompelu, niin kuin sitä kauan sitten kutsuttiin. Puvun malli on viikinkien ja kirjailu Venäjän kautta Karjalaan tullutta. En todellakaan tiedä, käyttivätkö viikingit ketjuvirkkauskirjontaa, mutta riittävän vanhaa se on keskiaikapukuun. Kansakoulussa jo opetettiin, että elämme sekä idän että lännen vaikutuspiirissä ja eikös ne olleet juuri viikingit, jotka etenivät syvälle Venäjälle. Eivät ne ehkä löytämiään kauniita kirjontoja Grönlantiin asti vieneet. No ajatusleikit sikseen, minulla on oikeus kirjoa saunamekkoni haluamallani tavalla.
Pullokiilat jätin paikalleen, ne ovat oikeastaan jännä yksityiskohta, mutta jos tulevaisuudessa teen tällä mallilla villakankaisen juhlamekon, niin vedän ne jo leikkausvaiheessa viivottimella pois. Pullokiilojen olemassaolo on kyllä ihan ymmärrettävää, sillä onhan helman alla oltava tilaa kaikenlaiselle tarpeelliselle. Tuon tarpeellisen tavaran hakureitit vain kirjoin, sillä en halunnut saunamekkooni ammottavia aukkoja, mutta kun ne on merkattu, niin niiden olemassaolosta on kiva jutella mekkoani ihailevan kanssa. Mekon kapeiden hihojen toimivuudesta jo kirjoitin edellisellä kerralla. Nyt kun silitin mekkoani, niin tulin siihen tulokseen, että olkakiilan lisäksi sauman paikka ja langansuunta ovat merkittäviä asioita hihojen istumisessa. Loistavaa kaavoitusta 1000 vuotta sitten!
Keskiaikapukuun kuuluu ilman muuta päähine. Minulla on paljon noita ketjuvirkkauskirjonnan malleja, joita olen saanut iäkkäältä tädiltäni. Hän on 40 – 50 lukujen taitteessa käynyt Helsingin käsityöopettajaseminaaria ja säilyttänyt omia ja opiskelutovereidensa piirtämiä malleja, jotka pohjautuvat Aunuksesta asemasodan aikana kerättyihin kirjontamalleihin. Niiden pohjalta sommittelin tuon mekon kirjonnan ja löysin sorokan mallin, jonka kirjoin päähinettä varten.
Millainen tästä päähineestä lopulta tulee, en vielä tiedä. Sorokkaa en tee, enkä varmaan ihan huiviakaan. Asiaa täytyy vielä pohtia kansalaisopiston opettajani kanssa. Noita kirjontamalleja olen muuten jakanut tätini luvalla blogini alkuvaiheiden aikana ja ne löytyvät yläpalkista Omia ohjeita kohdan alta.
Valmistunut on myös kiikkutuolin mattoni. Ensimmäisessä kuvassa oikeapuoli ja toisessa sitten kääntöpuoli, jonka voi vetää päällepäin aina kuun haluaa pientä vaihtelua. Mummoni kiikkutuolissa on nyt vielä parempi istua ja neuloa kuin ennen Oikeastaan minä voisin tuon evakkokodin yksinkertaisen huonekalun hioa, petsata ja lakata. Se kyllä ansaitsee sen.
Kiinni huopuneiden lapasten tilalle neuloin jo uudet, Hannun vaakunalla koristetut. Niissä käytin Pirtin kaksisäikeistä karstalankaa. Sen verran kyllä edellisessä kirjoituksessani esittelemäni hahtuvalapasten raadot harmittavat, että aloin neuloa uusia hahtuvasta, puikkojen koko 5 ja hahtuva yksisäikeisenä. Seuraavaksi ne pääsevät pesukoneeseen muovia sisällään. Noissa muuten on Pelson vankilan villaa. Taatusti puhdasta Suomen lammasta, sillä Pelsossahan on tuon rodun geenipankki. Pirtillä sekin on kehrätty, mutta siinä on paljon enemmän lanoliinia, kuin Pirtiltä ostetuissa langoissa. Johtuu siitä, että ne villat, jotka asiakas ottaa lankoina itselleen, pestään Pirtillä pienissä erissä, eikä lähetetä rekalla jonnekin Keski-Eurooppaan pestäväksi.
