Kun olin oppinut keräämään veriseitikkejä, niin niitähän sitten alkoi löytyä ihan lähimetsistäkin. Taitaa olla oikea seitikkisyksy. Banderinkin vaihdoin ihan seitikkien kunniaksi!

Tältä soppa näyttää.

Tässä ovat ensimmäiset veriseitikeillä värjäämäni langat. Kostutin harmaan ja valkean vyyhdin laiskuuttani sisällä lämpimällä porakaivovedellä ja laitoin ne purettamattomina pataan. Ne alkoivat pian näyttää niin tummilta, että lisäsin kiireesti alunaa ja viinikiveä. Väri kirkastui hetkessä. Samanaikaisesti laitoin uuden  valkean vyyhdin mukaan. Vasemmalta lukien ensimmäisessä on harmaa lanka, seuraava oli padassa alusta asti ja kolmas on lisätty lanka. Väriero on niin selvä näiden kahden alunperin valkean vyyhdin kanssa, että se näkyy kuvassakin. Neljäsvyyhti on jälkivärissä värjätty ja siinä ei ole puretusta. Jälkiväripadassa oli myös Pärnun torilta ostamaani lankaa ja siihen tuli eri sävy. Hyvä että oppi tuli minulle heti alkuun siitä, että värejä verrattaessa tulee käyttää samaa lankaa. Kuvan kaikki langat ovat Pirtinkehräämön lankoja.

Meni paripäivää lastenlasten kanssa ja heidän lähdettyään varsinaiset leikit väreillä alkoivat. Veriseitikkejä löytyi lisää. Luin Sundströmin kirjasta Värjäämme yrteillä, sienillä ja jäkälillä, että rauta tummentaa ja emäksisyys muuttaa väriä.Tuo edellisten lankojen alun tummuus vaivasi mieltä, joten illalla laitoin yhden virolaisenlankavyyhdin ampäriin, jossa oli tuota porakaivomme erittäin rautaista vettä. Aamulla jaoin veriseitikit kahteen kattilaan. Toiseen meni tuo kaivovedessä yönsä viettänyt lanka ja toinen aivan samanlainen purettamaton virolaislanka kasteltuna järvivedellä. Toiseen kattilaan lorautin pikkiriikkisen ammoniakkia, jotta siitä tulee emäksistä ja sinne meni myös virolaislankaa ilman puretusta.

Uskomaton lopputulos! Rautaa yön yli saanut lanka on tumman ruskea, väri ei oikein hyvin näy kuvassa, näyttää liian mustalta. Samassa padassa  muhinut järvivedessä kasteltu lanka on vaalean ruskea ja emäksisessä kattilassa tuli violettiin kääntyvä, anniliinin punainen lanka. Kuvassa mukana oleva helakanpunainen lanka on saanut värinsä neutraalin kattilan jälkivärissä, missä olivat ruskeat langat, mutta nyt käytin alunaa ja viinikiveä samanaikaispuretuksena. Viinikivi happantaa hiukan vettä. Värjäysajan kanssa en ollut kovin tarkka. Ruskeat langat olivat padassa liian pitkään tai lämpö nousi korkealle. Helakan punaisessa lämpö jäi varmaan 70 asteeseen, missä punainen tulee kirkkaimpana esiin. Mene ja tiedä, mystistä puuhaa tämä kumminkin on.

Verihelttaseitikkejä löytyy vielä paljon enemmän kuin veriseitikkejä. Yritän huomenissa kirjoittaa seikkailuistani niiden parissa, sekä tattitöppäilyistäni, ennenkuin lähden uudestaan noihin seitikkimetsiin. Langat loppu, värjäyset pitää lopettaa, mutta kerään sieniä kuivuriin ”pahan päivän” varalle.