Tattisoppaa ja uusi tuttavuus, verihelttaseitikki

Ensimmäisten seitikkien jälkeen kiehuivat matoiset herkkutatit isossa kattilassa. Olin niitä kerännyt sinne usean päivän ajan veteen likoamaan. Kun sitten värjäsin langat, niin valkoisista langoista tuli heleän keltaisia samanaikaisella aluna/viinikivi puretuksella, upea väri ja harmaat langat aavistuksen vihersivät. Poistin valkoisia, mutta jätin osan niistä ja harmaat langat kattilaan ja päätin antaa rautatöräyksen, jotta saisin vihreää väriä. Tulihan sitä vihreää vähän enemmän noihin lankoihin. Mutta sitten töppäsin. Liemen olin siivilöityt, mutta tiedätehän tatin, limainen. Lankojen lima oli iljettävää ja kun järvivesihuuhtelu ei sitä muuttanut, niin laitoin ne pesukoneeseen, joka käyttää tuota porakaivon rautaista vettä. Puhtoisina tulivat koneesta, rauta-annoksen saaneet säilyttivät värinsä, mutta nuo heleän keltaiset langat olivat tulleet samanvärisiksi! Tämä tapahtui ennen veriseitikkiin pantavan langan liotusta kaivovedessä.

tattilangat.jpg

Kuvassa vihertävät langat ovat tattien ja porakaivo veden värjäämiä. Voimakkaan keltaiset tienvierustatilla värjättyjä. Luulin  kerääväni äikkätattia, mutta kun maistoin sitä pataan pannessa, niin ei siitä pippurin korviketta pysty tekemään, niin mieto oli maku. Joten aloin nimittää sitä tienvierustatiksi. Tummin lanka takana on harmaavyyhti ja tienvierustatilla värjätty. Tuo kirjava lanka kävi seitikkipadassa, olin niin harmistunut tuon kauniin keltaisen värin häviämiseen.

solmu.jpg

Lanka on menossa pataan.

kirjavatatti.jpg

ja tässä valmiina. Kun sanotaan että kasvivärjätyt langat sointuvat hyvin yhteen, niin minusta se ei pidä paikkaansa tämän langan suhteen.

Sitten verihelttaseitikkeihin. Niitä aloin löytää puolukkakankaalta, mutta tavattoman paljon niitä kasvaa nuoressä kylvömännikössä. Sinne suuntaan uudelleen heti huomenna.

verihelttaseitikki.jpg

Olen seurannut sieni Polun värjäyskeskusteluita. Muistin sieltä sen, että heltat ja varret antavat eri värin, joten keitin yhtä aikaa kaksi lientä, helttojen ja varsien liemen.

varretkattilassa.jpg

Laitoin kumpaankin kattilaan kaksi sadan gramman vyyhtiä Pärnun torilta ostamaan lankaa, joista toinen molemmissa kattiloissa oli alunalla esipuretettu (viinikivi oli jo loppunut).

verihelttalangat.jpg

Tässä tulos.  Keskellä olevat langat ovat purettamattomia. Alunalla puretetut langat ottivat kirkkaamman värin. Vaikka oikealla oleva lanka näyttää kuvassa aika tummalta, niin se on selvästi punaisempi, kuin purettamaton lanka. Keltaiset langat käyttäytyivät värjäys padassa kauniisti, mutta nuo punaiset piti ottaa kiireesti pois, sillä liemi oli liian väripitoista.  Saa nähdä, kestääkö niissä väri.

Vielä värjäsin kellanruskeilla seitikeillä, kaneliseitikkejä?  Niitä oli kahta lajia, kuusimetsän paksuhkoa seitikkiä ja mäntymetsässä kasvavaa laihempaa mallia. Niillä tuli kaunis keltainen lanka, jossa oli oranssia vähemmän kuin punahelttaseitikin varsissa, mutta siitä langasta ei nyt näytä olevan omaa kuvaa.

3 thoughts on “Tattisoppaa ja uusi tuttavuus, verihelttaseitikki”

  1. Hienoja lankoja, ikävä tuo tapaus tuo yksi keltainen lanka, mutta aina niistäkin vaan uutta oppia saa.
    Kaneliseitikit ovan kanssa kivoja, niillä olen värjäillytkin.
    Sitten tuli mieleeni että jos on hirvikärpäsiä, niin ei kantsi laittaa tummia vaatteita, vaan mieluummin kirkkaita (nim. kokemusta on.)

  2. Nuo viimeisessä värjäyksessä olevat oranssit/punaiset langat ovat upeat! Vaikka en itse ole suuri oranssin ystävä, niin tuollainen murrettu sävy on hieno. Ja tuo punainen on käsittämättömän upea väri. Itse en ole värjäystä kokeillut, mutta mielessä kummittelee värjäyspata aikanaan kiehumassa mökkirannalla.

Vastaa käyttäjälle leena Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *