Lopuntakin kudontapiirini kangaspuissa on pellvaloimi. Loimesta olen jo kertonut Ukkolan blogissa, mutta nyt enemmän omista puuhistani. Vuosi sitten opettelin kehräämistä Raijan aitalla Raijan itsensä opastamana. Vaikeaa oli ja yhtenäistä lankaa ei tahtonut tulla millään, milloin katkesi kuidun väkisin ohentuessa, milloin taas liian kierteen johdosta. Mutta jo silloin päätin, että kudon tästä jotain, sillä kutoahan voi kaikella, minkä vain saa pysymään loimien välissä. Nyt se sitten toteutui.
Siinä sitä on, ensin kankaan rakenne kuva ja sitten liinaa puissa. Rakennekuvan saan julkaista Raijan luvalla. Rakenne on helppo, suora niisintä ja kaksi polkusta palttinassa ja kaksi pomsissa. Palttinaan kudoin loimilankaa, kolmikertaista Vorun pellavaa ja pomsiin ensimmäiset kehräykseni.
Ja tällainen on lopputulos. Liinat ovat vielä päärmäämättä, sillä tuli kiire kuvata kun Ukkospilvi nousi Mikkeliin. Olen tosi tyytyväinen, epätasainen lankani ei yhtään haittaa, vaan liinat ovat eläväpintaisia ja minulle arvokkaita, sillä onhan niissä kehruu-urani alku. Raijan Aitan nettikaupastahan saa ostaa Raijan itsensä kehräämään paksua pellavaa, joten siitä vaan tekemään samanlaista mestarin kehräämällä langalla ja vaikka minkä värisenä.
Onnistuneet liinat laittoivat minut tietysti kehräämään uutta pellavaa. Nyt yhtenäisen langan muodostuminen onnistui jo oikein hyvin, paljon olin vuoden aikana oppinut. Pyrin aluksi kehräämään samanlaista paksua lankaa Raijan Aitalta ostamastani kuidusta sekä Vorun pellavakuidusta.
Raijan Aitan pellavakuitu on kullanhohtoista, juuri samanväristä kuin hiukseni nuorena ja siitä syntyi kaunista lankaa, tasaistakin, mutta samaan paksuuteen kuin mitä vuoden takainen lankani en jostain syystä päässyt. Joten tästä kudonnaisesta valmistan pyyhkeen, en liinaa.
Virosta ostamani pellavakuitu oli harmaampaa ja huomattavasti jäykempää, mutta kyllä sekin langaksi taipui. Ei nytkään tullut paksua lankaa, vaikka yritin, joten myös tästä tulee pyyheliina. Muistan hyvin, kuinka Raija sanoi, että ohuen langan kehrääminen on helpompaa kuin paksun, joten päätin antaa periksi ja kehrätä niin ohutta kuin vaan saan yhtenäiseksi. Ehkä se niin on, että pitää ensin osata tehdä tavallista lankaa, ennekuin alkaa tehdä taidelankoja.
Tässä tuo vyyhti ja siitä kudottua palttinaa. Taidan käyttää tuon pätkän kirjontaan. Seuraavaksi sitten paksun langan opetteluun, sillä tarkoitukseni on vielä loppukesästä kutoa lisää pellavaliinoja. Olen myös suunnitellut laittaa tuohon loimeen kaislaa, niin että pomsissa kulkee kaisla ja tuo minun ohueksi kehräämäni lanka palttinassa. Oletan että siitä tulee hyvän näköistä.
Kauniita, eläväpintaisia liinoja – yksinkertaiset sidokset ovatkin usein niitä parhaita. Sama havainto minullakin: ohut pellavalanka on helpompi kehrätä kuin paksu ”taidelanka”.
Kaislaidea kuulostaa hyvältä 🙂
Tuon kehräyksen joskus vielä kanssa haluaisin oppia. Pellavaliinasi on tosi kauniita, tuo epätasaisuus, sellainen rouheinen pinta on mukava.
Kauniit liinat. Ja ehdottoman arvokkaat perintötekstiilit, kun lankakin on itse kehrättyä. Arvostan ja ihailen paljon tuollaista alusta asti tekemistä.
Voin yhtyä tuohon Marlen kommeenttiin alusta asti itse tekemisestä ja muutenkin tietysti!
Kesäblogista on sinulle arpajaisvoitto tulossa! joten laitatko osoitettasi mulle s-postilla.
haaraisellatiella@gmail.com
Ihania nämä kudonnaiset itsekehrätystä langasta. Se on totta, että ohuen langan kehrääminen on helpompaa kuin paksun, kunhan ensin on oppinut pitämään kuidut kasassa. Sitä ei aluksi olisi uskonut, mutta nykyisin tulee samasta villamäärästä moninverroin enemmän lankaa, ja rullakaan ei täyty niin nopeasti.
Ihania liinoja ja kaunista lankaa. Eipähän tuossa lopputuloksessa näkynyt langan epätasiaisuus tai pätkäisyys. Aurinkoista kesän alkua!
Hei Kattelin noita sun ihania käsitöitäsi, olet monen alan taituri ja huolellisen työn tekijä. Itse olen harrastanut elämäni aikana käsitöita laidasta laitaan, mutta nyt kun ikää tulee niin huolellisuus tahtoo unohtua. Katsoin , että olet myös tuftannut, minulla olis myynnissä usasta hankkimia tuftauslaitteita, jotka ovat saaneet paljon kiitosta suomalaiseen verrattuna, hinta, keveys, jos on haluajia ostaa tuftauslaite, minulla on nyt jokunen myynnissä 50 e kpl + postimaksu 6,70. Ottakaa yhteyttä jos kiinnostaa.
Hei,
haeskelen juuri tuollaista tuftauslaitetta. Vieläkö Hellevillä myynnissä.
Ilmoita.
Hei,
Enpä tiennyt että on olemassa tuftauslaite! Kiinnostaisi kovasti. Pikkutyttönä tein nukkamattoa käsin… Ottakaa yhteyttä jos vekotin vielä on myytävänä.
Onko Hellevillä vielä tuftauslaitetta? Haluaisin ostaa 🙂
Hellevi ei kuulu Ukkolan Akkoihin, joten en todellakaan tiedä onko hän myynyt tuffauslaitteensa. Sitähän on täällä aikaisemminkin kysytty, ja silloin laitoin osoitteen kysyjälle, mutta nyt kun tuosta kommentista on kulunut jo puoli vuotta, niin en laita Hellevin sähköpostiosoitetta.
Hei , satuin elsymään sivuillenne ja katsoin juttelujanne tuftauslaitteista.
Minulla on niitä myynnissä , voitte katsoa huutonetistä 60 e hintaan.
Terv Hellevi