Tämä blogi on hyvä muistiinpanoväline. Katsoin juuri, että siitä on runsas kolme vuotta, kun opin tekemään kintaita neulalla. Se oli suuri juttu, olihan nyt hallussani taito, jota esimerkiksi äitini ei osannut, mutta arvosti valtavasti. Tässä talven mittaan olen pyöritellyt neulaa hyvinkin ahkerasti ja etsinyt itse oikeata lankaa ja kysellyt sitä myös nettituttaviltani. Kaikki siksi, että ensi viikolla menen ohjaamaan neulakintaan tekoa Mikkelin karjalaisten järjestämälle kurssille. Koen olevani valmis tuohon tehtävään, vaikka en ole koskaan opettanut kädentaitoja. Se on muuten hauskaa, että nuoret ja vanhat nykyisin opettelevat tämän  ikiaikaisen taidon. Hiihtoloman aikana matkustin lapsenlapseni kanssa junassa. Savon radan  iltabendoliinossa minun lisäkseni kinnasneulaa pyöritti myös nuori nainen.

Pari viikkoa sitten Kävin Pirtin kehräämöllä etsimässä sopivia lankoja ja keskustelemassa mahdollisesta Zs -kierteisen langan teosta. Silloin ostin aika paksua nelisäikeistä lankaa (200tex x 4), joista neulasin nämä  linkin alla olevat kintaat. Tuo lanka on liian paksua. Ostin myös ihanan pehmyttä kaksisäikeistä villaa (320tex  x 2 –  150 gr). Lanka oli juuri sen paksuista kuin Virtain villan kolmisäikeinen lanka, jota useat langasta kanssani keskustelleet pitivät parhaimpana lankana neulaamiseen. No, vaikka olisi kuinka oikean paksuista,  niin tämä kaksisäikeinen lanka ei kestänyt neulan kieputtelua ja kierteet purkautuivat. Takasilmukan noukkiminen tuli hankalaksi.

Sisulla tein kintaat valmiiksi. Tuo spiraalirakenne ei myöskään ollut parhaimmillaan noin suuren värieron langoissa, sillä lisäyskohdat näkyvät aika selvästi. Tein kaksivärisyyden oikeastaan siksi, että voin vähän leveillä taidoillani. Lapasen spiraalissa on pyöreä alku, mutta Neulanpistoja sormissani – blogista löysin jo kintaat alotettuani mielenkiintoisen tylpän spiraalialoituksen, jollaisen taidan tehdä seuraavaksi kun spiraalilla leventelen. Spiraalin harmina on lapasen suussa kahden värin erillinen päättäminen. Punoin nauhan tuohon suuaukkoon, jotta se vangitsisi katseet, eikä kerroksien loppumiset hyppäisi silmille.

Nyt ovat raitakintaat valmiit, hieman huovutin ja ompelin tuon tekemäni nauhan . Toisessa kuvassa on kintaan päällä kukkilintu. Sain sen nettiystävältäni Ellisofialta, joka lankakeskustelujen päätteeksi lähetti minulle kokonaisen vyyhdin tuota Virtain villan lankaa ja paljon näytteitä tuon kehräämön muista langoista. Kiitos Ellisofia! Harmi etten saanut tuota lähettämääsi lintua kirjotuksi neulakintaan selkämyksiin. Neulos on vaikea kirjontapohja, enkä yhtään ihmettele, että museoiden kintaissa kuviointi on pitkin lankajuoksuin. Virtain villasta tekemäni kintaat valmistuivat pika vauhtia, lanka kun oli todella maineensa veroista.

Sain valokuvaajan, joten laitoin tähän kintaista monta kuvaa, pidän niistä tavattomasti. Pesemätöntä lankaa oli mukava neulata, langan rasvaisuuskin viehätti ja pesun jälkeen kintaista tuli ihanan pehmeät.  Kuviointiin käytin Ellisofian lähettämiä lankoja, joten kintaat ovat 100% Virtain villaa. Langat ovat värjätty reaktiivivärein. Lapasten suissa on samaa karjalaista sarkaviitan kuviointia, kuin edellisen kirjoitukseni kintaissa. Kämmenselkään yritin ensin kukkilintua ketjupistoin ja varsipistoin. Siitä ei tullut mitään, sitten sommittelin tuon ilman koukeroita olevan villakirjontakuvion, missä  ympyröiden keskellä on  siunaava ja hoitava  kaheksansakarainen eli kannuksen pyörä, jonka on ihan yhtä ikiaikainen  kuin kinnasneulatekniikkakin.

Vielä kuva Walma langoista, jotka eilen ostin vankilan myymälästä kinnasneulakurssia varten. Langat tuntuvat yhtä paksuilta kuin Virtain villa. Niissä ei ole tex-numeroa. Kun siitä valitin Pirtin kehräämön johtajalle, hän vain naurahti ja sanoi,  että se on viisautta. Kyllä Pirtillä vielä se Zs kierteinen lankakin tehdään, mutta milloin, sen aika näyttää. Pyysin langasta Walman paksuista. Walmakin on Pirtillä tehtyä, mutta villa on Pelsolta ja taatusti puhdasta suomenlammasta, kun kerran tulee geenipankista.

Loppuun vielä kuva rekipeittoni viimeisestä  eläimestä, toivoa täynnä oleva  karhu pakkasyössä, ja kaikkihan me tiedämme, kuinka surkeasti siinä lopulta kävi.