Aihearkisto: Kinnasneulalla

Kaikenlaista puuhailua

Yhtä sun toista, etupäässä pienimuotoista, olen tehnyt, mutta tänne blogiin niistä on jäänyt kirjoittamatta. Kyllähän se selvästi oireilee siitä, että tämä blogileikki taitaa kohta olla kohdaltani ohi.  Nyt kumminkin esittelen sitä mitä löysin kotoa kuvattavaksi.

Perinnekäsityökerhossani aloimme talvella opetella nauhojen valmistusta. Loimettomista aloitimme, tosin vain muutama kerholainen innostui niistä.

loimettomatKuvassa minun nauhani, palmikoitua ja ristikkonauhaa.  Peukalointi, eikös ole ihana käsite tuolle ristikkonauhalle. Ylimmäisenä olevaa moppilangasta peukaloitua nauhaa  olen käyttänyt vyönäni pirtanauhojen valmistuksessa.

virkatut lapasetPirtanauhoistani ensimmäinen oli tämä ripsinauha, jonka ompelin somistamaan kiinteillä ketjusilmukoilla samasta langasta virkattuja lapasia.

pirtanauhojaKohdallani nauhojen teminen repesi, kun kävin Helsingissa Mari Soljan kurssilla ja opin tekemään poimittua nauhaa, vironvyötä. Yksi ripsinauhakin näyttää pääseen kuvaan, mutta huomioi tuo alimmaisena oleva Käkisalmen kansallispuvun nauha, Sen kesken jäänyt loimi on odottanut kätköissäni 37 vuotta valmistumistaan.

tuolipäällinen ja nukkeUkkolassa on tullut kudottua vanhoista T-paidoista penkinpäällisiä. Niistä yksi on vielä täällä kotona, muut vein jo mökille. Pääsiäisliinojakin tein kaikille lapsilleni itse leikkaamaamistani kuteista. Ihan ensimmäisiä asioita mitä opin pyöriessäni netin käsityöpalstoilla oli poppanakuteen leikkaaminen lieröksi ommellusta lakanasta. Pääsiäispoppanoihin pääset tästä.

Tuolilla istuu kirpputorilta ostamani nukke. Olen lapsenlapselleni luvannut ommella sille Käkisalmen kansallispuvun. Alushame on jo valmiina, se on tehty tätini pitsilakanasta. Huomaa käsin nyplätty pitsi ja nimikirjaimet! (Nimikirjaimet eivät taida näkyä.)

sukatMies sai lahjaksi sukat ja sormikkaat, piponkin, mutta se on nyt paikkassa hukka. Kaikissa on ohuen ohuesta sukkalangasta tehtyä rokokasneuletta.

tossutNäissä 43 numeroisissa neulakinnastossuissa oli aika iso työ. Malli on sama kuin yläpalkin ohjeessa. Koon mittasin lestistä, mutta kyllä kengatkin siihen tarkoitukseen käy. Piipan sukan pohjassa täytyy todella ulottua kantapäähän, mielellään vähän ylikin. Pohjiin ompelin vanhaa nahkatakkia, että kestäisivät.  Pirtin kainuunharmas lanka on kovin pehmyttä, vaikka onkin Z-kierteistä.

 

Tossuja kinnasneulalla

Ennen joulua tein yhdet kinnasneulatossut ystäväni ompeluseuran myyjäisiin. Ystäväni oli saanut tumman ruskeaa paksua sekoitelankaa, josta oli määrä neuloa sukat. Kun hän valitti langan kovuutta, niin pyysin sen itselleni ja kerroin yrittäväni tossuja kinnasneulalla.

Lanka ei kunnolla huopunut ja jouduin päättelemään langanpäät neulalla. Kauniit tossut sain silti aikaseksi, sillä vielä kirjoin luonnonvärein värjäämilläni langoilla tossuihin kannuksenpyörät. Kuvio suorastaan loisti tummalta pohjalta, mutta sehän symboloi suomalais-ugrilaisessa perinteessä aurinkoa.

Tossut lähtivät myyjäisiin ja en muistanut ottaa niistä kuvaa. Se on jälkeenpäin harmittanut. Päätin tehdä uudet ja lahjoittaa ne nyt Pirtin kehräämölle, kun ovat taas kehränneet kainuunharmaksen villoista Z-kerrattua lankaa. Käytämme tuota lankaa karjalaisessa perinnekäsityökerhossa.

keskeneräisiäHuonosti tässä meinasi käydä, sillä innoissani jatkoin tossujen  ompelua pohjanauhan käänteen jälkeen. Tuossa vaiheessa olisi pitänyt aloittaa toisen parin ompelu, jotta saisi molemmista tossuista samankokoiset. Molemman parin yhtäaikaikaista tekemistä olen aina painottanut ohjatessani toisia neulakintaan saloihin ja nyt töppäsin itse. Tuossa vaiheessa mistä yllä oleva kuva on, olin jo päättänyt tehdä kahdet tossut, vähän epämääräisen kokoiset minulle ja paremmat Pirtille.

viimenenNeljän tossun tekeminen antoi  varmat viitteet siitä kuinka paljon pitää missäkin kohdin lisätä tai kaventaa, joten viimeisen tossun tekemiseen oikein keskityin ja panin silmukat muistiin ja päätin tehdä ohjeen sen pohjalta. Ohje onkin jo valmis, pääset siihen tästä tai blogini yläpalkista.

molemmat valmiitMolemmat tossut ovat valmiit. Vaikka koon suhteen olikin vaikeuksia, niin sain kaikki aivan samankokoisiksi, kun kuivatin märät tossut lestissä. Kotiin jääviin kirjoin omilla väreilläni kannuksenpyörän ja yläreunan koristin ketjupistokiemuroin. Tuollaisia ketjupistokiemuroita on käytetty muinaisina aikoina Ruotsissa neulakintaissa ja löytyy niittä Tuukkalan hautalöytökintaistakin. Kannuksenpyörä ei loista niin kirkkaana, kuin niissä tummanruskeissa tossuissa, mistä jäi kuva ottamatta. Johtunee varmaan pohjaväristä. Pirtin tossuihin kirjoin sen kaltaisen auringon, kuin mitä esiintyy suomalaisissa rekipeitoissa. Kirjonnassa käytin niitä Pirtin värejä, joita löysin lankavarastostani.

jarrutTossujen pohjiin lisäsin jarrutäpliä. Ne olen todennut erittäin toimiviksi jopa jumppasalilla.

Tossujen kuviot ovat erilaiset, mutta molemmissa on kahdeksan sakaraa. Kahdeksan on pyhä luku. Kristillisessä perinteessä se kuvaa täyttymystä, uuden alkamista ja ylösnousemusta (Tanhuanpää, Taivaallista mannaa), Virossa minulle kerrottiin kahdeksan sakaraisen kuvion siunaavan ja hoitavan paikkaa, jonka päälle se on kirjottu. Tätä ikivanhaa kuviota esiintyy siellä hyvin paljon etenkin ikivanhassa Mulgimaan kirjonnassa. Suomessa kannuksenpyörä on yleinen ryijykuvio, sitä esiintyy  myös vaakunoissa ,  esimerkiksi Parikkalassa. Juuri luin netistä, että kahdeksansakarainen tähti on palomiesten tunnus, Pyhän Johanneksen risti. Karjalan tasavallan vaakunassa samainen kahdeksansakarainen symbolisoi ikuisuutta, onnea ja vaurautta. Merkki löytyy myös Udmurtian ja Mordvan lipuista, auringon kehrä, niinhän se on suomalais-ugrilaisessa perinteessä.

Vahva on tossujeni merkki.

Jos haluat nähdä toiset tossuista livenä, niin käyppä ensi viikon lopulla Pirtillä. Kyllä ne silloin jo ovat siellä.

Neulakintaat

Kesä tulee pikkuhiljaa, vaikka tänään sataakin isoja lumihiutaleita. Laitankin tähän tulevan kesän  kunniaksi viime kesänä valmistuneet kintaani. Minusta niiden kuviointi näyttää lehmän laikuilta. Siksi otin kuvan voikukan kera. Kintaat ovat talviasia, ja talvea ei tänä vuonna oikeastaan tullut ja siksi ne jäivät käyttämättömiksi.

lehmänlaikut

Kerropa kommenteissa, miten ajattelet minun tehneen kintaan laikut.

Niiden esikuvan löydät täältä. Eivätkös olekin samanoloiset. Olen ylpeä itsestäni.

Aina sitä vaan palaa mieleisiin käsitöihin

Minulle on jo useammalta taholta huomautettu siitä, että sinä se vain mainostat Viipurin käsityökauppoja. Sukulaiset jo leikillään huomauttivat, että sponsoroivatko ne sinun blogiasi. No ei todellakaan. Nyt pitää vähän vääntää asiaa tähän päälle ja siksi tulee paljon toistoa blogini aikaisempiin artikkeleihin, mutta kuvissa olevat työni ovat uusia.

Blogini alkuaikoina tein himolla ketjuvirkkauskirjontaa ja nyt olen palannut siihen. Syy kyllä on karjalaisten käsityökerhossa, jota aloin viime talvena pitää ja siellä tänä syksynä aloitimme noiden ketjuvirkkauskuvioiden tekemisen. Minullahan on niihin runsaasti malleja, joita iäkkään tätini opiskelutoverit ovat piirtäneen Ollilan opastuksella käsityöopettajaseminaarissa 40-luvun lopulla. Kerran kysyin tädiltäni, että saanko niitä jakaa, niin hän vastasi, ettei kansanperinteellä ole tekijäoikeuksia. Niin että jos kiinnostaa, niin ota yhteyttä. Tässä linkkejä aikaisempiin töihini: tyynyjä, joululiina, lumiset puut, keskiaikamekko ja siihen päähine, nuo  löysin. Lumisia puita en ole itse tehnyt, mutta nyt tuolla kerhossa on tulossa tuolla kirjontamallilla joululiina.

Löysin varastostani neliskulmaisen valmiiksi päärmätyn käsinkudotun pellavaliina. En tiedä mistä se on minulle kulkeutunut, ehkä tätieni jäämistöistä. Siihen virkkasin  kerhotyönäni  kulmiin kirjonnat. Ensin näytti minusta vähän oudolta, vieraalta, aunukselainen mallihan tuo on, mutta nyt ovat silmäni tottuneet ja ilolla pidän liinaa pöydälläni.

Seuraavaksi kirjoin tyynyn, minulle vanha malli, mutta halusin kokeilla Viipurista ostamaani kapeaa pellavakangasta.  Kankaan napakkuuden takia siihen oli helppo virkata ja pesussa kangas tuli tasaisesti viehättävän ryppyiseksi, joten en taida sitä silittää. Ompelematta tuo tyyny vielä on  ja syy siihen on että ompelukoneeni on vielä kesän jäjiltä mökillä. Tuossa ketjuvirkkauskirjonnassa on taikaa, sitä ei malta jättää käsistään, vaan jatkaa ja jatkaa. Syynä olen ajatellut olevan yhtenäisen viivan, joka pitäisi saada päätökseen. Tuo tyynyn malli ei ole täysin oikeaoppinen. Siinä nuo kukat tehdään irrallisina, ja kyllä niiden langanpäiden päättely harmitti.

Tulin vielä lisäämään linkin. Tässä Venäjän puolelta talteen otetussa lakanan reunassa olisi haastetta kerrakseen ja himo ketjuvirkkaukseen taitaisi jo hiipua.

Mehän aloitimme tuossa kerhossa neulakintaan tekemisellä. Minun opetustaitoni ovat koetuksella, kun yritän opettaa neulakinnasta. Parhaiten se onnistuu, kun istun vieressä ja neuvon kädestä pitäen. Näin tapahtuu yhä uudelleen, sillä kerhoon tulee aina vaan uusia neulakintaan opettelijoita. Saimme nimittäin mainosta, sillä olimme tekemässä työnäytöstä Kenkäverossa Karjalasta kajahtaa  toimintapäivänä.

Tähän loppuun laitan vielä muutaman kuvan neulakintaista. Noita suomeksi neulaamiani siniraitaisia kintaita tein tuolla Kenkäverossa. Talvella olemme suunnitelleet siirtyä pitäjälapasiin. Olen nyt kolunnut Suomen museot onlineä, Haaviston ja Ollilan kirjoja. Kerholaisten kotiseutujen pitäjistä kerättyjä kirjoneulontamalleja puuttuu vielä paljon. Jos tiedät mistä etsisimme, niin kerro ole hyvä.

Kukas se kissan hännän nostaa, jollei kissa itse

Olen nyt kahtena vuonna osallistunut Karjalan Liiton naistoimikunnan käsityökilpailuun todella hyvällä menestyksellä, joten häntä on  korkealla. Viime vuonna kilpailtiin sukan neulonnassa. Neuloin kilpailuun Keski-Karjalan/Sortavalan kansallispuvun hameraidoituksen mukaiset sukat. Annoin sukille nimenkin, ”Kirjavalahden riiuusukat”. Nimi pitää sisällään lähipiiriini liittyvän kauniin tarinan, missä riiuureissut kulkivat tuota Laatokan huikaisevan kaunista rantaa pitkin, mutta rakkaus sai täyttymyksensä vasta 65 vuotta myöhemmin kummankin jäätyä leskeksi.

Näillä sukilla tulin naisten pitkien sukkien sarjassa kolmanneksi. Alkuun en saanut tuosta kilpailusta muuta tietoa kuin sijoitukseni, mutta sitten tämän blogistanian kautta tutustuin henkilöön, joka tiesi kilpailusta enemmän ja hänen lähettämänsä valokuvan perusteella näin, että minun edelläni olivat vikkelisukat ja punaiset, mustalla kirjotut pirteän näköiset sukat.

Tänä vuonna olivat vuorossa kirjavat lapaset ja kinnasneulatyöt. Suorastaan hemaiseva haaste, noitahan tein talvella muutenkin runsain mitoin.

Tässä on aluksi pari kuvaa Lahden  Karjalaisten Kesäjuhlien näyttelypöydästä, missä esitellään kilpailun voittajatöitä. Siinä on myös kahden blogistanian kautta nettiystävikseni tulleiden lapaset. Pieni on tämä maailma! Tai pitäisi varmaan sanoa, että samaa asiaa harrastavat jotenkin vaan löytävät toisensa.

Minähän tänä vuonna menin Lahteen katsomaan juuri tätä näyttelyä, jotta saisin paremman kuvan siitä, mihin kilpailuun olen töitäni lähettänyt. Olin laittanut tähän viisisarjaiseen kilpailuun kolme työtä eri sarjoihin ja ne kaikki pääsivät tuolle pöydälle. Paikan päällä hämmennyin niin perin juurin, etten  pystynyt syventymään riittävästi muihin voittaneisiin töihin ja tämä nyt hiukan harmittaa. Nyt olen saanut omat työni takaisin ja kuvasin ne äsken pihapöydällä. Niitä on pyydetty yhden pitäjäseuran näyttelyyn ja kun ne sieltä kotiutuvat, niin päätän mitä niille teen. Vaihtoehtoja on kolme: laitan ne vitriiniin, annan joululahjoiksi perheeni jäsenille tai lahjoitan karjalaisseuroille arpajaisvoitoiksi.

Lapaset ovat kummatkin tulleet sarjassaan ensimmäiseksi. Virkatut lapaset ovat minusta länsisuomalaista perinnettä, oikeastaan ihan ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta. Kuviot keräsin niihin kuitenkin vähän joka suunnalta, hannunvaakuna ja sen viereinen kahdeksanlehdykkäinen ovat Kihnusta, muuttolintusten nimellä tuo ristikuvio on joissakin karjalaisissa kirjontakirjoissa, komeat ässänväärät löytyvät Korsnäsin paidasta. Kukkilinnun sommittelin noihin kintaisiin itse karjalaisten kirjontojen pohjalta. Kavennuksista kuuluu kiitos Kinixysille Ravelryyn, Tuon tähtimäisen kavennuskuvion voittanutta en ole vielä nähnyt. Lanka noissa lapasissa on luonnonväreillä värjäämääni kaksisäikeistä vironvillaa. Yksinkertaisesta Pelson vankilan Valma-hahtuvasta neulotuissa ja pesukoneessa huovutetuissa  lapasissa on ketjupistoilla kirjottu kukkilintu, se löytyy Stenij-Ollilan kirjasta Karjalankirjonta. Neulakinnastossut ovat valmistettu Pirtin kehräämön hahtuvalangasta, kirjonta mukailee karjalaista sarkaviitan kirjontaa ja pohjaan pistelin liukuesteet.

Neljänneksi laitoin vielä kuvan sukkista ja kansallispuvun hamekankaan tilkusta . Tässäkin haisee oma kehu, sillä aika hyvin ovat luonnonväreillä tekemäni värjäykset onnistuneet näihin sukkiin. Kansallispukujen raitoja mukailevia sukkiahan aloin neuloa Sukkasatoon 2010, sen jälkeen kun Pia, Pirle ja Ellimelli olivat kommentoineet artikkeliani Perinnepestyistä sukista. Muistan että ensimmäinen kommentti tuolla Sukkasadossa oli, että ”tyrmäävät sukat”. Oiskohan nuo haparoivat alut, niissähän väritkin menivät joskus miten sattuu, osaltaan vaikuttaneet siihen, että Taito lehti nyt julkaisee kansallispuvuista aiheensa ja värinsä saaneita sukkia. Mene ja tiedä, ainahan saa kuvitella! Taidokkaita  nuo Tiina Kaarelan sukat  ovat.

Lapaset ovat voittajia, mutta oikeastaan itse arvostan enemmän noita jalkaan vedettäviä. Tuo kahden vuoden takainen ”tyrmäävät” kommentti kertoo sen, että kansallispukuihin   kietoutunutta oikeaoppisuutta tulee hämmentää.  Noissa kinnasneulatossuissa onnistuin taas tässä neuloskaaviossa, joka löytyy myös tästä gradusta ja siellä on kuvan yhteydessä lisäys-ja kavennusvinkkejä.